1969, Vladimir Vysotsky dedicated this song to Marina Vlady, a French acress, who later became his wife.
Vladimir e Marina
Здесь лапы у елей дрожат на весу,
Здесь птицы щебечут тревожно.
Живешь в заколдованном диком лесу,
Откуда уйти невозможно.
Пусть черемухи сохнут бельем на ветру,
Пусть дождем опадают сирени -
Все равно я отсюда тебя заберу
Во дворец, где играют свирели.
Твой мир колдунами на тысячи лет
Укрыт от меня и от света.
И думаешь ты, что прекраснее нет,
Чем лес заколдованный этот.
Пусть на листьях не будет росы поутру,
Пусть луна с небом пасмурным в ссоре,-
Все равно я отсюда тебя заберу
В светлый терем с балконом на море.
В какой день недели, в котором часу
Ты выйдешь ко мне осторожно?
Когда я тебя на руках унесу
Туда, где найти невозможно?
Украду, если кража тебе по душе,-
Зря ли я столько сил разбазарил?
Соглашайся хотя бы на рай в шалаше,
Если терем с дворцом кто-то занял!
Здесь птицы щебечут тревожно.
Живешь в заколдованном диком лесу,
Откуда уйти невозможно.
Пусть черемухи сохнут бельем на ветру,
Пусть дождем опадают сирени -
Все равно я отсюда тебя заберу
Во дворец, где играют свирели.
Твой мир колдунами на тысячи лет
Укрыт от меня и от света.
И думаешь ты, что прекраснее нет,
Чем лес заколдованный этот.
Пусть на листьях не будет росы поутру,
Пусть луна с небом пасмурным в ссоре,-
Все равно я отсюда тебя заберу
В светлый терем с балконом на море.
В какой день недели, в котором часу
Ты выйдешь ко мне осторожно?
Когда я тебя на руках унесу
Туда, где найти невозможно?
Украду, если кража тебе по душе,-
Зря ли я столько сил разбазарил?
Соглашайся хотя бы на рай в шалаше,
Если терем с дворцом кто-то занял!
Contributed by Viacheslav Chetin - 2008/12/17 - 01:43
Language: Italian
Versione italiana di Silvana Aversa
millelire stampa alternativa 1992
Vladimir Visotsky 19 Canzoni
millelire stampa alternativa 1992
Vladimir Visotsky 19 Canzoni
LIRICA
Qui le braccia degli abeti tremano per il peso,
Qui gli uccelli cinguettano inquieti.
Tu vivi in un bosco selvatico e incantato
Da dove è impossibile fuggire.
Lascia che i ciliegi selvatici secchino come biancheria al vento,
Che i lillà cadano a pioggia,
Io comunque ti porterò via da qui
Nel palazzo dove suonano i flauti.
Per migliaia di anni, stregoni hanno nascosto
Il tuo mondo a me e alla luce
E tu pensi che non ci sia niente di più bello
Di questo bosco incantato!
Lascia che le foglie al mattino siano prive di rugiada,
Che la luna bisticci con il cielo grigio,
Io comunque ti porterò via da qui
Nella torre luminosa con il balcone sul mare.
In quale giorno della settimana, a che ora
Tu avanzerai piano verso di me...
Quando ti porterò via nelle mie braccia
Lì dove nessuno potrà trovarci?
Io ruberò, se il furto piacerà al tuo animo,
Invano ho esaurito tante forze?
Acconsenti almeno al paradiso in una capanna,
Se qualcuno ha occupato il palazzo e la torre!
Qui le braccia degli abeti tremano per il peso,
Qui gli uccelli cinguettano inquieti.
Tu vivi in un bosco selvatico e incantato
Da dove è impossibile fuggire.
Lascia che i ciliegi selvatici secchino come biancheria al vento,
Che i lillà cadano a pioggia,
Io comunque ti porterò via da qui
Nel palazzo dove suonano i flauti.
