Больше в Землю не бросите семя"?
Кто сказал, что Земля умерла?
Нет! Она затаилась на время.
Материнство не взять у Земли,
Не отнять, как не вычерпать моря.
Кто поверил, что Землю сожгли?
Нет! Она почернела от горя.
Как разрезы, траншеи легли,
И воронки, как раны, зияют,
Обнаженные нервы Земли
Неземное страдание знают.
Она вынесет все, переждет.
Не записывай Землю в калеки!
Кто сказал, что Земля не поет,
Что она замолчала навеки?
Нет! Звенит она, стоны глуша,
Изо всех своих ран, из отдушин.
Ведь Земля - это наша душа,
Сапогами не вытоптать душу!
Кто поверил, что Землю сожгли?
Нет, она затаилась на время.
Contributed by Riccardo Venturi - 2005/4/15 - 02:01
Romanized Russian version
Kto skazal : « Vse sgorelo dotla ? »
Boľe v Zemlju ne brosite semja » ?
Kto skazal, čto Zemlja umerla ?
Net ! Ona zatailas’ na vremja.
Materinstvo ne vzjať u Zemli,
Ne otnjať, kak ne vyčerpať morja.
Kto poveril, čto Zemlju sogil ?
Net ! Ona počerpela ot gorja.
Kak razrezy, tranei legli,
I voronki, kak rany, zijajut,
Obnaennye nervy Zemli
Nezemnoe stradanie znajut.
Ona vyneset vse, peredet.
Ne zapisyvaj Zemlju v kaleki !
Kto skazal, čto Zemlja ne poet,
Čto ona zamolčala naveki ?
Net ! Zvenit ona, stony glua,
Izo vsex svoix ran, iz otduin.
Veď Zemlja - əto naa dua,
Sapogami ne vytoptať duu !
Kto poveril, čto Zemlju sogli ?
Net, ona zatailas’ na vremja.
Contributed by Riccardo Venturi - 2005/9/23 - 22:55
Chi ha detto: "Tutto è completamente secco,
Non tornerà più il tempo della semina?"
Chi ha detto che la Terra è morta?
No, s’è nascosta per un po’...
Non possiamo impadronirci della fertilità,
Non possiamo, come non si può svuotare il mare.
Chi ha creduto che la Terra bruciasse?
No, s’è annerita dal dolore...
Come crepe giacevano le trincee
E le buche s’aprivano come ferite.
I nervi della Terra messi a nudo
Conoscono la pena più profonda.
Sopporterà tutto, attenderà.
Tra gli sciancati non mettere la Terra!
Chi ha detto che la Terra non canta?
Che ha perduto per sempre la parola?
No! Echeggia di gemiti soffocati,
Da tutte le sue ferite, da ogni fessura,
La Terra è dunque l’anima?
Non calpestarla con gli stivali!
Chi ha creduto che la Terra bruciasse?
No, s’è nascosta per un po’....
Who could say: "All was burned to a crisp,
Earth will never again be fertile!"?
Who could say that it ceased to exist?
No, it quieted down for a while.
Earth of motherhood try to bereave -
It's as hard as to empty an ocean.
Who believes Earth was burned, who believes?
No, it blackened of grief and commotion.
Gash-like trenches are running across.
Gaping wide, crater wounds never cured,
Laying bare the Earth's very nerves,
Which unspeakable pain have endured.
It'll wait, it'll bear anything, -
Called a cripple will hardly be ever!
Who would argue that Earth doesn't sing?
Who would say it's been silenced forever?!
No! It muffles its groans in a call,
Every wound of it sings, every hole!
Earth is our soul, after all, -
How can boots trample down a soul?!
Who believes Earth was burned, who believes?
No, it quieted down for a while...
Contributed by Riccardo Venturi - 2005/9/23 - 17:17
Wer sagt, verbrannte Erde sei verdorben
und sinnlos sei’s, wirft man noch Saat hinein?
Wer sagt, sie regt sich nicht, sei abgestorben?
Nein, nein, das scheint nur manchmal so zu sein.
Wer könnte ihr verbieten zu gebären?
Ihr Schoß ist unerschöpflich wie das Meer.
Kein Feuer kann sie bis zum Grund verheeren.
Sie lebt und atmet, wenn auch kummerschwer.
Durchfurcht noch kreuz und quer von Schützengräben,
von Bombenkratern klaftertief zerwühlt,
nach all den Schrecken, die bedroht ihr Leben,
seufzt sie, in schwarze Asche eingehüllt.
Doch maßlos viel an Leid kann sie ertragen.
Glaubt nicht, daß sie verkrüppelt sei daran,
und ihr nun ewig müßt darüber klagen,
daß sie verstummt sei, nicht mehr singen kann!
Aus tausend Wunden, die ihr Leib erlitten,
ertönt ihr Lied, das sie mit Schmerzen stöhnt,
das unsre Seele allen Stiefeltritten
zum Trotz noch singt, an Not und Qual gewöhnt.
