Ein Gardeoffizier, ein junger Leutenant,
war fern von der Heimat im Kriege.
Das Mädchen neben ihm nahm plötzlich seine Hand
und sagte: 's wär falsch, wenn ich schwiege.
Ich beobachte dich jetzt schon längere Zeit.
Du bist traurig, Herr Leutnant, und das tut mir leid.
Ja, im Krieg geht gar mancherlei vor.
Und dann sang sie ihm zärtlich ins Ohr:
Schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wir werden schon irgendwen töten.
Bomb mit mir, komm, bomb mit mir!
Wir wollen die Feinde zertreten.
Unsre Liebe erblüht erst beim krachenden Schuß.
Wenn Verwundete brüllen, wie gut schmeckt ein Kuß!
Oh Liebling, schieß mit mir, komm, schieß mit mir,
mein feuriger Landesbefreier!
Schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Wir treffen ein paar in die Eier.
Laß uns fröhlich mit schweren Kartätschen
die feindlichen Leiber zerquetschen!
Ach, schieß mit mir, oh du, schieß mit mir!
Zusammen gehört uns die Welt,
mein Held.
Der Krieg ging schnell vorbei. Der junge Leutenant
kam einbeinig heim in sein Städtchen.
Da sah er eines Tags in einem Restaurant
ein schönes einarmiges Mädchen.
Er rief nur: "Mein Mädel!" mit zitternder Lust,
da lag sie schon voll Leidenschaft an seiner Brust.
Und dann sangen sie beide voll Glück
ihre alte vertraute Musik:
Schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wir werden schon irgendwen töten.
Bomb mit mir, komm, bomb mit mir!
Wir wollen die Feinde zertreten.
Ach, erinnerst du dich noch der seligen Zeit,
als wir glücklich vereint waren in blutigem Streit?
Oh Liebling, schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wie süß auf dem Schlachtfeld zu lieben!
Schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Ich metzgerte heute erst sieben.
Niemand fragt, wer den Krieg dann verloren.
Neue Feinde werden täglich geboren.
Drum schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Es gibt nur den Sieg
bis zum nächsten Krieg.
war fern von der Heimat im Kriege.
Das Mädchen neben ihm nahm plötzlich seine Hand
und sagte: 's wär falsch, wenn ich schwiege.
Ich beobachte dich jetzt schon längere Zeit.
Du bist traurig, Herr Leutnant, und das tut mir leid.
Ja, im Krieg geht gar mancherlei vor.
Und dann sang sie ihm zärtlich ins Ohr:
Schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wir werden schon irgendwen töten.
Bomb mit mir, komm, bomb mit mir!
Wir wollen die Feinde zertreten.
Unsre Liebe erblüht erst beim krachenden Schuß.
Wenn Verwundete brüllen, wie gut schmeckt ein Kuß!
Oh Liebling, schieß mit mir, komm, schieß mit mir,
mein feuriger Landesbefreier!
Schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Wir treffen ein paar in die Eier.
Laß uns fröhlich mit schweren Kartätschen
die feindlichen Leiber zerquetschen!
Ach, schieß mit mir, oh du, schieß mit mir!
Zusammen gehört uns die Welt,
mein Held.
Der Krieg ging schnell vorbei. Der junge Leutenant
kam einbeinig heim in sein Städtchen.
Da sah er eines Tags in einem Restaurant
ein schönes einarmiges Mädchen.
Er rief nur: "Mein Mädel!" mit zitternder Lust,
da lag sie schon voll Leidenschaft an seiner Brust.
Und dann sangen sie beide voll Glück
ihre alte vertraute Musik:
Schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wir werden schon irgendwen töten.
Bomb mit mir, komm, bomb mit mir!
Wir wollen die Feinde zertreten.
Ach, erinnerst du dich noch der seligen Zeit,
als wir glücklich vereint waren in blutigem Streit?
Oh Liebling, schieß mit mir, komm, schieß mit mir!
Wie süß auf dem Schlachtfeld zu lieben!
Schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Ich metzgerte heute erst sieben.
Niemand fragt, wer den Krieg dann verloren.
Neue Feinde werden täglich geboren.
Drum schieß mit mir, ja, schieß mit mir!
Es gibt nur den Sieg
bis zum nächsten Krieg.
envoyé par Bernart Bartleby - 22/6/2018 - 09:21
Langue: italien
Traduzione italiana di Riccardo Venturi
29 giugno 2018 18:32
29 giugno 2018 18:32
SPARA CON ME!
Un ufficiale della Guardia, un tenentino,
Era in guerra, lontano da casa.
La fanciulla accanto a lui gli prese la mano d'improvviso
E disse: Sarebbe sbagliato, se stessi zitta.
