När Anderssons kärring sänkts ner i mull
Står sonen där ensam och snopen
Och tänker mens graven skyfflas full
på sin moder där nere i gropen
"Sov i ro uti din grift
Där finns ej herrar
Där finns ej några skift
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
"Men nog var du fin, lilla Ann-Katrin
Fast du inte var fager att skåda
Med händer med valkigt och härdat skinn
Och vader med åderbråcksklåda
Och kinden röd, så len och spröd
Den härjades uti kampen för vårt bröd,
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Och aldrig mer ska du tvätta byk
Och vara så nådig och trogen
Och aldrig mer ska far ge dig stryk
När han full kommer hem ifrån krogen
Och aldrig mer, nej aldrig mer
Ska du av utmattning plötsligt segna ner
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Du skall inte sno mellan matbord och spis
Och vaka hos ungar som skriker
Du skall inte fråga om sidfläskets pris
När modet och pengarna viker
Ty dyrt är bröd här ovan jord
Men billigt är vårt eget kött och blod
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Men fåglarna sjunger i grönan lind
Jordelivet följer sin bana
Här ger jag ditt namn till den hårda vind
Som en dag ska fylla vår fana
Och tag det hat som när min själ
När jag dör ska jag inte dö som träl!
Oh min moder - så ska jag hedra dig!
Oh min moder - så ska jag hedra dig!"
Står sonen där ensam och snopen
Och tänker mens graven skyfflas full
på sin moder där nere i gropen
"Sov i ro uti din grift
Där finns ej herrar
Där finns ej några skift
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
"Men nog var du fin, lilla Ann-Katrin
Fast du inte var fager att skåda
Med händer med valkigt och härdat skinn
Och vader med åderbråcksklåda
Och kinden röd, så len och spröd
Den härjades uti kampen för vårt bröd,
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Och aldrig mer ska du tvätta byk
Och vara så nådig och trogen
Och aldrig mer ska far ge dig stryk
När han full kommer hem ifrån krogen
Och aldrig mer, nej aldrig mer
Ska du av utmattning plötsligt segna ner
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Du skall inte sno mellan matbord och spis
Och vaka hos ungar som skriker
Du skall inte fråga om sidfläskets pris
När modet och pengarna viker
Ty dyrt är bröd här ovan jord
Men billigt är vårt eget kött och blod
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Oh min moder - hur ska jag hedra dig?
Men fåglarna sjunger i grönan lind
Jordelivet följer sin bana
Här ger jag ditt namn till den hårda vind
Som en dag ska fylla vår fana
Och tag det hat som när min själ
När jag dör ska jag inte dö som träl!
Oh min moder - så ska jag hedra dig!
Oh min moder - så ska jag hedra dig!"
envoyé par Riccardo Venturi från tåget / dal treno - 23/11/2017 - 09:26
Langue: italien
Traduzione italiana di Riccardo Venturi
22 novembre 2017 13:11
22 novembre 2017 13:11
LA ANDERSSON
Mentre calano la Andersson sottoterra,
il figliolo sta lì solo e perplesso
e pensa, mentre la tomba è riempita,
a sua madre giù nella fossa.
“Dormi in pace nella tua tomba,
là non ci sono padroni,
là non c'è divisione,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
“Ma ancora stavi bene, piccola Ann-Katrin,
anche se non eri bella da guardare,
con le mani callose e indurite, e i polpacci
che ti prudevano dalle vene varicose,
e le guance rosse, così morbide e fragili,
devastata nella lotta per il nostro pane,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
E mai più dovrai fare il bucato
ed esser carina e fedele,
e mai più papà ti prenderà a botte
quando torna briaco dall'osteria
e mai più, no, mai più, all'improvviso
sverrai cascando giù stanca morta,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
Non dovrai più sbrigarti fra spesa e cucina,
e badare a mocciosi che urlano,
e chiedere il prezzo della carne di maiale
quando mancano il coraggio e i soldi
perché costa caro il pane qua sulla terra,
ma costan poco la nostra carne e il sangue,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
Ma gli uccelli cantano sul tiglio verde.
La vita sulla terra segue il suo corso,
e qui consegno il tuo nome al vento forte
che un giorno gonfierà la nostra bandiera,
e tu prendi l'odio che mi arriva all'anima,
quando morirò, io non morirò schiavo!
Oh, madre mia, e così potrò onorarti!
Oh, madre mia, e così potrò onorarti!
Mentre calano la Andersson sottoterra,
il figliolo sta lì solo e perplesso
e pensa, mentre la tomba è riempita,
a sua madre giù nella fossa.
“Dormi in pace nella tua tomba,
là non ci sono padroni,
là non c'è divisione,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
“Ma ancora stavi bene, piccola Ann-Katrin,
anche se non eri bella da guardare,
con le mani callose e indurite, e i polpacci
che ti prudevano dalle vene varicose,
e le guance rosse, così morbide e fragili,
devastata nella lotta per il nostro pane,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
E mai più dovrai fare il bucato
ed esser carina e fedele,
e mai più papà ti prenderà a botte
quando torna briaco dall'osteria
e mai più, no, mai più, all'improvviso
sverrai cascando giù stanca morta,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
Non dovrai più sbrigarti fra spesa e cucina,
e badare a mocciosi che urlano,
e chiedere il prezzo della carne di maiale
quando mancano il coraggio e i soldi
perché costa caro il pane qua sulla terra,
ma costan poco la nostra carne e il sangue,
oh, madre mia, come potrò onorarti?