Wer sagt, die Erde starb, erstickt vom Leid?
Sie lebt und singt auch unterm Trauerkleid.
Contributed by Riccardo Venturi - 2005/11/1 - 22:34
questa pagina
Nej, säg inte att jorden har dött,
att man inte kan så eller skörda
för hon har bara gömt sig en tid
hon har burit en blodig börda.
Hon är sargad och svartnad av sorg
och besudlad av krigarhorden
men man tar inte sältan ur havet
och man tar inte modern ur jorden.
Hon är uppgrävd och sprängd och bränd
men hon är inte död, hon är sårad
och hon sörjer med människosorg
och gråter med människotårar.
Men hon väntar, hon uthärdar allt
räkna inte vår jord till de döda.
I Hon ska klä sig i blommor och grönt,
hon ska älska och växa och föda.
Hon ska sjunga sin jordiska sång
fast hon ännu är skändad och skövlad
för jorden är människans själ
och kan inte förtrampas av stövlar.
Contributed by Riccardo Venturi - 2005/6/25 - 21:43
Finnish translation by Taisto Summanen
Suomennos: Taisto Summanen
Kuka väittää, on murhattu maa?
Enää koskaan ei kukka tee terää.
Älkää uskoko, maa odottaa.
Maa on uupunut, pian taas se herää.
Ei,ei palanut poroksi maa,
se on murheesta mustaksi tullut.
Kuka merta ei voi ammentaa,
tappaa maaemon voivat vain hullut.
Koskaan laske sen haavoja et,
etkä tajua miten voi sietää
helvetilliset kärsimykset,
jotka maan hermot revityt tietää.
Maa ei huuda, ei maa vaikeroi,
sydän povessa maan yhä sykkää.
Kuka sanoikaan etteivät soi enää
laulut ja maa on nyt mykkä?
Maa laulaa, maa elävä on.
Suurta riemua purkaa tää pallo.
Maa on sielumme kuolematon,
jota saapas ei hengiltä tallo.
Maa on sielumme kuolematon,
jota saapas ei hengiltä tallo.
Contributed by emanuele ricciardi - 2009/2/25 - 19:53
in italiano e in russo contemporaneamente, da Eugenio Finardi e Marina Vlady durante il Premio Tenco del 1993, ed è un capolavoro, sia dal punto di vista sperimentale (l'esperimento è stato quello di cantare contemporaneamente in due lingue così diverse quali l'italiano e il russo), sia dal punto di vista melodico e dell'interpretazione.
Ciao da Andrea
Andrea - 2008/10/1 - 13:18
Juha Rämö - 2015/7/7 - 13:30
Kto tam rzekł: - Wszystko popiół i dym!
Odtąd w ziemię nie warto kłaść ziarna.
Kto tam rzekł? - To nieprawda, to sny!
Ona śpi, ona nie umarła.
Macierzyństwa nie odbierze jej tchórz,
tak jak morza sto słońc nie wypije.
Kto uwierzył, że spalono ją już?
Poczerniała od trosk, ale żyje!
Jak skalpele, okopy co dnia,
zieją leje otwarte jak rany...
Obnażono ją, przeorano do cna
i cierpienie poznała nad miarę.
Ale wytrwa, przeczeka zły czas.
To nie ziemia, to czas jest kaleki!
Kto tam rzekł, że nie śpiewa od lat,
że umilkła, ucichła na wieki!?
Wcale nie, nadal wdzięczny ma głos,
nasze jęki koi cichym szeptem.
Przecież ziemia to najbliższy nam ktoś,
tak jak dusza... – duszy butem nie zdepczesz!
Kto uwierzy, że spalono ją już?
Poczerniała od trosk, ale żyje!
Contributed by Krzysiek Wrona - 2015/7/8 - 05:30
Kto to rzekł: pożar strawił nasz świat,
nigdy ziarna nie przyjmie już ziemia?!
Kto to rzekł: ziemia sczezła do cna?
Przecież tylko na chwilę zasnęła.
Nie wyczerpie nikt morza do dna,
macierzyństwa nikt ziemi nie skradnie!
Mówi ktoś, że spalona, lecz trwa,
choć z rozpaczy sczerniała szkaradnie.
Tak, przeciętą okopem ma pierś,
wokół wyrwy jak rany na ciele,
wszystkie nerwy wyprute na wierzch -
Ziemia cierpi nieziemskim cierpieniem.
Lecz wytrzyma, przeczeka zły czas,
nie próbujcie z niej zrobić kaleki!
Kto powiedział, że śpiew ziemi zgasł
i że ziemia zamilkła na wieki?
Przecież śpiewa przez rany, choć śpi,
zabrzmi życiem i jęki zagłuszy.
Przecież dusza człowiecza w niej tkwi
a butami nie można zgnieść duszy.