Ti sto osservando già da un po' di tempo.
Sei triste, signor tenente, e questo mi dispiace.
Eh sì, parecchi prima di me sono andati in guerra.
E allora lei gli cantò così teneramente negli orecchi:
Spara con me, vieni, spara con me!
E certo che ammazzeremo qualcheduno.
Bombarda con me, vieni, bombarda con me!
Noi vogliamo schiacciare il nemico.
Il nostro amore prospererà ancor di più sotto le cannonate.
Quando i feriti urlano, che buon sapore ha un bacio!
Oh, amore mio, spara con me, vieni, spara con me,
Mio ardente Liberatore della Patria!
Spara con me, sí, spara con me!
Ne beccheremo qualcuno nei coglioni.
Spappoliamo con munizioni pesanti
I corpi dei nemici, allegramente!
Ah, spara con me, sí, tu, spara con me!
Il mondo appartiene a noi due assieme,
Mio eroe.
La guerrà passò alla svelta. Il tenentino
Tornò a casa con una gamba sola, nella sua cittadina.
Un giorno, allora, in un ristorante
Vide una bella fanciulla con un braccio solo.
Gridò soltanto: “Ragazza mia!”, tremando di desiderio,
E allora lei gli si strinse al petto, piena di passione.
E allora cantaron tutti e due, pieni di gioja,
La loro antica canzone:
Spara con me, vieni, spara con me!
E certo che ammazzeremo qualcheduno.
Bombarda con me, vieni, bombarda con me!
Noi vogliamo schiacciare il nemico.
Ah, ti ricordi ancora di quel tempo beato
Quando eravamo insieme, felici, nella lotta sanguinosa?
Oh, amore mio, spara con me, vieni, spara con me!
Com'era dolce l'amore sul campo di battaglia!
Spara con me, sí, spara con me!
Oggi, per la prima volta, ne avevo ammazzati sette.
Nessuno chi allora ha perso la guerra,
E di nuovi nemici ne nascono ogni giorno.
E insomma, spara con me, sí, spara con me!
C'è solo la vittoria
Fino alla prossima guerra.
Un ufficiale della Guardia, un tenentino,
Era in guerra, lontano da casa.
La fanciulla accanto a lui gli prese la mano d'improvviso
E disse: Sarebbe sbagliato, se stessi zitta.
Ti sto osservando già da un po' di tempo.
Sei triste, signor tenente, e questo mi dispiace.
Eh sì, parecchi prima di me sono andati in guerra.
E allora lei gli cantò così teneramente negli orecchi:
Spara con me, vieni, spara con me!
E certo che ammazzeremo qualcheduno.
Bombarda con me, vieni, bombarda con me!
Noi vogliamo schiacciare il nemico.
Il nostro amore prospererà ancor di più sotto le cannonate.
Quando i feriti urlano, che buon sapore ha un bacio!
Oh, amore mio, spara con me, vieni, spara con me,
Mio ardente Liberatore della Patria!
Spara con me, sí, spara con me!
Ne beccheremo qualcuno nei coglioni.
Spappoliamo con munizioni pesanti
I corpi dei nemici, allegramente!
Ah, spara con me, sí, tu, spara con me!
Il mondo appartiene a noi due assieme,
Mio eroe.
La guerrà passò alla svelta. Il tenentino
Tornò a casa con una gamba sola, nella sua cittadina.
Un giorno, allora, in un ristorante
Vide una bella fanciulla con un braccio solo.
Gridò soltanto: “Ragazza mia!”, tremando di desiderio,
E allora lei gli si strinse al petto, piena di passione.
E allora cantaron tutti e due, pieni di gioja,
La loro antica canzone:
Spara con me, vieni, spara con me!
E certo che ammazzeremo qualcheduno.
Bombarda con me, vieni, bombarda con me!
Noi vogliamo schiacciare il nemico.
Ah, ti ricordi ancora di quel tempo beato
Quando eravamo insieme, felici, nella lotta sanguinosa?
Oh, amore mio, spara con me, vieni, spara con me!
Com'era dolce l'amore sul campo di battaglia!
Spara con me, sí, spara con me!
Oggi, per la prima volta, ne avevo ammazzati sette.
Nessuno chi allora ha perso la guerra,
E di nuovi nemici ne nascono ogni giorno.
E insomma, spara con me, sí, spara con me!
C'è solo la vittoria
Fino alla prossima guerra.
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
AMMU KANSSANI
Kaartin upseeri, nuori luutnantti,
oli sotimassa kaukana kotoaan.
Tyttö hänen vieressään tarttui äkkiä hänen käteensä
ja sanoi: Olisi väärin, jos vaikenisin.
Olen katsellut sinua jo tovin aikaa.
Sinä olet surullinen, herra luutnantti, ja olen siitä pahoillani.