Oh, madre mia, come potrò onorarti?
Ma gli uccelli cantano sul tiglio verde.
La vita sulla terra segue il suo corso,
e qui consegno il tuo nome al vento forte
che un giorno gonfierà la nostra bandiera,
e tu prendi l'odio che mi arriva all'anima,
quando morirò, io non morirò schiavo!
Oh, madre mia, e così potrò onorarti!
Oh, madre mia, e così potrò onorarti!
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Juha Rämö
ANDERSSONIN MUORI
Kun Anderssonin muori oli laskettu multiin,
poika seisoi haudalla yksin ja mietteissään,
ja kun hautaa luotiin umpeen, hän ajatteli
maan povessa makaavaa äitiään.
»Lepää rauhassa haudassasi.
Siellä ei ole herroja
eikä siellä tunneta työvuoroja.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
»Sievähän sinä olit, pikku Ann-Katrin,
vaikka et ollutkaan kaunis katsoa.
Käsiesi iho karkea ja kova,
jalkojesi kutiavat suonikohjut,
poskesi punaiset, niin sileät ja hauraat,
karaistuneet taistelussa meidän leivästämme.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Ja koskaan et enää pese pyykkiä
laupiaana ja uskollisena.
Koskaan ei isä enää lyö sinua
palattuaan kapakasta juovuspäissään.
Ja koskaan, et koskaan enää
kaadu maahan uupumuksesta.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Et kulje hellan ja ruokapöydän väliä,
eikä lasten huuto häiritse untasi.
Et kysy siansivun hintaa,
kun rohkeus pettää ja rahat ovat lopussa.
Sillä kallista on leipä täällä maan päällä
mutta halpaa meidän lihamme ja veremme.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Mutta linnut laulavat lehmuksissa
ja maallinen elämä jatkaa kulkuaan.
Ja minä luovutan nimesi tuivertavalle tuulelle,
joka jonain päivänä on saava lippumme liehumaan
ja vievä mukanaan sieluani kalvavan vihan.
Kun minä kuolen, en kuole orjana!
Oi, äiti, niin minä sinua kunnioitan!
Oi, äiti, niin minä sinua kunnioitan!«
Kun Anderssonin muori oli laskettu multiin,
poika seisoi haudalla yksin ja mietteissään,
ja kun hautaa luotiin umpeen, hän ajatteli
maan povessa makaavaa äitiään.
»Lepää rauhassa haudassasi.
Siellä ei ole herroja
eikä siellä tunneta työvuoroja.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
»Sievähän sinä olit, pikku Ann-Katrin,
vaikka et ollutkaan kaunis katsoa.
Käsiesi iho karkea ja kova,
jalkojesi kutiavat suonikohjut,
poskesi punaiset, niin sileät ja hauraat,
karaistuneet taistelussa meidän leivästämme.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Ja koskaan et enää pese pyykkiä
laupiaana ja uskollisena.
Koskaan ei isä enää lyö sinua
palattuaan kapakasta juovuspäissään.
Ja koskaan, et koskaan enää
kaadu maahan uupumuksesta.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Et kulje hellan ja ruokapöydän väliä,
eikä lasten huuto häiritse untasi.
Et kysy siansivun hintaa,
kun rohkeus pettää ja rahat ovat lopussa.
Sillä kallista on leipä täällä maan päällä
mutta halpaa meidän lihamme ja veremme.
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Oi, äiti, millä tavoin voisin sinua kunnioittaa?
Mutta linnut laulavat lehmuksissa
ja maallinen elämä jatkaa kulkuaan.
Ja minä luovutan nimesi tuivertavalle tuulelle,
joka jonain päivänä on saava lippumme liehumaan
ja vievä mukanaan sieluani kalvavan vihan.
Kun minä kuolen, en kuole orjana!
Oi, äiti, niin minä sinua kunnioitan!
Oi, äiti, niin minä sinua kunnioitan!«
envoyé par Juha Rämö - 17/7/2018 - 09:25
×
![]()
Testo e musica: Dan Berglund
Lyrics and music: Dan Berglund
Text och musik: Dan Berglund
Album: En järnarbetares visor
La canzone fa parte del primo album di Dan Berglund, En järnarbetares visor (1975), che contiene anche il brano più famoso del cantautore, De mördades fria republik. L'album è interamente composto da canzoni di lotta, ed è fortemente orientato contro il partito socialdemocratico allora al potere, visto oramai come un establishment che gestisce il potere e che ha tradito la causa della classe lavoratrice. In quel periodo, Dan Berglund è militante del KFML, il partito comunista marxista-leninista svedese; una militanza che entrerà in profonda crisi non molto tempo dopo. Con la fine degli anni '70 Dan Berglund smetterà anche momentaneamente di comporre e cantare.