Per migliaia di anni, stregoni hanno nascosto
Il tuo mondo a me e alla luce
E tu pensi che non ci sia niente di più bello
Di questo bosco incantato!
Lascia che le foglie al mattino siano prive di rugiada,
Che la luna bisticci con il cielo grigio,
Io comunque ti porterò via da qui
Nella torre luminosa con il balcone sul mare.
In quale giorno della settimana, a che ora
Tu avanzerai piano verso di me...
Quando ti porterò via nelle mie braccia
Lì dove nessuno potrà trovarci?
Io ruberò, se il furto piacerà al tuo animo,
Invano ho esaurito tante forze?
Acconsenti almeno al paradiso in una capanna,
Se qualcuno ha occupato il palazzo e la torre!
Contributed by emanuele ricciardi - 2011/1/10 - 23:27
Language: English
Versione inglese di Viacheslav Chetin
English version by Vyacheslav Chetin
English version by Vyacheslav Chetin
LYRIC (TO MARINA)
Here boughs of fir-trees, hanging, wobble;
Here, birds, wary, chit-chat uneasily.
You dwell in this enchanted wild wood,
Without a chance to flee.
Wither linen-like bird-cherry trees in the wind,
Fall lilacs away like raindrops.
All the same I will take you from here, away,
To a palace of ringing reed-pipes.
Your realm has been hidden for thousands of years
From me and the wide world by charmers.
You dont think there is a more beautiful place
Than this wild wood, enchanted.
Stay the growth void of dew by the break of the day,
Be the Moon and the clouds in commotion,
All the same I will take you from here, away,
To a light tower-room viewing the ocean.
On what day of week and at what time of day,
Will you venture to slowly come out?
When, at last, in my arms, will I take you away
To a place where you'll never be found?
I will steal you, I will, if it is what you opt -
If for nought so much pains has been wasted!
Do concede at least to love in a hut,
Come the tower and the palace be taken.
Here boughs of fir-trees, hanging, wobble;
Here, birds, wary, chit-chat uneasily.
You dwell in this enchanted wild wood,
Without a chance to flee.
Wither linen-like bird-cherry trees in the wind,
Fall lilacs away like raindrops.
All the same I will take you from here, away,
To a palace of ringing reed-pipes.
Your realm has been hidden for thousands of years
From me and the wide world by charmers.
You dont think there is a more beautiful place
Than this wild wood, enchanted.
Stay the growth void of dew by the break of the day,
Be the Moon and the clouds in commotion,
All the same I will take you from here, away,
To a light tower-room viewing the ocean.
On what day of week and at what time of day,
Will you venture to slowly come out?
When, at last, in my arms, will I take you away
To a place where you'll never be found?
I will steal you, I will, if it is what you opt -
If for nought so much pains has been wasted!
Do concede at least to love in a hut,
Come the tower and the palace be taken.
Contributed by Viacheslav Chetin - 2008/12/21 - 01:05
Language: French
Version française - AU PARADIS DANS UNE CABANE – Marco valdo M.I. – 2011
Chanson russe -ЛИРИЧЕСКАЯ – Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий – 1969 d'après la version italienne LIRICA de Silvana Aversa – 1992
On connaît l'histoire d'amour qui unit dans des temps déjà lointains, Vlad (imir) et Marina Vlad(y). Ils se marièrent et il mourut. Un conte tragique... Mais au fond, Vlad n'est jamais parti du cœur de Marina... Elle a continué à le faire vivre, ce chanteur-poète à la voix rauque, d'avoir tant fumé... La chanson que voici raconte sans doute les premiers pas de leurs amours. Que dit donc cette chanson contre la guerre ? Nul ne le sait... Si ce n'est qu'elle célèbre la paix, au moins entre deux êtres.
