Tomten
Viktor Rydberg| Traduzione inglese 3 / English translation 3 / Traduction anglaise... | |
| TONTTU | TOMTEN |
| Tuima talven on pakkanen, tähdet kiiluvat yössä. Kansa kartanon hiljaisen nukkuu jo, uupunut työssä. Verkkaan vaeltaa kiekko kuun, lunta täynnä on oksat puun. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta. | Deep in the grip of the midwinter cold The stars glitter and sparkle. All are asleep on this lonely farm, Deep in the winter night. The pale white moon is a wanderer, snow gleams white on pine and fir, snow gleams white on the roofs. Only tomten is awake. |
| Ometan ukselle vaiti jää harmaana hankea vasten, kuuta taivaalla tirkistää tuttuna vanhain ja lasten, katsoo muuria hongiston takana nukkuvan kartanon, pohtien iäti uutta ongelman salaisuutta. | Gray, he stands by the low barn door, Gray by the drifted snow, Gazing, as many winters he's gazed, Up at the moon's chill glow, Then at the forest where fir and pine Circle the farm in a dusky line, Mulling relentlessly A riddle that has no key. |
| Kouransa partaan ja tukkaan vie, puistaa päätä ja hilkkaa: "Ei, tämä pulmista vaikein lie, ei, tämä järkeä pilkkaa." Heittää, niin kuin jo kiire ois, moiset pulmat ja mietteet pois, lähtee toimeen ja työhön, lähtee puuhiinsa yöhön. | Rubs his hand through his beard and hair, Shakes his head and his cap. "No, that question is much too deep, I cannot fathom that." Then making his mind up in a hurry, He shrugs away the annoying worry; Turns at his own command, Turns to the task at hand. |
| Aitat tutkii hän peljäten lukkojen auki jäävän - lehmät lehdoista uneksien torkkuvat oljilla läävän. Ruuna myös unen heinää syö, suitset ja siimat ei selkään lyö. Seimeensä saa se tuohon tuoreen ja tuoksuvan ruohon. | Goes to the storehouse and toolshop doors, Checking the locks of all, While the cows dream on in the cold moon's light, Summer dreams in each stall. And free of harness and whip and rein, Even Old Pålle dreams again. The manger he's drowsing over Brims with fragrant clover. |
| Lampaat ja vuonat karsinaan makuulle jättää ukko. Kanatkin nukkuvat orsillaan, ylinnä ylpeä kukko. Koppiinsa Vahti vainun saa, nousee ja häntää heiluttaa, tonttu harmajanuttu Vahdille kyllä on tuttu. | The tomte glances at sheep and lambs Cuddled in quiet rest. The chickens are next, where the rooster roosts High above straw filled nests. Burrowed in straw, hearty and hale, Karo wakens and wags his tail As if to say, "Old friend, Partners we are to the end." |
| Pirttiin puikkii hän nähdäkseen isäntäväkensä oivan tietäen heidän siunanneen tonttunsa työn ja hoivan. Sitten hiipii hän lasten luo nähdäkseen vesat hennot nuo. Ken sitä kummeksis juuri, hälle se onni on suuri. | At last the tomte tiptoes in To see how the housefolk fare. He knows full well the strong esteem They feel for his faithful care. He tiptoes into the children's beds, Silently peers at their tousled heads. There is no mistaking his pleasure: These are his greatest treasure. |
| Halki sukujen vaihtuvain seuras hän ihmeellistä näkyä pienten nukkujain - mistä he saapuivat, mistä? Polvi varttui ja ahkeroi, vanheni, lähti - mut minne, oi? Ongelma eessä on jälleen, selvittämättä tälleen. | Long generations has he watched Father to son to son Sleeping as babes. But where, he asks, From where, from where have they come? Families came, families went, Blossomed and aged, a lifetime spent, Then-Where? That riddle again Unanswered in his brain! |
| Viimein jää ladon parveen hän, siellä hän vartoo kesää tuoksussa heinän lämpimän lähellä pääskysen pesää. Vaikka pääsky nyt poissa on, kukkiin noustessa nurmikon saapuu se tänne varmaan seurassa puolison armaan. | Slowly he turns to the barnyard loft, His fortress, his home and rest, High in the mow, in the fragrant hay Near to the swallow's nest. The nest is empty, but in the spring When birds mid leaves and blossoms sing, And come with her tiny mate. |
| Silloin se laulaa ja tirskuttaa matkamuistoja tieltä, mutta ei tunne ongelmaa, näin joka vaivaa mieltä. Seinän raosta paistaa kuu vanhuksen rintaan heijastuu, kuunsäde kimaltaa partaan tontun miettivän, hartaan. | Then will she talk of the journey tell. Twittering to all who hear it, But nary a hint for the question old That stirs in the tomte's spirit. Now through cracks in the haymow wall The moon lights tomte and hay and all, Lights his beard through the chinks, The tomte ponders and thinks. |
| Vaiti metsä on lintuineen, luonnon mahlat on jäässä, koski vain ihan hiljalleen pauhaa matkojen päässä. Tonttu lumoissa kuutamon kuulevinaan ajan virtaa on, miettii, minne se vienee, missä sen lähde lienee. | Still is the forest and all the land, Locked in this wintry year. Only the distant waterfall Whispers and sighs in his ear. The tomte listens and, half in dream, Thinks that he hears Time's endless stream, And wonders, where is it bound? Where is its source to be found? |
| Tuima talven on pakkanen, tähdet kiiluvat yöhön, kansa kartanon hiljaisen nukkuu aamuun ja työhön. Verkkaan laskee jo kiekko kuun, lunta täynnä on oksat puun. Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta. | Deep in the grip of the midwinter cold, The stars glitter and sparkle. All are asleep on this lonely farm, Late in this winter night. The pale white moon is a wanderer, Snow gleams white on pine and fir, Snow gleams white on the roofs. Only tomten is awake. |
