| Originale | Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise... |
| DIE MAUERN MEINER ZEIT | MINUN AIKANI MUURIT |
| | |
| Erinn‘rungen verblassen, und des Tages Ruhm vergeht, | Muistot haalistuvat, ja päivän maine katoaa. |
| Die Spuren, die wir heute zieh‘n, sind morgen schon verweht. | Polut, joita tänään kuljemme, ovat huomenna jo umpeutuneet. |
| Doch in uns ist die Sehnsucht, daß etwas von uns bleibt, | Mutta kaipaamme sitä, että meistä jää jotain jäljelle, |
| Ein Fußabdruck am Ufer, eh‘ der Strom uns weitertreibt. | jalanjälki rantahiekkaan ennen kuin virta vie meidät mennessään. |
| Nur ein Graffiti, das sich von der grauen Wand abhebt, | Pelkkä graffiti, joka erottuu harmaasta seinästä |
| So wie ein Schrei, der sagen will: „Schaut her, ich hab‘ gelebt!“ | kuin huuto, joka haluaa sanoa: »Katsokaa, olen elänyt!« |
| So nehm‘ ich, was an Mut mir bleibt, und in der Dunkelheit | Ja niin minä kerään rohkeuteni rippeet, ja pimeyden keskellä |
| Sprühe ich das Wort „Hoffnung“ auf die Mauern meiner Zeit. | minä maalaan sanan »toivo« oman aikani muureihin. |
| | |
| Die Herzen sind verschlossen, die Blicke leer und kalt. | Sydämet ovat sulkeutuneet, katseet ovat tyhjiä ja kylmiä. |
| Brüderlichkeit kapituliert vor Zwietracht und Gewalt. | Veljeys antautuu epäsovun ja väkivallan edessä. |
| Und da ist so viel Not und Sorge gleich vor unsrer Tür, | Ja ovillamme on niin paljon hätää ja murhetta, |
| Und wenn wir ein Kind lächeln sehn, so weinen zehn dafür. | ja jokaista hymyilevää lasta kohden on kymmenen itkevää. |
| Der Himmel hat sich abgewandt, die Zuversicht versiegt. | Taivas on kääntänyt kasvonsa, ja luottamus on hiipunut. |
| Manchmal ist‘s, als ob alle Last auf meinen Schultern liegt. | Joskus tuntuu kuin kaikki maailman murheet olisivat minun hertioillani. |
| Doch tief aus meiner Ohnmacht und aus meiner Traurigkeit | Mutta avuttomuuteni ja suruni syvyyksistä |
| Sprühe ich das Wort „Hoffnung“ auf die Mauern meiner Zeit. | maalaan sanan »toivo« oman aikani muureihin. |
| | |
| Um uns regiert der Wahnsinn, und um uns steigt die Flut. | Hulluus vallitsee ympärillämme, ja tulvavesi nousee ympärillämme. |
| Die Welt geht aus den Fugen, und ich rede noch von Mut. | Maailma natisee liitoksissaan, ja minä puhun vielä rohkeudesta. |
| Wir irren in der Finsternis, und doch ist da ein Licht, | Me harhailemme pimeydessä, ja kuitenkin siellä on valo, |
| Ein Widerschein von Menschlichkeit, ich überseh‘ ihn nicht. | ihmisyyden heijastus, joka ei jää minulta näkemättä. |
| Und wenn auf meinem Stein sich frech das Unkraut wiegt im Wind, | Ja kun tuulessa heiluva rikkaruoho on röyhkeästi vallannut hautani |
| Die Worte „Ewig unvergessen“ überwuchert sind, | ja »iäti kaivaten« peittynyt sammaleen alle, |
| Bleibt zwischen den Parolen von Haß und Bitterkeit | vihan ja katkeruuden sanojen keskelle |
| Vielleicht auch das Wort „Hoffnung“ auf den Mauern jener Zeit. | on sen ajan muureihin kirjoitettu kenties myös sana »toivo«. |
