Кони привередливые
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович ВысоцкийTraduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
PENSEÄT HEVOSET | VAUHKOT HEVOSET |
Jyrkänteellä, reunalla rotkon, partaalla kuilun hevosia ruoskalla ruoskin, piiskaan, hoputan. Loppuu multa ilma, juon tuulta, nielen usvaa, nautin, koska tiedän, kohta kuolen, kohta kuolen. | Pitkin jyrkännettä, kuilun partaalla, aivan reunalla minä piiskaan hevosiani, hoputan niitä. On jotenkin vaikea hengittää - juon tuulta, nieleksin sumua - turmionomaisessa kiihtymyksessä vaistoan: tuhoudun, tuhoudun! |
Vähän hitaammin, pyydän, vähän hitaammin, hei! Älkää totelko kieltä raippani mun! Mutta miksi mulle sattui hevoset nää penseät? Elää ja laulaa loppuun ehdi en. | Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin! Te ette mitenkään suostu tottelemaan piiskaa! Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset, en ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa. |
Näin juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. | Minä juotan hevoseni, minä laulan säkeen loppuun - vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä. |
Minä kuolen, ja hirmumyrsky puhaltaa mut kämmeneltä, ja aamulla täyttä laukkaa mut reessä näin vedetään. Hevoset, yrittäkää kiirehtiä hitaammin! Älkää totelko kieltä raippani mun! | Minä häviän - kuin haituvan kämmeneltä lakaisee minut rajumyrsky, ja reki vetää laukassa minut aamuiseen lumeen. Siirtykää hitaampaan askellukseen, oi hevoseni, vaikka vain hetkeksi, mutta jatkakaa matkaa viimeiseen suojapaikkaan! |
Mutta miksi mulle sattui hevoset nää penseät? Elää ja laulaa loppuun ehdi en. | Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin! Ei teitä kukaan ruoski, eikä piiskaa. Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset, en ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa. |
Mä juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. | Minä juotan hevoseni, minä laulan säkeen loppuun - vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä. |
Jumalan luo nyt me tullaan, täältä ei myöhästytä. Mutta enkelitkö ne noin ilkein äänin meille laulaa? Vai onko se aisakello käheä ja surunlyömä, vai minäkö se huudan: »Älkää menkö niin kovaa!« | Me ehdimme - Jumalan luota vieraat eivät myöhästy. Miksi tuolla enkelit laulavat niin vihaisella äänellä? Onko tuo kello jämähtänyt kolisemaan jatkuvasti, vai minäkö huudan hevosiani vetämään hitaammin rekeä? |
Vähän, vähän hitaammin, pyydän, vähän hitaammin, hei! Mä rukoilen: »Älkää sentään lentäkö!« Mutta miksi juuri mulle sattui hevoset näin penseät? Kun en ehdi elää loppuun, niin loppuun kai mä sentään edes laulaa saan. | Hiukan hitaammin hevoset, hiukan hitaammin! Rukoilen teitä, laukatkaa, älkää lentäkö! Minulle jotenkin sattuivat vauhkot hevoset, en ehtinyt elää loppuun, enkä ehdi laulaa. |
Mä juotan nää hevoset ja päätän tään säkeistön. Ja reunalla tässä nyt mä vielä seison vähäsen. | Minä juotan hevoseni, minä laulan säkeen loppuun - vaikkapa vain hetken vielä seison jyrkänteellä. |