Sodassahan sattuu kaikenlaista.
Ja sitten nainen lauloi hellästi hänen korvaansa:
Ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kyllä me jonkun saamme hengiltä.
Pommita kanssani, tule ja pommita kanssani!
Poljetaan vihollinen maan rakoon.
Rakkautemme puhkeaa kukkaan vasta luotien laulaessa.
Suloinen on suudelma haavoittuneiden huutaessa tuskaansa.
Rakkaani, ammu kanssani, tule ja ammu kanssani,
tulinen vapauttajani!
Ammu kanssani, juuuri noin, ammu kanssani!
Annetaan niille tulta munille.
Lyödään ne lättänäksi
iloisin mielin ja järein asein.
Ammu kanssani, oi, tule ja ammu kanssani!
Maailma kuuluu meille yhdessä,
sankarini mun.
Sota päättyi pian. Nuori luutnantti
palasi kotiin pikkukaupunkiinsa vailla toista jalkaa.
Eräänä päivänä hän näki sitten ravintolassa
kauniin yksikätisen tytön
ja huudahti innosta vavisten: »Tyttöni!«
Samassa tyttö oli hänen sylissään intohimosta hehkuen,
ja molemmat lauloivat onnellisina
vanhaa tuttua laulua:
Ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kyllä me jonkun saamme hengiltä.
Pommita kanssani, tule ja pommita kanssani!
Poljetaan vihollinen maan rakoon.
Oi, muistatko vielä sen siunatun ajan,
kun verinen taistelu saattoi meidät onnellisesti yhteen?
Oi, rakkaani, ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kuinka kaunista onkaan rakastaa taistelukentällä!
Ammu kanssani, juuuri noin, ammu kanssani!
Tänään olen teurastanut vasta seitsemän.
Ketään ei kiinnosta, kuka sodan häviää.
Uusia vihollisia syntyy joka päivä.
Ammu siis kanssani, juuri noin, ammu kanssani!
Vain voitto merkitsee
seuraavaan sotaan asti.
Kaartin upseeri, nuori luutnantti,
oli sotimassa kaukana kotoaan.
Tyttö hänen vieressään tarttui äkkiä hänen käteensä
ja sanoi: Olisi väärin, jos vaikenisin.
Olen katsellut sinua jo tovin aikaa.
Sinä olet surullinen, herra luutnantti, ja olen siitä pahoillani.
Sodassahan sattuu kaikenlaista.
Ja sitten nainen lauloi hellästi hänen korvaansa:
Ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kyllä me jonkun saamme hengiltä.
Pommita kanssani, tule ja pommita kanssani!
Poljetaan vihollinen maan rakoon.
Rakkautemme puhkeaa kukkaan vasta luotien laulaessa.
Suloinen on suudelma haavoittuneiden huutaessa tuskaansa.
Rakkaani, ammu kanssani, tule ja ammu kanssani,
tulinen vapauttajani!
Ammu kanssani, juuuri noin, ammu kanssani!
Annetaan niille tulta munille.
Lyödään ne lättänäksi
iloisin mielin ja järein asein.
Ammu kanssani, oi, tule ja ammu kanssani!
Maailma kuuluu meille yhdessä,
sankarini mun.
Sota päättyi pian. Nuori luutnantti
palasi kotiin pikkukaupunkiinsa vailla toista jalkaa.
Eräänä päivänä hän näki sitten ravintolassa
kauniin yksikätisen tytön
ja huudahti innosta vavisten: »Tyttöni!«
Samassa tyttö oli hänen sylissään intohimosta hehkuen,
ja molemmat lauloivat onnellisina
vanhaa tuttua laulua:
Ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kyllä me jonkun saamme hengiltä.
Pommita kanssani, tule ja pommita kanssani!
Poljetaan vihollinen maan rakoon.
Oi, muistatko vielä sen siunatun ajan,
kun verinen taistelu saattoi meidät onnellisesti yhteen?
Oi, rakkaani, ammu kanssani, tule ja ammu kanssani!
Kuinka kaunista onkaan rakastaa taistelukentällä!
Ammu kanssani, juuuri noin, ammu kanssani!
Tänään olen teurastanut vasta seitsemän.
Ketään ei kiinnosta, kuka sodan häviää.
Uusia vihollisia syntyy joka päivä.
Ammu siis kanssani, juuri noin, ammu kanssani!
Vain voitto merkitsee
seuraavaan sotaan asti.
envoyé par Juha Rämö - 29/6/2018 - 14:16
×
![]()
Parole e musica di Georg Kreisler (1922-2011), scrittore satirico e di cabaret e compositore viennese.
Nell’album intitolato “Mit dem Rücken gegen die Wand”, con Barbara Peters
Testo trovato su georgkreisler.info