Schon am Tage deines Todes habe ich, Victor Jara,
mir geschworen irgendwann einmal ein Lied für dich zu singen:
Über dein Leben, über Chile und was damals dort geschah,
denn die Erinnerung daran trotzt der Jahrzehnte, die vergehen.
Der Zorn, die Trauer, das Entsetzen über all das Leid
sind in mir und vielen anderen bis heute wach geblieben.
Nichts ist davon vergessen, auch nicht nach so langer Zeit
und ich habe meinen Schwur gehalten und das Lied geschrieben.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Warst gefangen unter tausenden von Menschen, streng bewacht,
doch deine Lieder, die du sangst im Stadion von Chile
haben allen, die dich hören konnten, wieder Mut gemacht.
Besiegten ihre Todesangst und dennoch wurden viele
noch am gleichen Tage ohne Grund erschlagen und dazu
noch über ihren Tod hinaus erniedrigt und geschunden.
Frauen, Männer, Kinder so unschuldig wie du
verschwanden spurlos ihre Gräber wurden nie gefunden.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Doch auch deine Feinde hörten dich, deinen Gesang.
Sie kannten deine Stimme und sie kannten deine Lieder.
Sie hassten dich und die Soldaten zögerten nicht lang,
trennten dich von den Gefährten und schlugen dich nieder.
Zermalmten die Gitarre unter ihren Stiefeln, dann
brachen Kolbenhiebe dir die Finger und die Hände
und als die lange, dunkle Nacht über Chile begann,
fielen die Schüsse, setzten deinem Leiden rasch ein Ende.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Du warst freundlich, Victors Jara, heiter, sanft und ohne Arg.
Ich bin nicht so wie du, kann deinen Henkern nicht vergeben.
Sie sind noch mitten unter uns, sie sind zahlreich, sie sind stark.
Sie sind reich, sie sterben uralt und so lange sie noch leben,
zieht niemand sie zur Rechenschaft, sind sie in Sicherheit.
Und wenn es ein Jenseits gibt, sollen sie dort gerichtet werden,
sollen sie verflucht sein bis in alle Ewigkeit
und niemals Frieden finden, nicht im Himmel, noch auf Erden.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
mir geschworen irgendwann einmal ein Lied für dich zu singen:
Über dein Leben, über Chile und was damals dort geschah,
denn die Erinnerung daran trotzt der Jahrzehnte, die vergehen.
Der Zorn, die Trauer, das Entsetzen über all das Leid
sind in mir und vielen anderen bis heute wach geblieben.
Nichts ist davon vergessen, auch nicht nach so langer Zeit
und ich habe meinen Schwur gehalten und das Lied geschrieben.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Warst gefangen unter tausenden von Menschen, streng bewacht,
doch deine Lieder, die du sangst im Stadion von Chile
haben allen, die dich hören konnten, wieder Mut gemacht.
Besiegten ihre Todesangst und dennoch wurden viele
noch am gleichen Tage ohne Grund erschlagen und dazu
noch über ihren Tod hinaus erniedrigt und geschunden.
Frauen, Männer, Kinder so unschuldig wie du
verschwanden spurlos ihre Gräber wurden nie gefunden.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Doch auch deine Feinde hörten dich, deinen Gesang.
Sie kannten deine Stimme und sie kannten deine Lieder.
Sie hassten dich und die Soldaten zögerten nicht lang,
trennten dich von den Gefährten und schlugen dich nieder.
Zermalmten die Gitarre unter ihren Stiefeln, dann
brachen Kolbenhiebe dir die Finger und die Hände
und als die lange, dunkle Nacht über Chile begann,
fielen die Schüsse, setzten deinem Leiden rasch ein Ende.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
Du warst freundlich, Victors Jara, heiter, sanft und ohne Arg.
Ich bin nicht so wie du, kann deinen Henkern nicht vergeben.
Sie sind noch mitten unter uns, sie sind zahlreich, sie sind stark.
Sie sind reich, sie sterben uralt und so lange sie noch leben,
zieht niemand sie zur Rechenschaft, sind sie in Sicherheit.
Und wenn es ein Jenseits gibt, sollen sie dort gerichtet werden,
sollen sie verflucht sein bis in alle Ewigkeit
und niemals Frieden finden, nicht im Himmel, noch auf Erden.
Victor Jara, du teiltest mit den Armen, mit dem Volk dein Leben,
die Sehnsucht nach der Freiheit, deine Träume und das Brot.
Und immer haben deine Lieder allen Kraft gegeben
und du tun es auch noch heute, sie sind stärker als der Tod.
inviata da hmmwv - 4/7/2019 - 20:48
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
VICTOR JARA
Jo kuolinpäivänäsi, Victor Jara,
vannoin laulavani sinulle laulun,
laulun elämästäsi, Chilestä ja siitä mitä silloin tapahtui,
sillä niiden asioiden muisto uhmaa aikaa vuosikymmenten saatossa.
Kaiken tuon kärsimyksen aiheuttama viha, suru ja järkytys
eivät ole väistyneet minun ja niin monien muiden mielistä.