Quant à moi, dit Lucien l'âne, comme j'aime beaucoup Marina Vlady et Vlad, j'aime beaucoup que l'on installe ici dans les C.C.G. toutes les chansons de Vlad... qui fut lui aussi un dissident majeur... de « ce monde d'où l'on ne peut fuir ». Belle expression qui me fait penser à toi... Marco Valdo M.I., toi qui te prétends exilé dans ton propre monde, exilé dans cette société sordide qui pour toi aussi, comme pour moi d'ailleurs, est un « monde d'où l'on ne peut fuir ». Je sais que « Fuir là-bas, fuir... », ces vers de Mallarmé reviennent souvent dans ta mémoire. Je pense même que si Vladimir Semënovič Vysotskij Vladimir Semionovitch Visostky, dit Vlad) était ici aujourd'hui, il dirait comme nous qu'il est de toute nécessité (comme il le fit dans sa vie et par ses chansons) de tisser le linceul de ce vieux monde ignorant, grossier et cacochyme.
Ainsi Parlaient Marco Valdo M.I. et Lucien Lane.
Chanson russe -ЛИРИЧЕСКАЯ – Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий – 1969 d'après la version italienne LIRICA de Silvana Aversa – 1992
On connaît l'histoire d'amour qui unit dans des temps déjà lointains, Vlad (imir) et Marina Vlad(y). Ils se marièrent et il mourut. Un conte tragique... Mais au fond, Vlad n'est jamais parti du cœur de Marina... Elle a continué à le faire vivre, ce chanteur-poète à la voix rauque, d'avoir tant fumé... La chanson que voici raconte sans doute les premiers pas de leurs amours. Que dit donc cette chanson contre la guerre ? Nul ne le sait... Si ce n'est qu'elle célèbre la paix, au moins entre deux êtres. Quant à moi, dit Lucien l'âne, comme j'aime beaucoup Marina Vlady et Vlad, j'aime beaucoup que l'on installe ici dans les C.C.G. toutes les chansons de Vlad... qui fut lui aussi un dissident majeur... de « ce monde d'où l'on ne peut fuir ». Belle expression qui me fait penser à toi... Marco Valdo M.I., toi qui te prétends exilé dans ton propre monde, exilé dans cette société sordide qui pour toi aussi, comme pour moi d'ailleurs, est un « monde d'où l'on ne peut fuir ». Je sais que « Fuir là-bas, fuir... », ces vers de Mallarmé reviennent souvent dans ta mémoire. Je pense même que si Vladimir Semënovič Vysotskij Vladimir Semionovitch Visostky, dit Vlad) était ici aujourd'hui, il dirait comme nous qu'il est de toute nécessité (comme il le fit dans sa vie et par ses chansons) de tisser le linceul de ce vieux monde ignorant, grossier et cacochyme.
Ainsi Parlaient Marco Valdo M.I. et Lucien Lane.
AU PARADIS DANS UNE CABANE
Ici les branches des sapins tremblent sous le poids
Ici les oiseaux gazouillent inquiets
On vit dans un bois sauvage et enchanté
D'où l'on ne peut fuir
Même si les cerises sauvages sèchent comme la lessive au vent
Si les lilas tombent en pluie
Quoi qu'il arrive, moi, je t'emmènerai d'ici
Dans le palais où sonnent les flûtes
Pendant des milliers d'années, des sorciers t'ont cachée
Toi et ton monde, à moi et à la lumière
Et je pensais qu'il n'existe rien de plus beau
Que ce bois enchanté !
Même si les fleurs du matin sont privées de rosée,
Si la lune se dispute avec le ciel gris
Quoi qu'il arrive, moi, je t'emmènerai d'ici
Dans la tour lumineuse au balcon sur la mer.
Quel jour de la semaine, à quelle heure
T'avanceras-tu vers moi...
Quand donc je t'emmènerai dans mes bras
Là où personne ne pourra nous trouver ?
Je volerai, si le vol plaît à ton âme...
Aurai-je en vain brûlé tant de forces ?
Consens au moins au paradis dans une cabane
Si quelqu'un a occupé le palais et la tour !
