Suola ja noaiddi
anonimo
| Originale | La versione finlandese di Otto Donner (1876) |
| SUOLA JA NOAIDDI "Seuraava laulu, josta vaan otan otteita, koska sen 160 säkeessä ei ole mitään erittäin merkillista, tarkoittaa Fellmanin tuuman mukaan taistelua uudin-asukasten, jotka tahtoivat anastaa maalohkoa, ja vanhan omistajan, noidan, välillä. Pakanalliset käsitteet ovat kuten edellisessä laulussa vielä kokonaan vallalla. Jokaisella todellisella noidalla täytyy ainakin olla se voima, että voi muuttautua eläinhaamuun." [1] Suola. Ibmilam lǟ tāl vāʓašǟmin. Mon läm valldam ǟdnam šaṫṫuit, Rǟsiṫ, mūrjit, čoaggám läm, Muorait, keđkiṫ adnam läm; Im läk valldam orruōmīṫ, Ǟdnam šaṫṫuit ain lam valldam. Olmus vāʓi mu lusa, Cēlki mu suolan lǟmin. Noaiddi. Ik ton touta ǟdnam lǟgi, Ikkos tieđi mu lǟmin. Kǟča šaṫṫuit ja vạltti vāra, Vuätti muorain mǟrkait, Rǟsiṫ maita kǟča nubpi lākkai. Suola. Kīppes läk ton olmai, Lǟkko don olmai olmuš? Tego läk ton Ibmil, Toṅko läk rǟsi takkam, Toṅko läk maita muorait takkam? Ikkos läk ton ǟdnam kudna. Tiurrin jođak nutko moṅge Rǟsik ại läk tu, Muorak, käđkik maita ại läk mīn, Isiṫ läge ominaṫ. Puärri lä maita mī puärri lä, Moṅge tieđam maita lǟmin tuge, Čạppis noaiti, ǟdnam alt. Oru toṅge sajistaṫ Ani rǟsīṫaṫ, mait ton šaddaṫäčak. Noaiddi. Suola, noaiddi rosatǟba, Maṅgimusta mātkuštǟba, Jogaiṫ, jäurriṫ jottalǟba, Muoraiṫ, keđkīṫ koučaṫǟba. Poárrasīn lǟ juigujuvvum Noaiti fidnu (noiduđak) abmasīta. Ạiggi poatta, ạiggi manna, Noaiṫik läk kivssïđạdjik, Kāstatis rīkait kāṫtastallik, Fastis mǟnuiđǟsikuin vaibaṫạddik, Aikilạssi orruk javutaga, Jiednađalla maita jenadam ạiki, Läge, läge toṅke lagapustaṫ. Tokku manna, toppi poatta, Ī noaiddi puvti maidin (maidigen) ṫakkat, Poágustuvvu faṅgavuođa tilist Suormak orruk ńualgga roakkutkätta. Läge, läge isiṫ ton, Suola, läk ton herran pǟssam, Tai mūrjī, kēđkī, rǟsī ala; Ani, ani jiečaṫ ēriti; Kost ton poadak, toppi (tokku) manak. Läm, läm mon tū pạdjeli Manam, manam, vālṫam, pijam, Suppim ja täučastam tu ēriti. [2] Suola. Te ton nogak tuššin, noaiddi pạrggi. | [VARAS JA NOITA] Waras. Jumalani on nyt kävelemässä Minä olen ottanut maan hedelmiä, Ruohoja, marjoja koonnut olen, Puita, kiviä pitänyt olen; En olen ottanut irtainta tavaraa, Maan hedelmiä aina olen ottanut. Ihminen kävi minun luokseni, Sanoi minun varkaan olevan. Noita. Et sinä tunne maan laatua, Etkös tiedä minna olevan, Katso kasvit ja ota vaari, Havaitse puissa merkit, Ruohoja myöskin katso toisella tavalla. Waras. Mikäs olet sinä ihminen, Oletkö sinä miehen kaltainen? Vai oletkö sinä Jumala, Sinäkös olet ruohoin tekijä, Sinäkös olet myös puitten tekijä? Etkös sinä ole maan tuhkaa? Turilaana kuljet sinä niinkuin minäkin; Ruohot ei ole sinun, Puut, kivet myöskään ei ole meidän, Ole isäntä omiesi. Hyvä on myös mikä hyvä on, Minä myös tiedän sinun löytyvän, Musta Noita, maan päällä. Ole sinäkin alallasi, Pidä ruohosi, joita sinä olet kasvattanut. Kun noita on lausunut toivonsa saada rauhassa asua alueellansa, ja vielä on uhannut olevansa noita, jota itse tautikin tottelee, pitää hänelle varas pitkän puheen. Hän sanoo muun muassa: noita raukka, tee heikot heikommiksi, äläkä minua. Oravan hahmossa voin puissa hyppelehtiä, etkä sinä voi minua tappaa. Minä kaadan puun ylitsesi, ja sinä noita joudut vankeuteen, sillaikaa kun minä, varas, tulen ruohon ja puiden hallitsijaksi. Mies parka, älä itse tee itseäs jumalaksi maan päällä, sinua esitellään runoissa vääränä jumalana. Sinä pidät minua varkaana, varas on saattava sinun, noita, savuun (?). Runo jatkuu sitte seuraavilla, hyvin muodostuneilla värssyillä: Waras, Noita taistelevat, Viimeiseksi matkustavat, Jokia, järviä kulkevat, Puita, kiviä kiipeevät. Vanhat ovat laulaneet Noidan työt oudoille. Aika tulee, aika menee, Noidat ovat kiusaajia, Kastamatonta valtakuntaa solmeavat, Rumilla töillänsä väsyttelevät, Ajallansa ovat vaiti; Ääntelee myös ääntelemisen ajalla. Ole, ole sinäkin lähempänäsi. Sinne menee, sieltä tulee, Ei Noita voi mitään tehdä, Nauretaan vankeuden tilassa, Sormet ovat suorana sujumatta. Varas huutaa pilkaten hänelle: nyt ottakoon hän ruohon, puut ja tähdet haltuunsa, koska hän on sanonut olevansa omistaja; mutta noita vastaa: Ole, ole isäntänä sinä, Varas, olet sinä herraksi pääsnyt Näitten puitten, kivien, ruohojen yli Pysy, pysy itse poissa! Mistä sinä tulet, sinne sinä mene. Olen, olen minä sinun ylitses (korkiampi), Menen, menen, otan, panen Heitän ja puristan (nutistan) sinut poijes. [1] Waras. Sitten sinä loput (raukeat) turhaan, Noita parka. |
[2] Ane, ane iezat eret
Gos don boadát, dohko manat
Lean, lean mun du badjelii
Manan, manan, válddán, bijan
Suhppen ja deavccastan du eret