Contributed by Krzysiek Wrona - 2015/7/8 - 05:44
Flavio Poltronieri - 2015/7/8 - 17:04
Audio link to the song performed by Mika and Turkka Mali: https://www.youtube.com/watch?v=PX-gH2HS2eQ
Kuka sanoi, on poltettu maa,
siihen siementä kylvä ei ketään?
Kuka sanoi, kuollut se on?
Ei, se hetken vain henkeä vetää.
Kuten tyhjentää merta et voi,
samoin maata et murhata saata.
Turhaan luulet, kuollut se on.
Ei, suru peittää vain maata.
Sen kaivannot tyhjiä on,
sen kolot ammottavat kuten haavat.
Maa suree lailla ihmisien,
samat surut sen kyyneliin saavat.
Mutt' se selviytyy, henkiin se jää,
sitä kuoliaaks' kukaan ei ammu.
Kuka sanoi, se vaiennut on?
Ei, maan laulu ei milloinkaan sammu.
Ei, maan laulu se tuhkasta soi,
ja ihmiset tanssii sen mukaan,
sillä maa meidän sielumme on,
ja ei voi sielua haudata kukaan.
Contributed by Juha Rämö - 2015/7/10 - 13:28
Kuka sanoi: "Kaikki on palanut poroksi,
älkää enää kylväkö maahan siemeniä!"?
Kuka sanoi, että Maa on kuollut?
Ei, se vain vaikeni hetkeksi!
Äitiyttä ei oteta Maalta,
ei oteta, kuten ei tyhjennetä merta.
Kuka uskoi, että Maa on palanut?
Ei, se on vain mustunut surusta.
Viiltele kuinka vain, makaa taisteluhaudoissa,
ja räjähdyskuopat - ammottavat kuin haavat,
paljaat Maan hermot
tuntevat ylimaallisen kärsimyksen.
Maa kestää kaiken, odottaa,
älä pane Maata raajarikkojen kirjoihin!
Kuka sanoi, että Maa ei laula,
että se on vaiennut iäksi?
Ei, se helisee, maansydän vaikeroi
kaikista sen haavoista, kaikista aukoista,
onhan Maa meidän sielumme, -
ja saappailla ei poljeta sielua!
Kuka uskoi, että Maa on palanut?
Ei, se vain vaikeni hetkeksi.
Contributed by Juha Rämö - 2015/7/15 - 08:55
https://www.youtube.com/watch?v=m_Go5fyHmQ0
מי אמר: "השריפה השתלטה!"
אדמה לא תניב יותר זרע"?
מי אמר: "אדמה כבר מתה"?
לא, היא רק בינתיים נטמרת.
אימהות עוד אימא ורוחה!
אל תיקח, אל תחתוך את הנצר!
מי אמר: "אדמה חרוכה"?
לא – פניה השחירו מעצב.
מחפורות כפצעים אדומים,
פיצוצים זוהרים כעיניים,
עצביה כמעט ערומים
כבר הכירו בסבל שמיים.
היא תסבול את הכול, היא תפשיר.
אל תכתוב לה "נכה" על המצח.
מי אמר: "אדמה לא תשיר.
היא השתיקה את פיה לנצח"?
שתיקתה – צעקה משוגעת...
היא תחיה. היא תרים ת'כנפיים.
אדמה – נשמתנו לעד.
לא תרמוס אותה במגפיים.
Contributed by Max-Dn - 2015/11/25 - 13:01
Chi ha detto: “Tutto è bruciato!
Sulla terra varrà la pena spargere il seme?”
La Terra è morta? Qualcuno avrà chiesto.
No! Si nasconde giusto il tempo di dormire.
Madre natura continuerà a dare vita,
Il mare non sarà svuotato.
Chi credeva che la Terra fosse stata bruciata?
No! E' soltanto nera di tristezza.
Le trincee scavate sono tagli profondi
e sanguinano in abbondanza come ferite.
I nervi della Terra sono esposti, immondi,
si odono le pene di un altro mondo.
Sopporterà così tanta angoscia?
Non scrivete che la Terra è storpia!
Chi ha detto che la Terra non canta?
Che per sempre rimarrà zitta?
No! Lei canta gemiti soffocati
da tutte le sue ferite aperte.
La Terra è la nostra anima
e l’anima non sarà calpestata dagli stivali!
Chi credeva che la Terra fosse stata bruciata?
No! E' soltanto nera di tristezza.
Contributed by Flavio Poltronieri - 2017/11/13 - 17:12
Note for non-Italian users: Sorry, though the interface of this website is translated into English, most commentaries and biographies are in Italian and/or in other languages like French, German, Spanish, Russian etc.
Testo e musica di Vladimir Vysotskij
Lyrics and music by Vladimir Vysotsky
"Chi ha detto che la terra bruciasse? No, s'è solo nascosta per un po'..."