He was alone,
When he was twelve,
Only his thoughts, which he kept to himself
He didn’t have, a place to play
A friend to call, or a word to say
But he had hope,
That one day he’d fly
Over the rainbow, up through the sky
He was alone,
He didn’t have much
And all that he had, he couldn’t touch
He lay awake,
All night through
This was his world, no one else knew,
Nothing to fear,
Nothing to hide,
Nothing but stars, to care as he cried
But he had hope,
That one day he’d own
A flashing (white) horse, to carry him home
And in his hand he felt a stone,
That’s all he had, and he was alone
But he had wish,
That one day he’d fly
Over the wall, up to the sky
He was just one,
Who never grew old,
On a list of names, upon the road
When he was twelve,
Only his thoughts, which he kept to himself
He didn’t have, a place to play
A friend to call, or a word to say
But he had hope,
That one day he’d fly
Over the rainbow, up through the sky
He was alone,
He didn’t have much
And all that he had, he couldn’t touch
He lay awake,
All night through
This was his world, no one else knew,
Nothing to fear,
Nothing to hide,
Nothing but stars, to care as he cried
But he had hope,
That one day he’d own
A flashing (white) horse, to carry him home
And in his hand he felt a stone,
That’s all he had, and he was alone
But he had wish,
That one day he’d fly
Over the wall, up to the sky
He was just one,
Who never grew old,
On a list of names, upon the road
inviata da Bernart Bartleby - 7/6/2016 - 21:45
Lingua: Finlandese
Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö
HÄN OLI YKSIN
Hän oli yksin,
vuotta kaksitoista vaan,
ajatuksineen, jotka piti ominaan.
Hänellä ei ollut leikkipaikkaa,
ei ystävää, ei sanaa sanottavaa.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus lentäisi
hän yllä sateenkaaren halki taivaan kauaksi.
Hän oli yksin,
ei paljoa hänellä ollut
ja sitäkään ei käsin koskettaa hän voinut.
Valveilla hän makasi
illasta aamuun ain'
maailmassaan, jota tunteneet muut ei lain.
Ei mitään pelättävää,
ei mitään salattavaa,
vain taivaan tähdet valvoivat itkua katkeraa.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus hänellä oisi
puhtaan valkea ratsu, mi kotiin hänet toisi
Kiven kylmän vain hän tunsi kädessään,
muuta häll' ei ollut, hän oli yksinään.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus lentäis' korkealle,
yli muurin, halki ilman taivaan kannelle.
Hän oli vain yksi niistä,
jotka vanhoiks' eivät vartu,
nimi listassa niiden, joille vuodet eivät kartu.
Hän oli yksin,
vuotta kaksitoista vaan,
ajatuksineen, jotka piti ominaan.
Hänellä ei ollut leikkipaikkaa,
ei ystävää, ei sanaa sanottavaa.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus lentäisi
hän yllä sateenkaaren halki taivaan kauaksi.
Hän oli yksin,
ei paljoa hänellä ollut
ja sitäkään ei käsin koskettaa hän voinut.
Valveilla hän makasi
illasta aamuun ain'
maailmassaan, jota tunteneet muut ei lain.
Ei mitään pelättävää,
ei mitään salattavaa,
vain taivaan tähdet valvoivat itkua katkeraa.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus hänellä oisi
puhtaan valkea ratsu, mi kotiin hänet toisi
Kiven kylmän vain hän tunsi kädessään,
muuta häll' ei ollut, hän oli yksinään.
Mutta hänellä oli toive,
ett' vielä joskus lentäis' korkealle,
yli muurin, halki ilman taivaan kannelle.
Hän oli vain yksi niistä,
jotka vanhoiks' eivät vartu,
nimi listassa niiden, joille vuodet eivät kartu.
inviata da Juha Rämö - 9/6/2016 - 10:12
Oh Yusuf, my Yusuf, all I can say is that you meant me so much more as a songwriter than anyone can ever mean to me as a preacher or true believer!
Juha Rämö - 9/6/2016 - 10:13
×
![]()
Parole e musica di Yusuf Islam
Una canzone sui rifugiati siriani, iracheni, afgani, nigeriani, somali e non solo, tanti i bambini e gli adolescenti, sulla cui pelle la nostra cara, vecchia e ormai decrepita e morente Europa sta mercanteggiando con la Turchia del cinico dittatore opportunista e doppiogiochista Erdogan... Mentre sono più di 10.000 i migranti affogati nel Mediterraneo dal 2014...