Mikään siitä ei ole unohtunut edes kaikkien näiden vuosien jälkeen,
ja minä olen pitänyt lupaukseni ja tehnyt sinusta laulun.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Tuhansien muiden tavoin sinut vangittiin ja sinua vartioitiin tarkasti,
mutta laulut, joita lauloit Santiagon stadionilla,
valoivat rohkeutta kaikkiin, jotka ne kuulivat,
auttoivat heitä voittamaan kuolemanpelkonsa tilanteessa,
jossa monia syyttömiä ihmisiä pahoinpideltiin päivittäin kuoliaiksi
ja nöyryytettiin ja häväistiin vielä kuolemansa jälkeenkin.
Naisia, miehiä, lapsia, yhtä viattomia kuin sinä,
katosi jäljettömiin hautoihinsa, joita ei koskaan löydetty.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Mutta myös vihollisesi kuulivat sinun laulavan.
He tunsivat äänesi ja he tunsivat laulusi.
He vihasivat sinua, eivätkä sotilaat epäröineet pitkään,
kun he jo olivat erottaneet sinut tovereistasi ja lyöneet sinut maahan.
He polkivat kitarasi palasiksi saappaillaan
ja murskasivat sormesi ja kätesi kiväärinperillään,
ja kun pitkä musta yö laskeutui Chilen ylle,
kaikuivat laukaukset, jotka tekivät lopun kärsimyksestäsi.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Sinä olit ystävällinen, Victor Jara, iloinen, lempeä ja vailla pahuutta.
Minä en ole niin kuin sinä, en pysty antamaan anteeksi murhaajillesi.
He ovat edelleen keskuudessamme, heitä on paljon ja he ovat vahvoja.
He ovat rikkaita, kuolevat ikivanhoina ja niin kauan kuin he ovat elossa,
kukaan ei vaadi heitä tilille, he ovat turvassa.
Ja jos tuonpuoleinen on olemassa, toivon, että he saavat siellä tuomionsa
ja ovat kirottuja hamaan ikuisuuteen asti
löytämättä koskaan rauhaa taivaassa tai maan päällä.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Jo kuolinpäivänäsi, Victor Jara,
vannoin laulavani sinulle laulun,
laulun elämästäsi, Chilestä ja siitä mitä silloin tapahtui,
sillä niiden asioiden muisto uhmaa aikaa vuosikymmenten saatossa.
Kaiken tuon kärsimyksen aiheuttama viha, suru ja järkytys
eivät ole väistyneet minun ja niin monien muiden mielistä.
Mikään siitä ei ole unohtunut edes kaikkien näiden vuosien jälkeen,
ja minä olen pitänyt lupaukseni ja tehnyt sinusta laulun.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Tuhansien muiden tavoin sinut vangittiin ja sinua vartioitiin tarkasti,
mutta laulut, joita lauloit Santiagon stadionilla,
valoivat rohkeutta kaikkiin, jotka ne kuulivat,
auttoivat heitä voittamaan kuolemanpelkonsa tilanteessa,
jossa monia syyttömiä ihmisiä pahoinpideltiin päivittäin kuoliaiksi
ja nöyryytettiin ja häväistiin vielä kuolemansa jälkeenkin.
Naisia, miehiä, lapsia, yhtä viattomia kuin sinä,
katosi jäljettömiin hautoihinsa, joita ei koskaan löydetty.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Mutta myös vihollisesi kuulivat sinun laulavan.
He tunsivat äänesi ja he tunsivat laulusi.
He vihasivat sinua, eivätkä sotilaat epäröineet pitkään,
kun he jo olivat erottaneet sinut tovereistasi ja lyöneet sinut maahan.
He polkivat kitarasi palasiksi saappaillaan
ja murskasivat sormesi ja kätesi kiväärinperillään,
ja kun pitkä musta yö laskeutui Chilen ylle,
kaikuivat laukaukset, jotka tekivät lopun kärsimyksestäsi.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
Sinä olit ystävällinen, Victor Jara, iloinen, lempeä ja vailla pahuutta.
Minä en ole niin kuin sinä, en pysty antamaan anteeksi murhaajillesi.
He ovat edelleen keskuudessamme, heitä on paljon ja he ovat vahvoja.
He ovat rikkaita, kuolevat ikivanhoina ja niin kauan kuin he ovat elossa,
kukaan ei vaadi heitä tilille, he ovat turvassa.
Ja jos tuonpuoleinen on olemassa, toivon, että he saavat siellä tuomionsa
ja ovat kirottuja hamaan ikuisuuteen asti
löytämättä koskaan rauhaa taivaassa tai maan päällä.
Köyhien kanssa, omiesi kanssa sinä jaoit elämäsi, Victor Jara,
vapaudenkaipuusi, unelmasi ja leipäsi.
Ja laulusi antoivat aina voimaa kaikille
ja antavat vieläkin, sillä ne ovat vahvempia kuin kuolema.
inviata da Juha Rämö - 16/7/2019 - 17:38
×
![]()
Parole e musica di Hannes Wader
Album: Wünsche