Kun mun kultani tulisi
anonyme
| Versione 2 / Version 2 / Versio 2 | |
| KUN MUN KULTANI TULISI Kun mun kultani tulisi, armahani asteleisi, tuntisin ma tuon tulosta, arvoaisin astunnasta, jos ois vielä virstan päässä, tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, savuna pihalle saisin, kipunoina kiiättäisin, liekkinä lehauttaisin; vierten vierehen menisin, supostellen suun etehen. Tok mie kättä käpseäisin, vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, vaikk' ois kalma kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, vaikk' ois vierus verta täynnä. Vaanp' ei ole kullallani, ei ole suu suen veressä, käet käärmehen talissa, kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, huulet kun hunajameestä, Käet kultaiset, koriat, kaula kun kanarvan varsi. | JOS MUN TUTTUNI TULISI Jos mun tuttuni tulisi, Ennen nähtyni näkyisi; Sillen suuta suikkajaisin, Jos olis suu suden veressä; Sillen kättä käppäjäisin, Jospa kärme kämmenpäässä! Olisko tuuli mielellissä, Ahavainen kielellissä! Sanan toisi, sanan veisi, Sanan lujan lukuttaisi Kahden rakkaan välillä! Enemmbä heitän herku-ruat, Paistit pappilan unohdan; Kuin mä heitän hertaiseni, Kesän kestyteldyäni, Talven taivutelduani. |
