Il suonatore Jones
Fabrizio De André| Original | Traduzione finlandese della poesia di Edgar Lee Masters / Finnish... |
| IL SUONATORE JONES In un vortice di polvere gli altri vedevan siccità, a me ricordava la gonna di Jenny in un ballo di tanti anni fa. Sentivo la mia terra vibrare di suoni, era il mio cuore, e allora perché coltivarla ancora, come pensarla migliore. Libertà l’ho vista dormire nei campi coltivati a cielo e denaro, a cielo ed amore, protetta da un filo spinato. Libertà l’ho vista svegliarsi ogni volta che ho suonato, per un fruscìo di ragazze a un ballo, per un compagno ubriaco. E poi se la gente sa, e la gente lo sa che sai suonare, suonare ti tocca per tutta la vita e ti piace lasciarti ascoltare. Finì con i campi alle ortiche finì con un flauto spezzato e un ridere rauco e ricordi tanti e nemmeno un rimpianto. | JONES, VIULUNIEKKA Maailma saa sydämesi värähtämään – se olet sinä! Ja jos ihmiset keksivät, että osaat soittaa, niin saat soittaa läpi elämäsi. Mitä näetkään, kukkivan apilapellon tai jokivarren polun vierellä avartuvan kedon? Tuuli humisee viljassa; käsiäsi hieroen ajattelet kypsyvän sadon viemistä markkinoille. Tai ehkä olet kuulevinasi hameiden kahinaa, aivan kuin tytöt tanssisivat Little Grovessa. Pölypilvet ja tuulenpyörteissä lentävät lehdet merkitsevät Cooney Potterille tuhoavaa kuivuutta; minulle ne tuovat mieleen Punapää Samin tanssin pyörteessä »Toor-a-Loorin« 1) soidessa. Kuinka olisin selvinnyt neljästäkymmenestä tynnyrinalastani 2) enemmästä puhumattakaan, kun jo varisten ja punarintakerttujen 3) ääni täytti pääni pasuunoiden, torvien ja pikkuhuilujen helskeellä? Ja tuulimyllyjen narina lisäksi – eikö jo siinä ollut tarpeeksi? Ja tartuttuani auraan kyntääkseni, kävi aina niin, että joku ilmestyi tielle viedäkseen minut mukanaan tansseihin tai huviretkelle. Elämäni päättyessä omistin neljäkymmentä tynnyrinalaa. Elämäni päättyessä omistin särkyneen viulun – ja elämäni päättyi särkyneeseen nauruun ja tuhansiin muistoihin vailla vähäisintäkään katumusta. |
2) Tynnyrinala on vanha pohjoismainen pinta-alamitta, joka vastaa noin puolta hehtaaria. Edgar Lee Mastersin alkuperäisessä tekstissä käytetty »acre«, eekkeri, taas on noin 0,4 hehtaaria.
3) On vaikea arvata, miksi Turtiainen on päätynyt kutsumaan punarintaa (Erithacus rubecula) punarintakertuksi. Punarinta luokiteltiin aiemmin rastaisiin, ja nykyisin se luokitellaan sieppoihin, mutta kerttujen heimoon se ei tiettävästi ole kuulunut.