Intelectuales apolíticos
Otto René Castillo| Traduzione francese di Laurent Bouisset dal blog Fuego del Fuego Otto René Castillo | |
| EPÄPOLIITTINEN ÄLYMYSTÖ Jonain päivänä maani epäpoliittinen älymystö joutuu kuultavaksi tavallisen kansan eteen. Siltä kysytään, mitä se teki silloin, kun sen isänmaa kuihtui hiljaa kuin lepattava liekki, pieni ja yksinäinen. Kukaan ei kysy siltä sen pukeutumisesta, sen pitkistä siestoista lounaan jälkeen, kukaan ei halua tietää sen hedelmättömistä kamppailuista olemattomuuden käsitteen kanssa, kukaan ei välitä sen suuresta oppineisuudesta talouden alalla. Kukaan ei kysy siltä Kreikan mytologiasta eikä siitä itseinhosta, jota se tunsi, kun sen joukoissa joku alkoi kuolla pelkurin kuolemaa. Kukaan ei kysy siltä sen järjettömistä perusteluista, jotka ovat kasvaneet valheen varjossa. Sinä päivänä astuvat esiin tavalliset ihmiset. Ne, joilla ei ole sijaa epäpoliittisen älymystön kirjoissa ja säkeisssä, mutta jotka joka päivä tuovat sille maitoa ja leipää, munia ja piirakoita, jotka ompelevat sen vaatteet, ajavat sen autoja, hoitavat sen koiria ja puutarhoja ja tekevät sille työtä. Ja he kysyvät siltä: »Mitä te teitte silloin, kun köyhät kärsivät, kun hellyyden ja elämän liekki paloi loppuun heidän sisällään?« Mitään te ette osaa silloin sanoa, te ihanan maamme epäpoliittisen älymystön edustajat. Hiljaisuuden peto kalvaa silloin teidän sisintänne. Teidän sielunne rypee kurjuudessaan. Ja te voitte vain vaieta häpeää tuntien. | LES INTELLECTUELS APOLITIQUES Un jour, les intellectuels apolitiques de mon pays seront interrogés par les modestes citoyens de notre peuple. Ils leur demanderont ce qu'ils ont fait quand la patrie s'éteignait lentement, comme un petit feu de branches doux et solitaire. Ils ne seront pas interrogés sur leurs costards, pas non plus sur leurs longues siestes après le déjeuner, encore moins sur leurs luttes stériles contre le rien ou leur ontologique manière d'arriver aux billets. Ils ne seront pas questionnés sur la mythologie grecque, pas non plus sur le dégoût qu'ils ressentirent quand quelqu'un au fond d'eux était prêt à mourir lâchement. Rien ne leur sera demandé sur leurs justifications absurdes poussées à l'ombre d'un total mensonge. Ce jour-là, viendront les hommes modestes. Ceux qui jamais n'ont eu leur place dans les livres et les vers des intellectuels apolitiques, mais qui chaque jour leur livraient le lait, le pain, les œufs frais et les tortillas, ceux qui recousaient leurs habits, ceux qui conduisaient leurs voitures, ceux qui prenaient soin de leurs chiens et leurs jardins, oui, tous ceux-là qui travaillaient pour eux leur demanderont : « Qu'avez-vous fait quand les pauvres souffraient, et que brûlaient en eux gravement la tendresse et la vie ? » Vous, les intellectuels apolitiques de mon doux pays, vous ne pourrez rien leur répondre. Un vautour de silence vous dévorera les entrailles. Votre propre misère vous rongera l'âme. Et vous vous tairez, honteux de vous-mêmes. |
