In unserem Land bringt ein Mensch, ein beliebiger Mensch, ein beliebiger kleiner Mensch die öffentliche Ordnung in Gefahr. Tonnen bedruckten Papiers verbreiten die Parolen; tausende Lautsprecher, Scharen von Rednern wiederholen bis zur Besessenheit, bis zur Verblödung aller die Phrasen des Regimes. Aber es braucht nur ein Mensch, ein beliebiger Mensch, ein beliebiger kleiner Mensch Nein zu sagen, seinem Nachbarn nur in die Ohren zu flüstern oder Nein nachts an die Mauer zu schreiben, so ist die Ordnung in Gefahr! Denn in unserm Land beruht alles auf Einstimmigkeit. Es genügt, wenn einer Nein sagt, und der Zauber ist verflogen, die Ordnung ist in Gefahr, die Revolte hat begonnen und muß unterdrückt werden. Aber wenn unser Mann, unser beliebiger Mann gefaßt und getötet wird?
Einen Menschen zu töten, der Nein sagt, ist ein gewagtes Ding, weil auch ein Leichnam noch fortfahren kann zu wiederholen: Nein, Nein, Nein. Und sagt doch selbst, wie kann man einen Leichnam zum Schweigen bringen?
Einen Menschen zu töten, der Nein sagt, ist ein gewagtes Ding, weil auch ein Leichnam noch fortfahren kann zu wiederholen: Nein, Nein, Nein. Und sagt doch selbst, wie kann man einen Leichnam zum Schweigen bringen?
inviata da Dead End - 30/1/2013 - 11:58
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
EI
Meidän maassamme ihminen, kuka tahansa ihminen, kuka tahansa pieni ihminen on vaaraksi yleiselle järjestykselle. Valheiden levittämiseen käytetään tonneittain painettua paperia; tuhannet kovaääniset, puhujien laumat toistavat hulluuteen asti, silmät korvat täyteen vallanpitäjien korulauseita. Mutta tarvitaan vain yksi ihminen, kuka tahansa ihminen, kuka tahansa pieni ihminen sanomaan ei, kuiskaamaan naapurin korvaan tai kirjoittamaan yöllä seinään sanan ei, niin jo on yleinen järjestys vaarassa. Riittää, kun yksi ihminen sanoo ei, ja taika on kadonnut, yleinen järjestys on vaarassa, kumous on alkanut ja se pitää kukistaa. Mutta entä jos ihmisemme, kuka tahansa ihminen otetaan kiinni ja tapetaan?
Sellaisen ihmisen tappaminen, joka sanoo ei, on arveluttava teko, sillä ruumiskin voi sanoa ei, ei, ei, ja jokainenhan sen tietää, kuinka vaikeaa ruumista on vaientaa.
Meidän maassamme ihminen, kuka tahansa ihminen, kuka tahansa pieni ihminen on vaaraksi yleiselle järjestykselle. Valheiden levittämiseen käytetään tonneittain painettua paperia; tuhannet kovaääniset, puhujien laumat toistavat hulluuteen asti, silmät korvat täyteen vallanpitäjien korulauseita. Mutta tarvitaan vain yksi ihminen, kuka tahansa ihminen, kuka tahansa pieni ihminen sanomaan ei, kuiskaamaan naapurin korvaan tai kirjoittamaan yöllä seinään sanan ei, niin jo on yleinen järjestys vaarassa. Riittää, kun yksi ihminen sanoo ei, ja taika on kadonnut, yleinen järjestys on vaarassa, kumous on alkanut ja se pitää kukistaa. Mutta entä jos ihmisemme, kuka tahansa ihminen otetaan kiinni ja tapetaan?
Sellaisen ihmisen tappaminen, joka sanoo ei, on arveluttava teko, sillä ruumiskin voi sanoa ei, ei, ei, ja jokainenhan sen tietää, kuinka vaikeaa ruumista on vaientaa.
inviata da Juha Rämö - 13/11/2016 - 16:04
×
![]()
Musica di Hanns Eisler
Testo ispirato ad un passo del romanzo “Vino e pane” di Ignazio Silone (1900-1978), antifascista, scrittore ed intellettuale, insofferente ad ogni totalitarismo e ad ogni gerarchia, “socialista senza partito” e “cristiano senza chiesa”.
Si tratta di una delle sette cantate che il compositore austriaco scrisse a partire dai romanzi di Silone “Vino e pane” (1937) e “Fontamara” (1930)
Sia “Fontamara” che “Vino e pane” furono scritti da Silone durante il suo esilio in Svizzera ed entrambi furono infatti pubblicati per la prima volta in lingua tedesca.
Testo tedesco trovato sul sito del Chorwerkstatt Berlin
Scritto nel biennio 1935-36, in gran parte a Zurigo, dove Silone si era trasferito dal 1931, “Pane e vino” apparve in traduzione tedesca a cura di Adolf Saager nel 1936 e l'anno dopo in «edizione italiana per l'emigrazione », a cura dello stesso autore. Successivamente rielaborato, in Italia vedrà la luce solo nel maggio del 1955 col titolo “Vino e pane” nella collana “Narratori Italiani” di Mondadori. (fonte: Centro Studi Ignazio Silone)
Non ho trovato in rete un estratto in italiano completo e corretto del brano di Silone, ma si tratta certamente di uno dei suoi passi più famosi (p. 228):