Ici les branches des sapins tremblent sous le poids
Ici les oiseaux gazouillent inquiets
On vit dans un bois sauvage et enchanté
D'où l'on ne peut fuir
Même si les cerises sauvages sèchent comme la lessive au vent
Si les lilas tombent en pluie
Quoi qu'il arrive, moi, je t'emmènerai d'ici
Dans le palais où sonnent les flûtes
Pendant des milliers d'années, des sorciers t'ont cachée
Toi et ton monde, à moi et à la lumière
Et je pensais qu'il n'existe rien de plus beau
Que ce bois enchanté !
Même si les fleurs du matin sont privées de rosée,
Si la lune se dispute avec le ciel gris
Quoi qu'il arrive, moi, je t'emmènerai d'ici
Dans la tour lumineuse au balcon sur la mer.
Quel jour de la semaine, à quelle heure
T'avanceras-tu vers moi...
Quand donc je t'emmènerai dans mes bras
Là où personne ne pourra nous trouver ?
Je volerai, si le vol plaît à ton âme...
Aurai-je en vain brûlé tant de forces ?
Consens au moins au paradis dans une cabane
Si quelqu'un a occupé le palais et la tour !
Contributed by Marco Valdo M.I. - 2011/1/11 - 14:16
Language: German
Lyrisch Lied
Hier suchen die Fichten im Wind ihren Halt,
hier zwitschern die Vögel betrüblich,
du lebst wie in einem verzauberten Wald,
von dem aus eine Flucht niemals möglich.
Mag der Flieder auch trocknen wie Wäsche im Wind,
mag’s auch bald seine Blüten hier schneien,
ganz egal, ich entführe dich trotzdem, mein Kind,
zum Palast, wo man spielt auf Schalmeien.
Dein Reich konnten Zauberer für lange Frist
vor mir und der Welt wohl behüten,
und du stellst dir vor, daß nichts prachtvoller ist
als er, dieser Wald voller Mythen.
Auch wenn früh auf dem Laub keine Tautropfen sind,
auch wenn Himmel und Mond sich dort streiten,
ganz egal, denn ich werde dich trotzdem, mein Kind,
zum Palast dort am Meere geleiten.
Der Tag und die Stunde, was zählen die schon,
wenn du nur herauskommst, dann flieg ich
mit dir auf den Händen verzaubert davon
zum Ort, den zu finden unmöglich.
Auch zum Dieb will ich werden, wenn du es verlangst,
mag ich auch alle Kräfte verschwenden,
eine Hütte wird unser Palast, keine Angst,
wenn den echten schon andere finden.
Hier suchen die Fichten im Wind ihren Halt,
hier zwitschern die Vögel betrüblich,
du lebst wie in einem verzauberten Wald,
von dem aus eine Flucht niemals möglich.
Mag der Flieder auch trocknen wie Wäsche im Wind,
mag’s auch bald seine Blüten hier schneien,
ganz egal, ich entführe dich trotzdem, mein Kind,
zum Palast, wo man spielt auf Schalmeien.
Dein Reich konnten Zauberer für lange Frist
vor mir und der Welt wohl behüten,
und du stellst dir vor, daß nichts prachtvoller ist
als er, dieser Wald voller Mythen.
Auch wenn früh auf dem Laub keine Tautropfen sind,
auch wenn Himmel und Mond sich dort streiten,
ganz egal, denn ich werde dich trotzdem, mein Kind,
zum Palast dort am Meere geleiten.
Der Tag und die Stunde, was zählen die schon,
wenn du nur herauskommst, dann flieg ich
mit dir auf den Händen verzaubert davon
zum Ort, den zu finden unmöglich.
Auch zum Dieb will ich werden, wenn du es verlangst,
mag ich auch alle Kräfte verschwenden,
eine Hütte wird unser Palast, keine Angst,
wenn den echten schon andere finden.
