Die den Mund auf hatten, haben ihn jetzt geschlossen. Auf dem Friedhof geschlossen. Oder in den Kerkern geschlossen. Die andern hielten sich vorher still und halten sich jetzt noch stiller.
Wahrlich, wir leben in schweren Zeiten.
Ihre Fäulnis ist so groß, daß sie jeden ansteckt, der nicht vollständig mit ihnen bricht. Sie dulden nur Künstler, die sie preisen, nur Philosophen, die sie interpretieren, nur Redner, die sie rühmen.
Wahrlich, wir leben in schweren Zeiten.
Sie glauben an ihn und nennen ihn Führer. Aber wohin führt er uns, führt er sich selbst? Kennt ihr den alten Spruch: Intrabit ut vulpis, regnabit ut leo, morietur ut canis? Das heißt zu deutsch: “Er wird eintreten wie ein Fuchs, regieren wie ein Löwe, und sterben wie ein Hund.”
Wahrlich, dann kommen bessere Zeiten.
Wahrlich, wir leben in schweren Zeiten.
Ihre Fäulnis ist so groß, daß sie jeden ansteckt, der nicht vollständig mit ihnen bricht. Sie dulden nur Künstler, die sie preisen, nur Philosophen, die sie interpretieren, nur Redner, die sie rühmen.
Wahrlich, wir leben in schweren Zeiten.
Sie glauben an ihn und nennen ihn Führer. Aber wohin führt er uns, führt er sich selbst? Kennt ihr den alten Spruch: Intrabit ut vulpis, regnabit ut leo, morietur ut canis? Das heißt zu deutsch: “Er wird eintreten wie ein Fuchs, regieren wie ein Löwe, und sterben wie ein Hund.”
Wahrlich, dann kommen bessere Zeiten.
inviata da Dead End - 30/1/2013 - 11:24
Lingua: Finlandese
Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö
NE JOTKA EIVÄT VAIENNEET
Ne jotka eivät vaienneet, ovat nyt sulkeneet suunsa. Sulkeneet hautausmaalla. Tai sulkeneet vankiloiden uumenissa. Ne toiset, jotka ennen olivat hiljaa, ovat nyt vielä hiljempaa.
Totisesti, elämme vaikeita aikoja.
Heidän mädännäisyytensä on niin suuri, että se tarttuu jokaiseen, joka ei tyystin sanoudu heistä irti. He suvaitsevat vain taiteilijoita, jotka heitä kiittävät, vain filosofeja, jotka heitä tulkitsevat, vain puhujia, jotka heitä ylistävät.
Totisesti, elämme vaikeita aikoja.
He uskovat häneen ja kutsuvat häntä Johtajaksi. Mutta mihin hän meitä johtaa, johtaako hän itseään? Tiedättekö vanhan sanonnan Intrabit ut vulpis, regnabit ut leo, morietur ut canis? Se tarkoittaa: Hän tulee kuin kettu, hallitsee kuin leijona ja kuolee kuin koira.
Totisesti, silloin koittavat paremmat ajat.
Ne jotka eivät vaienneet, ovat nyt sulkeneet suunsa. Sulkeneet hautausmaalla. Tai sulkeneet vankiloiden uumenissa. Ne toiset, jotka ennen olivat hiljaa, ovat nyt vielä hiljempaa.
Totisesti, elämme vaikeita aikoja.
Heidän mädännäisyytensä on niin suuri, että se tarttuu jokaiseen, joka ei tyystin sanoudu heistä irti. He suvaitsevat vain taiteilijoita, jotka heitä kiittävät, vain filosofeja, jotka heitä tulkitsevat, vain puhujia, jotka heitä ylistävät.
Totisesti, elämme vaikeita aikoja.
He uskovat häneen ja kutsuvat häntä Johtajaksi. Mutta mihin hän meitä johtaa, johtaako hän itseään? Tiedättekö vanhan sanonnan Intrabit ut vulpis, regnabit ut leo, morietur ut canis? Se tarkoittaa: Hän tulee kuin kettu, hallitsee kuin leijona ja kuolee kuin koira.
Totisesti, silloin koittavat paremmat ajat.
inviata da Juha Rämö - 14/11/2016 - 17:59
×
![]()
Musica di Hanns Eisler
Testo ispirato ad un passo del romanzo “Vino e pane” di Ignazio Silone (1900-1978), antifascista, scrittore ed intellettuale, insofferente ad ogni totalitarismo e ad ogni gerarchia, “socialista senza partito” e “cristiano senza chiesa”.
Si tratta di una delle sette cantate che il compositore austriaco scrisse a partire dai romanzi di Silone “Vino e pane” (1937) e “Fontamara” (1930)
Sia “Fontamara” che “Vino e pane” furono scritti da Silone durante il suo esilio in Svizzera ed entrambi furono infatti pubblicati per la prima volta in lingua tedesca.
Testo tedesco trovato sul sito del Chorwerkstatt Berlin
Scritto nel biennio 1935-36, in gran parte a Zurigo, dove Silone si era trasferito dal 1931, “Pane e vino” apparve in traduzione tedesca a cura di Adolf Saager nel 1936 e l'anno dopo in «edizione italiana per l'emigrazione », a cura dello stesso autore. Successivamente rielaborato, in Italia vedrà la luce solo nel maggio del 1955 col titolo “Vino e pane” nella collana “Narratori Italiani” di Mondadori. (fonte: Centro Studi Ignazio Silone)
Non ho trovato in rete un estratto in italiano completo e corretto del brano di Silone, ma più o meno il fulcro dovrebbe essere quello segue dove, citando la profezia di papa Celestino V a proposito del suo successore Bonifacio VIII, Silone annunciava l’ineluttabile destino di “uomini della Provvidenza” come Mussolini ed Hitler: