Ach, all wir armen Teufel
Aus zwanzig Nationen,
Die eng in Sachsenhausens
Barackenlager wohnen.
Weiss keiner für wie lange,
Begrenzt ist nicht die Zeit;
Rings Streusand nur und Kiefern,
Die Heimat, ach, so weit!
Doch alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Wir tragen viele Lasten,
Der Tag wird Ewigkeit;
Wir tragen was auch kommen mag,
Wir tragen unser Leid.
Wir müssen nichts als laufen,
Marschiern und stille stehn;
Doch tröstlich bleibts zu wissen:
Mal werden wir wieder gehn!
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Wenns schneit, ziehn graue Schwärme
Von Krähn mit zum Appell;
Im Sommer kreisen Tauben rund
Und Lerchen jubeln hell.
Die Winter gehn vorüber,
Die Sommer ziehn ins Land,
Bald reichen Fraun und Brüdern wir
Beim Wiedersehn die Hand.
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Ach, all wir armen Teufel
Aus zwanzig Nationen,
Die kreuz und quer durchs Lager ziehn
Auf Jagd nach den Portionen.
Wir springen über Meilenstein‘,
Wie der Berber auf die Kippe;
Wir hopsen weiter wie noch je
Dem Tode von der Schippe!
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Aus zwanzig Nationen,
Die eng in Sachsenhausens
Barackenlager wohnen.
Weiss keiner für wie lange,
Begrenzt ist nicht die Zeit;
Rings Streusand nur und Kiefern,
Die Heimat, ach, so weit!
Doch alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Wir tragen viele Lasten,
Der Tag wird Ewigkeit;
Wir tragen was auch kommen mag,
Wir tragen unser Leid.
Wir müssen nichts als laufen,
Marschiern und stille stehn;
Doch tröstlich bleibts zu wissen:
Mal werden wir wieder gehn!
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Wenns schneit, ziehn graue Schwärme
Von Krähn mit zum Appell;
Im Sommer kreisen Tauben rund
Und Lerchen jubeln hell.
Die Winter gehn vorüber,
Die Sommer ziehn ins Land,
Bald reichen Fraun und Brüdern wir
Beim Wiedersehn die Hand.
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Ach, all wir armen Teufel
Aus zwanzig Nationen,
Die kreuz und quer durchs Lager ziehn
Auf Jagd nach den Portionen.
Wir springen über Meilenstein‘,
Wie der Berber auf die Kippe;
Wir hopsen weiter wie noch je
Dem Tode von der Schippe!
Denn alles geht vorüber,
Auch das geht mal vorbei,
Und eines schönen Tages
Sind wir alle wieder frei!
Contributed by Bernart Bartleby - 2016/7/11 - 19:16
Language: Finnish
Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö
VOI, KAIKKIA MEITÄ PIRUPARKOJA
Voi, kaikkia meitä piruparkoja
kahdenkymmenen kansan,
jotka elämme Sachsenhausenin
parakkeihin ahdettuina!
Kukaan ei tiedä, kuinka kauan,
sillä ajalla ei ole mittaa ei määrää.
Ympärillämme vain hiekkaa ja mäntyjä,
ja kotimaa, oi, niin kaukana!
Vaan kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Taakat niin monet me kannamme,
päivä ikuisuudeksi muuttuu.
Me kannamme, mitä eteen tulee,
kärsimyksemmekin me kannamme.
Päivät pääksytysten me juoksemme,
marssimme ja seisomme rivissä.
Mutta meitä lohduttaa tieto, että
jonain päivänä saamme vielä kävellä.
Sillä kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Kun sataa lunta, harmaat varisparvet
seuraavat nimenhuutoa.
Kesällä pääskyt lentävät ympärillämme
ja leivot virittävät riemulaulujaan.
Talvet kuluvat loppuun
ja vaihtuvat kesiksi.
Kohta saamme vaimoille ja veljille
jälleen ojentaa kätemme.
Sillä kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Voi, kaikkia meitä piruparkoja
kahdenkymmenen kansan,
jotka kuljemme leirin laidasta laitaan
ruuanmurua metsästäen,
penemme kaikkemme likoon
kuin tupakantumppia etsivä pummi,
loikkaamme kauemmas kuin koskaan
välttääksemme kuoleman kouran.
Mutta kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Voi, kaikkia meitä piruparkoja
kahdenkymmenen kansan,
jotka elämme Sachsenhausenin
parakkeihin ahdettuina!
Kukaan ei tiedä, kuinka kauan,
sillä ajalla ei ole mittaa ei määrää.
Ympärillämme vain hiekkaa ja mäntyjä,
ja kotimaa, oi, niin kaukana!
Vaan kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Taakat niin monet me kannamme,
päivä ikuisuudeksi muuttuu.
Me kannamme, mitä eteen tulee,
kärsimyksemmekin me kannamme.
Päivät pääksytysten me juoksemme,
marssimme ja seisomme rivissä.
Mutta meitä lohduttaa tieto, että
jonain päivänä saamme vielä kävellä.
Sillä kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Kun sataa lunta, harmaat varisparvet
seuraavat nimenhuutoa.
Kesällä pääskyt lentävät ympärillämme
ja leivot virittävät riemulaulujaan.
Talvet kuluvat loppuun
ja vaihtuvat kesiksi.
Kohta saamme vaimoille ja veljille
jälleen ojentaa kätemme.
Sillä kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Voi, kaikkia meitä piruparkoja
kahdenkymmenen kansan,
jotka kuljemme leirin laidasta laitaan
ruuanmurua metsästäen,
penemme kaikkemme likoon
kuin tupakantumppia etsivä pummi,
loikkaamme kauemmas kuin koskaan
välttääksemme kuoleman kouran.
Mutta kaikki päättyy aikanaan
yön vallan päivä voittaa,
ja jos siihen asti jaksetaan,
niin vapaus meille koittaa.
Contributed by Juha Rämö - 2016/8/1 - 09:06
×
![]()
Note for non-Italian users: Sorry, though the interface of this website is translated into English, most commentaries and biographies are in Italian and/or in other languages like French, German, Spanish, Russian etc.
Parole di Walter Hammer, pseudonimo di Walter Hösterey (1988-1966), scrittore ed editore tedesco.
Testo trovato sul Volksliederarchiv, dove non viene detto nulla circa la melodia.
Il testo, o una sua parte, si trova anche in “Kazett-Lyric. Untersuchungen zu Gedichten und Liedern aus dem Konzentrationslager Sachsenhausen” (1995), dove però viene attribuito ad autore anonimo.
Scrittore precoce, Walter Hammer assunse il suo nome d’arte in onore di Nietzsche e del suo “Crepuscolo degl'idoli; come si filosofa col martello”. Poi se ne partì entusiasta per la Grande Guerra ma vi fece ritorno da convinto pacifista e antimilitarista, disgustato dall’orrore di quella inutile carneficina. Dopo la guerra Hammer divenne persino presidente dell’Associazione Veterani per la Pace. Militante ed esponente del Partito Repubblicano, nel 1932 fu tra i firmatari dell’appello all’unione delle forze democratiche contro i nazisti... Troppo tardi: nel 1933 i libri di Walter Hammer furono bruciati in piazza con quelli di molti altri scrittori e lui fuggì in Olanda, poi in Svizzera e quindi in Danimarca, dove nel 1940 la polizia lo arrestò e lo consegnò alla Gestapo. Fu spedito a Sachsenhausen e poi dal 1942 nel penitenziario di Brandenburg-Görden.
Dopo la guerra si è sempre occupato della storia della Resistenza tedesca e dei lager nazisti.