Contributed by emanuele ricciardi - 2011/1/24 - 09:45
Language: Hebrew
Translated by Maxim Zhak
שיר לירי
כאן אצל אשוח רועד כל ענף,
ציפור לא תשמיע ציוץ כאן.
את חיה ביער פראי מכושף,
ממנו אין דרך החוצה.
ינשרו כמו מי גשם פרחי הלילך,
ענבים יצטמקו מהרוח.
ממילא אסתלק מכאן יחד איתך
לארמון בו חלילים ינגנו לך.
עולמך מכושף לפני אלף דורות,
נסתר מכולם וממני.
ואת בטוחה, אין יותר מה לראות
מחוץ לסביבה מדומיינת.
יימצאו על הבוקר עלים ללא טל,
לבנה על שמיים כועסת, –
כך או כך אסתלק איתך אל המגדל
בו רואים את הים ממרפסת.
איזה יום בשבוע, באיזה עיתוי
תצאי את אליי קצת נזהרת?
בידיי אסחבך למקום החבוי,
שאין משם דרך אחרת.
אחטוף אם תצהיל את נפשך חטיפה –
לא לשווא דם ויזע משקיע.
תסתפקי לפחות בדירה בחיפה,
אם תפוס כבר ארמון בהרצלייה.
תסתפקי לפחות בדירה חלופה,
אם ארמון לא אוכל להציע.
כאן אצל אשוח רועד כל ענף,
ציפור לא תשמיע ציוץ כאן.
את חיה ביער פראי מכושף,
ממנו אין דרך החוצה.
ינשרו כמו מי גשם פרחי הלילך,
ענבים יצטמקו מהרוח.
ממילא אסתלק מכאן יחד איתך
לארמון בו חלילים ינגנו לך.
עולמך מכושף לפני אלף דורות,
נסתר מכולם וממני.
ואת בטוחה, אין יותר מה לראות
מחוץ לסביבה מדומיינת.
יימצאו על הבוקר עלים ללא טל,
לבנה על שמיים כועסת, –
כך או כך אסתלק איתך אל המגדל
בו רואים את הים ממרפסת.
איזה יום בשבוע, באיזה עיתוי
תצאי את אליי קצת נזהרת?
בידיי אסחבך למקום החבוי,
שאין משם דרך אחרת.
אחטוף אם תצהיל את נפשך חטיפה –
לא לשווא דם ויזע משקיע.
תסתפקי לפחות בדירה בחיפה,
אם תפוס כבר ארמון בהרצלייה.
תסתפקי לפחות בדירה חלופה,
אם ארמון לא אוכל להציע.
Contributed by Max-Dn - 2015/11/25 - 12:55
Language: Finnish
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Финский перевод / Suomennos: Antti Torvinen
LYYRINEN LAULU
Täällä kuusen oksat roikkuvat täristen,
täällä linnut visertävät levottomasti.
Sinä elät noidutussa villissä metsässä,
mistä on mahdotonta lähteä pois.
Kuivukoot tuomet valkoisina tuulessa,
variskoot sireenit sateessa,
minä kuitenkin poimin sinut täältä
palatsiin, missä soittavat paimenhuilut!
Sinun maailmasi - tuhanneksi vuodeksi noiduttu,
minulta ja valolta suojattu,
ja sinä ajattelet, että parempaa ei ole
kuin tämä noiduttu metsä.
Olkoon, että lehtiin ei tule aamukastetta,
riidelköön kuu pilvisen taivaan kanssa,
joka tapauksessa minä poimin sinut täältä
valoisaan taloon, missä on parveke merelle!
Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
sinä ilmestyt luokseni hiljaa,
jotta minä kannan sinut sylissäni
sinne, mistä meitä on mahdotonta löytää?
Minä vaikka varastan, jos se sinua miellyttää,
tuskin turhaan minä tuhlaan voimiani näin paljon.
Minä suostun vaikka paratiisiin havumajassa,
jos tornin palatseineen joku jo varasi!
