|
| Traduzione finlandese 5 / Finnish translation 5 / Traduction... |
| MIEROLAISEN YMPÄRILLÄ | LUOSSAN KERJÄLÄINEN |
| | |
| Mierolaisen ympärille kaikki piiriin istuivat, | Luossan kerjäläisen luo jäi kansa kuulemaan, |
| kun hän nuotiolla lauloi lauluaan. | kun hän nuotiolla lauloi laulujaan. |
| Kulkurit ja kerjäläiset, ihmeelliset tarinat | Oli kulkumiehet, kerjäläiset, ihmeet aiheinaan, |
| ukko loihti laulaessaan kaipuustaan. | ja läpi pitkän yön hän lauloi kaipuustaan. |
| | |
| Jokin tuolla puolen vuorten, kukkain, tähtien ja laulun, | »Kuulen jotain takaa vuorten, takaa kukkain, tähtein, laulun |
| jokin tuolla puolen kuuman sydämeni huminoi. | ja sydämeni kuuman, se kutsuu, houkuttaa. |
| Kuulkaa, jokin käy ja kuiskii, houkuttelee mua, pyytää: | Se jokin aina kuiskii, mukaan vaatii sekä pyytää: |
| Tule tänne, sillä maa ei valtakuntas' olla voi. | "Tule tänne, valtakuntasi ei ole tämä maa!" |
| | |
| Olen aaltoin hiljaisien liplatusta kuunnellut, | Aaltoin loiskeen olen kuullut, kun ne vihdoin rantaan saa, |
| levost' uneksinut meren raivoisan. | uneksinut, kuinka meri hurjin joskus rauhoittuu, |
| Hengessäni olen maahan hahmottomaan kulkenut, | hengessäni sinne mennyt, missä hahmoton on maa, |
| missä unohdamme kaikkein rakkaimman. | missä rakkain tuntemamme unhoittuu. |
| | |
| Villin kaipauksen soivat kalvaat äidit osaksemme. | Äitiparoiltamme syntyessä ikikaipuun myötä saimme, |
| Huolten syvyyksistä lapsen ensi huuto kohoaa. | synnyintuskamme jo tuotti valitusta vaikeaa. |
| Vuorilla ja tasangoilla temmeltäen näyttelemme | Vuorilta ja tasamailta leikkitantereemme haimme, |
| jalopeuraa, kerjäläistä, perhosta ja jumalaa. | petoa leikimme ja saalista ja perhoa ja jumalaa. |
| | |
| Istuin hänen vieressänsä, jonka olin kaltainen, | Istuin rakkaan naisen luona, sydän puhui, eivät huulet. |
| laittoi pesäämme hän käsin hellivin. | Hän pehmein käsin pesää varusti ja loi. |
| Tunsin: mitään omakseni sanoa ma saata en, | Vaan sydämeni huusi: "Hän ei sinun, vaikka luulet!" |
| lähdin loitos, että rauhan löytäisin. | Sinne henki minut kutsui, missä rauhan löytää voi. |
| | |
| Mitä rakastan, on kauas kätkettynä katseeltani. | Etäällä on kaipaamani, vaan sen sieltä löydän kerran, |
| Tieni korkean ja ihmeellisen nään. | ihmeellistä, korkeaa on käydä tietä oikeaa. |
| Kesken melun tahdon pyytää: Ota kaikki, Jumalani, | Melun keskeltä näin huudan vielä puoleen taivaan Herran: |
| mutta anna, mitä täällä omista ei yksikään. | "Vie pois vain maa, sen tahdon, mitä kukaan muu ei saa!" |
| | |
| Etkö sinne tahdo, veli, kylmäin virtain myötä tulla, | Veli, lähde mukaan taakse vuorten, seuraa vuomaa viileää |
| missä meri hiljaa uinuu vuorten seppel rannoillaan. | sinne, missä meri nukkuu vuorisella vuoteellaan. |
| Kulta-usvissa on jossain tuolla puolen koti mulla. | Kodin löydän, äidinkin, kun taivaanranta taakse jää, |
| Siellä äiti hiljaa vartoo ruusupuku verhonaan. | usviin kultaisiin hän peityy ruusuviitta asunaan. |
| | |
| Poskiamme vilvoitelkoon vesi suolainen ja musta, | Viilentäköön musta vesi kuumeen punan poskipäistä, |
| ennenkuin on aamu, vieköön tuolle puolen elämän. | jääköön elo kauas taakse ennen päivää korkeaa. |
| Kuulunut en tähän maahan, kärsin vaivaa, ahdistusta | En tähän maahan kuulu, tuskaa, vaivaa äärimmäistä |
| vuoksi epäuskon, rakkauden levottoman, kiihkeän. | koin vuoksi epäuskon, kuuman lemmen vailla rauhaa oikeaa. |
| | |
| Näkinkenkärannikolle johtaa ruusuportti avoin. | Tummain ruusuin portti seisoo raakunkuorirantamailla, |
| Siell' on leposija miesten, laivahylkyjen. | lepopaikka on se hylkyjen ja uupuneitten ihmisten. |
| Laulut, joit' ei täällä kuulla, soivat siellä viulun tavoin. | Ennen kuulematon laulu kaikuu vienon soiton lailla |
| Ikuisesti nuoret lapset leikkii alla holvien. | holvein alta ikinuorten paratiisin lapsien. |
