Cotton Fields
Lead Belly| Versione finlandese 2 / Finnish version 2 / Version finnoise... | |
| PUUVILLAPELLOT Enhän ollut vielä kovin vanha, kun äiti minut pellon reunaan laittoi. Kehtoon pieneen tuo laulu kantautui. Siellä heimoveljet kovin raatoi, piiska pomon monta miestä kaatoi. Kehtoon pieneen tuo ääni kantautui. Niin siitä pikkuhiljaa vartuin, minäkin, ja työhön tartuin. Kehtoon toiseen jo laulu kantautui. Eikä Massa Johnson mitään voinut, vaikka laulu duurissa ei soinut, peliin julmaan kun kerran antautui. Äänet kantatuivat yli pellon, kun faija jostain hommas' vanhan sellon. Pojanpoikaa hän alkoi opettaa. Tuskin ehti soittaa yhden kerran, kun jo sellon veivät lapset herran. Eihän orjat saa mitään omistaa. Niin silti jatkui laulu hiljaa, kädet mustat poimi viljaa. Pomon piiska taas lauloi lauluaan. Eikä Massa Johnson mitään voinut, vaikka laulu duurissa ei soinut. Vanha korppi tuskin muistaa nauruaan. Enhän ollut vielä kovin vanha, kun äiti minut pellon reunaan laittoi. Kehtoon pieneen tuo laulu kantautui. Siellä heimoveljet kovin raatoi, piiska pomon monta miestä kaatoi. Kehtoon pieneen tuo ääni kantautui. | Enhän ollut vielä kovin vanha, kun äiti minut kansakouluun saattoi. Tuli asuntolasta uusi kotini. Siellä juoksin käytäviä pitkin, potkin ovia, huusin ja itkin, oli sivistys tuomassa valoa Lappiin. Niin siitä pikkuhiljaa vartuin, opin "äidinkielenkin" - eihän lappia kieleksi lasketa. Ei kai Laurukainen mitään voinut, vaikka joiku duurissa ei soinut, peliin julmaan kun kerran antautui. Äänet kantautuivat yli pellon, kun kylä juti tietään kanssa elon. Oli jänkällä riekonmetsästys. Tuskin ehti ottaa laukan verran, kun jo elon veivät koirat herran. Eihän lappalainen maataan omista. Niin silti juti kylä hiljaa, porot oli Luojan viljaa. Kieli lantalaisen lauloi lauluaan. Ei kai Laurukainen mitään voinut, vaikka joiku duurissa ei soinut. Vanha Ailu tuskin muistaa nauruaan. |
