Lingua   

Die Rose war rot

Gerd Natschinski
Pagina della canzone con tutte le versioni


Versione polacca di Wanda Sieradzka de Ruig
RUUSU ON PUNAINEN

Von Döbeln joukkonsa Juuttaalle toi
ja synkkinä kanuunat ne soi
Vuonna kahdeksantoist-nolla-kahdeksan kai
tuskin viistoista vuottansa täyttää mies sai
Puisen ristin sai hän, kummun vähäisen niin
kun illalla kaatuneet haudattiin
Jostakin ystävä tuntematon
kukan haudalle taittanut on

Se ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa
Se ruusu on kuollut kuin kuoli hän
Ken vei, ken vei elämän

Satakymmenen vuotta kun meni niin
nyt Tampereen hangilla taisteltiin
Oli veljeään vastassa veli nyt
vaan he kumpikin kaatuivat puolesta maan
Lumi valkea peittona heillä vain on
ja kummankin hauta on tuntematon
Ei toki niin, joku kummankin luo
kuin salaa ruusun tuo

Ne ruusut on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa
Ne ruusut on kuolleet ja kuihtuneet
ja kiistat on kadonneet

Kun Summa petti he juoksivat pois
hän joukossa myös, kuka tuomita vois
He kuulivat vain yhden räjähdyksen
ja sankarin osan he saivat myös sen
Ette kuvia heistä kirjoissa nää
Ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää
Nyt melkein tyhjälle arkulle näin
ruusu hentoinen jäi ystäväin

Se ruusu on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa

Ja mitäs sitten niin kuinka on nyt
jo moni sitä on kysynyt
Näin ei käydä saa milloinkaan uudestaan
ei hulluutta päästää saa jatkumaan
Meidän isämme isät ja isämme niin
ovat kaatuneet taistoihin mielettömiin
Turhaanko, ei, mutta tunnustakaa
nyt ei miekalla oikeutta saa

Vain ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa
Se ruusu on hehkua sydämen
eikä kuihdu purppura sen
Miał dwadzieścia lat, a na imię Jean
Studiował, gdy trwał spokojny czas
I zanim na rozkaz "soldats-en-avan!"
Biegł w bój pod Sedan i krzyknął...i padł...
Gdy na wieczny swój sen już do ziemi miał iść
Na mogiłę, na pierś wystrugali mu krzyż
A siostra w mundurze, co stała tuż-tuż
Rzuciła mu różę wprost w grób.

Czerwony, czerwony był kwiat i cierń
A miłość tak biała, tak biała jak śmierć
Jak róża kwitnąca przestała żyć
Adieu, adieu, mon ami.

Siedemnasty rok. To było Cambrey.
Szły czołgi na skos przez zbroczony krwią śnieg
Niestraszne są kule, niestraszny jest tank
Włóż maskę na twarz, już gaz dusi krtań
Chłopców ośmiuset z pola z nim zwlekli pod noc
I deszcz słyszał szloch, bo to po nich był szloch
A na grobie w oparach trujących jak zło
Konała róży woń.

Czerwony, czerwony był kwiat i cierń
A miłość tak biała, tak biała jak śmierć
Jak róża kwitnąca przestała żyć
Adieu, adieu, mon ami.

W czterdziestym Paryż na torze ślad min
Nie doszedł pociąg, wysadzono go z szyn
Dziesięciu ze stu postawiono pod mur
Rozległa się salwa i cisza bez słów
Uprzątnięto ten stos, zmyto bruk, szary bruk
Tylko dom ślady niósł na swej ścianie od kul
Ale nim nastał świt, nim skończyła się noc
Róż gałązkę położył tam ktoś.

Czerwony, czerwony był kwiat i cierń
A miłość tak biała, tak biała jak śmierć
W piosence rozkwita dziś czerwień róż
By to nie zdarzyło się już.


Pagina della canzone con tutte le versioni

Pagina principale CCG


hosted by inventati.org