Totentanz 1916
Hugo Ball| Suomennos Seppo Ilmarinen | |
| DANSE MACABRE 1916 Ainsi nous mourons, ainsi nous mourons. Et tous les jours, nous mourons, Car se laisser mourir est si confortable. Le matin encore dans le sommeil et le rêve À midi là-bas. Le soir au fond de la tombe déjà. La bataille est notre maison close. Notre soleil est de sang. La mort est notre voie et notre mot d’ordre. Nous quittons femme et enfant – Que peut nous importer ? Quand on vient justement de se quitter. Ainsi nous assassinons, ainsi nous assassinons. Tous les jours, nous assassinons Nos camarades de danse macabre. Mets-toi devant moi, mon frère, Avance ta poitrine, mon frère C’est toi qui dois tomber et mourir, mon frère. Nous ronchonnons peu, nous grognons moins, Nous nous taisons tout le jour, Jusqu’à ce que l’iliaque fasse demi-tour. Dur, notre lit de camp Sec, notre pain. Le cher Dieu, sanglant et salissant. Nous te remercions, nous te remercions, Empereur, de ta faveur pleine d’affection, De nous désigner pour la mort . Dors seulement, dors doux et calme, Jusqu’à ce que tu ressuscites encore, Notre pauvre corps que l’herbe recouvre. | KUOLEMANTANSSI 1916 Niin me kuolemme, niin kuolemme. Kuolemme päivästä toiseen, koska kuoleminen on niin mukavaa. Aamulla vielä unten mailla, päivällä tuonen porteilla. Illalla jo alimpana haudan pohjalla. Taistelu on ilotalomme. Verta on aurinkomme. Kuolema on merkkimme ja tunnussanamme. Lapset ja vaimon jätämme: Mitäpä me heistä, kunhan meihin vain luotetaan! Niin me murhaamme, niin murhaamme. Murhaamme päivästä toiseen. Tovereitamme kuolemantanssissa. Veli, tulta päin! Veli, sinun rintasi! Veli, sinä, jonka osana on kaatua ja kuolla. Me emme valita emmekä purnaa, me vaikenemme päivästä toiseen, kunnes lonkkaluumme vääntyy paikaltaan. Kova on makuusijamme ja kuivaa leipämme. Veren tahraama rakas jumalamme. Me kiitämme Sinua, kiitämme Sinua keisarimme siitä armosta, että olet valinnut meidät kuolemaan. Nuku unta syvää ja rauhaisaa, kunnes sinut herättää kurja ruumiimme, joka nurmen alla lepää. |
