|
| FINLANDESE / FINNISH [2]
|
| PETERIN SOTA | PIERON SOTA |
| | |
| Nukut haudatuna vehnäpellossa, | Tähkien alla sä mullassa makaat |
| sinuapa ei vahdi ojien varjosta | tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva |
| ruusuja eikä tulppaania | hautojen varjossa punainen hehku |
| vaan tuhat punaista unikkoa. | unikkomeren sun untasi valvoo |
| | |
| Virtani rantoja pitkin, haluan, | Kirkkailla rannoilla joen on uida |
| että virraa hopeanvärisia haukija | virtojen pyörteissä lipua vitkaan |
| ettei enää virran tuomien | parempi hopeisten haukien vainen |
| sotilasten kuolleita ruumiita. | kuin sodassa kuolleiden sotilaiden |
| | |
| Te sanoit niin ja oli talvena | Tämän sä sanoit ja sotaan vei tiesi |
| ja kuin muut helvettiä kohti | joukossa muiden sä paikkasi tiesit |
| menet surullisena velvollisuuteesi, | kauhuihin taistelun, talveen ja jäähän |
| tuuli sylkee lunta kasvoillesi. | läksit sä tiettömäin taivalten päähän |
| | |
| Pysahdy Peteri, pysahdy nyt, | Pysähdy, sotilas, vielä on aikaa |
| anna tuuli hyväillä sinua vähän. | kuunnella tuulta mi etäältä kantaa |
| Tuot taistelussa kuolleiden äänen, | kuolleiden ääniä kentiltä taiston |
| joka antoi elämään palkittiin ristilla. | veren ja kunniaristien loiston |
| | |
| Mutt' et kuullut sen ja aika kului | Et kuunnellut tuulta vaan matkasi jatkui |
| vuodenaikojen kanssa javan tahdissa | talvi kuin tanssien kevääksi taittui |
| ja saavuit ylittämään rajan | vieraalle maalle sun marssisi johti |
| eräänä kauniina kevätpäivänä. | uusia sankaritekoja kohti |
| | |
| Ja marssiessasi sielulla harteillasi | Rohkehin mielin kun marssit sä siellä |
| te näit miehen laakson pohjassa | sotilaan toisen sä kohtasit tiellä |
| joka oli samalla pahalla päällä | sotilaan itsesi kaltaisen kyllä |
| mutta piti yllään erivärisen univormun. | vaan vaatetus vihollisarmeijan yllä |
| | |
| Ammu häneen, Peteri, ammu häneen nyt | Ammu jo, sotilas, ammu jo joutuin |
| ja ensimmäisen osuman jälkeen, ammu uudestaan | niin että kuolleena nurmelle kaatuu |
| kunnes näet hänet pudotessaan | niin että verissään vereensä vaipuu |
| kylmänä ja verettömänä maahan. | vihollissotilas, kuolohon taipuu |
| | |
| Ja jos ammun hänen otsaansa tai sydämeensä | Rintaan tai otsaan jos luotisi sattuu |
| hänellä on vain aika kuollakseen | hänellä aikaan vain kuolema mahtuu |
| mutta minullapa on aika nähdäkseni, | vaan sinulla aikaa on muutakin tehdä |
| nähdäkseni kuolevan miehen silmät | sammuvan ihmisen silmien nähdä |
| | |
| Ja ollessasi niin avulias ja ystävällinen, | Viel tätä mietit kun peloissaan kääntyy |
| hän kääntyy, näkee sinut ja pelästyy. | mies, aseen nostaa, ei epäröi, ampuu |
| Hän ottaa kiväärinsä esille | palkaksi kiitävän elämän hetken |
| ja ei vastaa sinulle palvelusta. | hän luotiin päättää sun kunniaretken |
| | |
| Pudosit maahan ilman vaikerrusta | Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa |
| ja oivalsit yhdessä ainoassa hetkessä | mielessäs ajatus sammuva hyytää |
| etta sinulle ei olisi aika | aikaa ei korjata elämän viljaa |
| pyytäksesi kaikki sinun syntisi anteeksi. | kaikkia syntejään anteeksi pyytää |
| | |
| Pudosit maahan ilman vaikerrusta | Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa |
| ja oivalsit yhdessä ainoassa hetkessä | mielessäs ajatus sammuva hiipuu |
| etta elämäsi loppui tuona päivänä | tänään se päivä kun elämä loppuu |
| ja ettet olisi palannut kotiin. | tänään se päivä kun päättyvi kaipuu |
| | |
| "Mun Niina, kuollakseen toukokuussa | Rakkaani, toukokuun kunnaille kuolla |
| kestää paljon, liian paljon rohkeusta. | vaikeempaa on kuin ois elämä tuolla |
| Mun Niina, suoraan helvettiin | mieluummin helvetin portille oisin |
| olisin mennyt ennemmin talvenä. | talvella tullut, jos valita voisin |
| | |
| Ja vehnän ollessaan kuuntelemassa sinua | Tähkäpää pellon ei ääntäsi kuullut |
| kädessäsi tartuit kiinni kiväärin, | nähnyt ei kätesi harovan rintaa |
| ja suussasi tartuit kiinni sanoja | sanojen kylmien tarttuvan kurkkuun |
| liian jäätyneitä liuetakseen auringossa. | tiennyt ei aurinko taivahan laella |
| | |
| Nukut haudatuna vehnäpellossa, | Tähkien alla sä mullassa makaat |
| sinuapa ei vahdi ojien varjosta | tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva |
| ruusuja eikä tulppaania | hautojen varjossa punainen hehku |
| vaan tuhat punaista unikkoa. | unikkomeren sun untasi valvoo |
