Volver a los diecisiete
Violeta Parra| Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
| KUN PALAAN NUORUUTEENI Kun palaan taas nuoruuteen olen vuosisadan vanha ja salaista kirjoitusta minä joudun tavaamaan. Ja minusta tulee hauras kuin ohitse kiitävä hetki, ja mykistyn niin kuin lapsi, kun se katsoo jumalaan. Niin liikutun kokonaan, kun jälleen näen sen kaiken. Nyt kuljenkin taaksepäin, vaikka eteenpäin te käytte. Ikivanha liiton arkki sisimpääni tunkeutui, ja välkkyen väreissänsä se purjehti sydämeeni ja näytti ne kahleet, joilla meidät kohtaloon sidotaan. Kuin timantti valollaan se kirkasti mieleni tyynen. Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan, kuin sammal lohkareen rintaan. Vain tunteella näkee silloin, kun tieto on voimaton, kun riitä ei kirkas järki tai ajatus kahleeton. Ja hetkessä kaikki muuttuu tuo tietäjä auttavainen kun karkottaa lempeästi pois meistä vihan ja kaunan. Vain rakkaus taidollaan tuo takaisin viattomuuden. On puhtainta alkuvoimaa rakkaus luonnoltaan, ja pedoista julmimmatkin sen säveltä hyräilee. Se vangitsee pyhät miehet, se kahlitut vapauttaa, se taivuttaa lempeästi taas lapseksi vanhuksen, ja pois meistä pahuuden se hellyydellänsä pyyhkii. Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan, kuin sammal lohkareen rintaan. Ja ikkuna lumottuna näin aukeaa kokonaan, ja viitassa aamukasteen rakkaus sisään astuu. Soi helinä sarastuksen, ja avautuu uljas mieli, ja taivaan valoa täyteen, kun heittää tuo serafi. Niin vuoteni nuoruuden ne enkelilapsiksi muuttuu. Niin se kiipeää hiljaa kuin köynnös seinämän pintaan ja huomaamatta se versoo kuin sammal lohkareen rintaan, kuin sammal lohkareen rintaan. | KUIN OLISIN SEITSEMÄNTOISTA Kuin olisin seitsemäntoista sadan eletyn vuoden jälkeen, taas tulkiten vaivalloista ja outoa merkkikieltä, näin muuttua tuokiossa kuin sekunnin hauraudeksi ja tuntea niin syvä tunne kuin lapsena rukoillessa. Nyt tunnen juuri niin sen heilimöivän hetken. Kuin sammaleen vihertävän jo tunnen sen syleilevän. Ympäröiden ja versoen kiven se saa kukoistamaan, kivenkin saa se kukkimaan. Minun askeleeni jää jälkeen, kun muiden rientää tietään, ja nuoruuden kirkas kaari luo välkkyvän väriloiston niin hiljaiseen kammioon ja tunkeutuu suonistooni, ja kohtalon kovat kahleet, ne, jotka meitä painaa, nyt timantin loiston saa, ne köykäiset on kantaa. Ei pysty tieto siihen, minkä sai tunne aikaan, ei selkeinkään kylmä järki tai viisauden kaikki laajuus. Me taivumme vain kuin taikaan pois unohtain vanhat haavat, ja arvet ja turhat kaunat ne unhoksiin jäädä saavat. Vain rakkauden tieto voi taas antaa viattomuuden. Kuin sammaleen vihertävän jo tunnen sen syleilevän. Ympäröiden ja versoen kiven se saa kukoistamaan, kivenkin saa se kukkimaan. Kuin taivainen taikaisku lyö ikkunat aivan auki, ja rakkauden viitta liehuu kuin nousevan aamun koitto, ja jasmiinit taikoo kukkaan sen suloinen huomensoitto, ja kerubit kirjoo taivaan kimaltavin pilvilinnoin, niin seitsemäntoista taas saan olla täysin rinnoin. |
