I am the people -- the mob -- the crowd -- the mass.
Do you know that all the great work of the world is done through me?
I am the workingman, the inventor,
the maker of the world's food and clothes.
I am the audience that witnesses history.
The Napoleons come from me and the Lincolns.
They die. And then I send forth more Napoleons and Lincolns.
I am the seed ground. I am a prairie that will stand for much plowing.
Terrible storms pass over me. I forget.
The best of me is sucked out and wasted. I forget.
Everything but Death comes to me and makes me work
and give up what I have. And I forget.
Sometimes I growl, shake myself
and spatter a few red drops for history to remember.
Then -- I forget.
When I, the People, learn to remember,
when I, the People, use the lessons of yesterday and no longer forget
who robbed me last year, who played me for a fool --
then there will be no speaker in all the world say the name: "The People,"
with any fleck of a sneer in his voice or any far-off smile of derision.
The mob -- the crowd -- the mass -- will arrive then.
Do you know that all the great work of the world is done through me?
I am the workingman, the inventor,
the maker of the world's food and clothes.
I am the audience that witnesses history.
The Napoleons come from me and the Lincolns.
They die. And then I send forth more Napoleons and Lincolns.
I am the seed ground. I am a prairie that will stand for much plowing.
Terrible storms pass over me. I forget.
The best of me is sucked out and wasted. I forget.
Everything but Death comes to me and makes me work
and give up what I have. And I forget.
Sometimes I growl, shake myself
and spatter a few red drops for history to remember.
Then -- I forget.
When I, the People, learn to remember,
when I, the People, use the lessons of yesterday and no longer forget
who robbed me last year, who played me for a fool --
then there will be no speaker in all the world say the name: "The People,"
with any fleck of a sneer in his voice or any far-off smile of derision.
The mob -- the crowd -- the mass -- will arrive then.
inviata da Bartleby - 29/12/2010 - 13:32
Lingua: Finlandese
Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö
MINÄ OLEN KANSA
Minä olen kansa, väkijoukko, yleisö, ihmismassa.
Tiedätkö, että kaikki suuri maailmassa on syntynyt minun kauttani?
Minä olen työmies, keksijä,
kaikkien maailman ruokien ja vaatteiden tekijä.
Minä olen yleisö, joka todistaa historian siivenlyönnit.
Napoleonit ovat minusta ja lincolnit.
Ja kun he kuolevat, laitan matkaan uusia napoleoneja ja lincolneja.
Minä olen maa, johon siemen pannaan. Olen preeria, jota aura niin usein kyntää.
Kauheat myrskyt kulkevat ylitseni. Ja minä unohdan.
Parhaat kykyni imetään kuiviin ja haaskataan. Ja minä unohdan.
Joskus ärisen, tärisen
ja jätän historian lehdille muutaman punaisen roiskeen.
Ja sitten minä unohdan.
Kaikki paitsi kuolema tulee luokseni ja saa minut toimimaan
ja antamaan kaikkeni. Ja minä unohdan.
Kun minä, kansa, opin muistamaan,
kun minä, kansa, tartun eilisen opetuksiin enkä enää unohda
kuka ryöväsi minut viime vuonna, kuka piti minua narrinaan,
silloin ei kukaan maailmassa enää ole lausuva sanaa »kansa«
ivallinen ääni huulillaan tai halveksiva hymy kasvoillaan.
Väkijoukko, yleisö, ihmismassa on silloin astuva esiin.
Minä olen kansa, väkijoukko, yleisö, ihmismassa.
Tiedätkö, että kaikki suuri maailmassa on syntynyt minun kauttani?
Minä olen työmies, keksijä,
kaikkien maailman ruokien ja vaatteiden tekijä.
Minä olen yleisö, joka todistaa historian siivenlyönnit.
Napoleonit ovat minusta ja lincolnit.
Ja kun he kuolevat, laitan matkaan uusia napoleoneja ja lincolneja.
Minä olen maa, johon siemen pannaan. Olen preeria, jota aura niin usein kyntää.
Kauheat myrskyt kulkevat ylitseni. Ja minä unohdan.
Parhaat kykyni imetään kuiviin ja haaskataan. Ja minä unohdan.
Joskus ärisen, tärisen
ja jätän historian lehdille muutaman punaisen roiskeen.
Ja sitten minä unohdan.
Kaikki paitsi kuolema tulee luokseni ja saa minut toimimaan
ja antamaan kaikkeni. Ja minä unohdan.
Kun minä, kansa, opin muistamaan,
kun minä, kansa, tartun eilisen opetuksiin enkä enää unohda
kuka ryöväsi minut viime vuonna, kuka piti minua narrinaan,
silloin ei kukaan maailmassa enää ole lausuva sanaa »kansa«
ivallinen ääni huulillaan tai halveksiva hymy kasvoillaan.
Väkijoukko, yleisö, ihmismassa on silloin astuva esiin.
inviata da Juha Rämö - 19/5/2016 - 10:15
×
![]()
Dai “Chicago Poems”
Musica di Helen L. Weiss, musicista americana sulla quale non sono riuscito a reperire che scarse informazioni in rete. So soltanto che la musica per questo brano – un coro a cappella per soprani, contralti, tenori e bassi – la compose nel 1956 e che l’autrice non è più in vita perché le è intitolato un premio annuale di composizione istituito dall’Università della Pennsylvania.
“Io, il Popolo, al quale hanno succhiato via il meglio e poi gettato via, io sempre dimentico le terribili tempeste che mi hanno travolto… Ma qualche volta ruggisco, mi scuoto e schizzo qualche goccia rossa perché la storia ricordi… Ma quando io, il Popolo, imparo a ricordare, allora uso le lezioni di ieri e non più a lungo dimentico chi mi ha depredato, chi si è preso gioco di me… Allora non ci sarà più nessuno al mondo che potrà pronunciare il mio nome con una punta di scherno nella voce o con un neppur lontano sorriso di derisione… Io, il Popolo, la turba, la folla, la massa, arriverò allora…”