Täällä kuusen oksat roikkuvat täristen,
täällä linnut visertävät levottomasti.
Sinä elät noidutussa villissä metsässä,
mistä on mahdotonta lähteä pois.
Kuivukoot tuomet valkoisina tuulessa,
variskoot sireenit sateessa,
minä kuitenkin poimin sinut täältä
palatsiin, missä soittavat paimenhuilut!
Sinun maailmasi - tuhanneksi vuodeksi noiduttu,
minulta ja valolta suojattu,
ja sinä ajattelet, että parempaa ei ole
kuin tämä noiduttu metsä.
Olkoon, että lehtiin ei tule aamukastetta,
riidelköön kuu pilvisen taivaan kanssa,
joka tapauksessa minä poimin sinut täältä
valoisaan taloon, missä on parveke merelle!
Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
sinä ilmestyt luokseni hiljaa,
jotta minä kannan sinut sylissäni
sinne, mistä meitä on mahdotonta löytää?
Minä vaikka varastan, jos se sinua miellyttää,
tuskin turhaan minä tuhlaan voimiani näin paljon.
Minä suostun vaikka paratiisiin havumajassa,
jos tornin palatseineen joku jo varasi!
Contributed by Juha Rämö - 2016/12/6 - 14:21
Language: Finnish
Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction finnoise 2 / Финский перевод 2 / Suomennos 2: Anita Mitrošin
LYYRINEN LAULU
Täällä käpälät kuusten värisevät,
täällä siritys lintujen on levotonta.
Asut lumotussa villissä metsässä,
josta ei voi päästä ulos.
Tuomet kuivukoot pyykkinä tuulessa,
syreenit sateena langetkoot,
silti minä sinut täältä vien pois,
palatsiin, jossa soivat ruokopillit.
Vuosituhansiksi ovat noidat maailmasi
piilottaneet minulta ja valoltakin,
ja sinä luulet, että kaikista kaunein
on tämä lumottu metsä.
Vaikkei lehdillä olisi kastetta aamuisin,
vaikka riidassa olisi kuu synkän taivaan kanssa,
silti minä sinut täältä vien pois,
valoisaan linnaan, jossa on parveke merelle päin.
Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
sinä tulet luokseni varovasti?
Milloin kannan sinut sylissäni pois,
sinne, mistä on mahdoton löytää?
Ryöstän, jos ryöstö on sinulle mieleen,
turhaanko voimaani tuhlasin niin paljon?
Suostuthan vaikka risumajan onneen,
jos linnat ja palatsit on joku varannut?
Täällä käpälät kuusten värisevät,
täällä siritys lintujen on levotonta.
Asut lumotussa villissä metsässä,
josta ei voi päästä ulos.
Tuomet kuivukoot pyykkinä tuulessa,
syreenit sateena langetkoot,
silti minä sinut täältä vien pois,
palatsiin, jossa soivat ruokopillit.
Vuosituhansiksi ovat noidat maailmasi
piilottaneet minulta ja valoltakin,
ja sinä luulet, että kaikista kaunein
on tämä lumottu metsä.
Vaikkei lehdillä olisi kastetta aamuisin,
vaikka riidassa olisi kuu synkän taivaan kanssa,
silti minä sinut täältä vien pois,
valoisaan linnaan, jossa on parveke merelle päin.
Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
sinä tulet luokseni varovasti?
Milloin kannan sinut sylissäni pois,
sinne, mistä on mahdoton löytää?
Ryöstän, jos ryöstö on sinulle mieleen,
turhaanko voimaani tuhlasin niin paljon?
Suostuthan vaikka risumajan onneen,
jos linnat ja palatsit on joku varannut?
Contributed by Juha Rämö - 2018/1/30 - 12:18
×
![]()
Note for non-Italian users: Sorry, though the interface of this website is translated into English, most commentaries and biographies are in Italian and/or in other languages like French, German, Spanish, Russian etc.
