| Originale | Versione finlandese di Elvi Sinervo
|
| BERTOLT BRECHT: VON ARMEN B. B. | BB-POLOISESTA |
| | |
| Ich, Bertolt Brecht, bin aus den schwarzen Wäldern. | Minä, Bertolt Brecht, olen mustista metsistä. |
| Meine Mutter trug mich in die Städte hinein, | Minut äitini kaupunkiin toi ruumiissaan. |
| Als ich in ihrem Leibe lag. Und die Kälte der Wälder | Ja mustien metsien kylmyys |
| Wird in mir bis zu meinem Absterben sein. | on pysyvä minussa hamaan kuolemaan. |
| | |
| In der Asphaltstadt bin ich daheim. Von allem Anfang | Minä viihdyn asfalttikaupungissa. Alusta asti |
| Versehen mit jedem Sterbsakrament: | sen kuolinsakramenteilla itseni varustin. |
| Mit Zeitungen. Und Tabak. Und Branntwein. | Ne ovat: Tupakka. Viina. Sanomalehdet. |
| Misstrauisch und faul und zufrieden am Ende. | Epäluuloinen olen ja laiska ja tyytyväinenkin. |
| | |
| Ich bin zu den Leuten freundlich. Ich setze | Olen suopea ihmisille. Heidän muotinsa mukaan |
| Einen steifen Hut auf nach ihrem Brauch. | panen päähäni knallinkin, jos tarvitaan. |
| Ich sage: es sind ganz besonders riechende Tiere, | Sanon heistä: elukkalaji, jossa on outo haisu. |
| Und ich sage: es macht nichts, ich bin es auch. | Ja: Olkoon, parempi ei ole omanikaan. |
| | |
| In meine leeren Schaukelstühle vormittags | Joka aamupäivä keinutuolissa istun |
| Setze ich mir mitunter ein paar Frauen, | parin naisenpuolen kanssa. Se huvia tuottaa. |
| Und ich betrachte sie sorglos und sage ihnen: | Minä katselen heitä suruttomasti ja sanon: |
| In mir habt ihr einen, auf den könnt ihr nicht bauen. | Kas tässä on kaveri, johon ei kannata luottaa. |
| | |
| Gegen Abend versammle ich um mich Männer, | Vaan illan suussa kokoan miehisen seuran |
| Wir reden uns da mit "Gentleman" an. | ja gentlemannien tyyliin keskustellaan silloin. |
| Sie haben ihre Füße auf meinen Tischen | Jalat pöydälläni he istuksivat ja |
| Und sagen: Es wird besser mit uns. Und ich frage nicht: Wann? | sanovat: Jahka me tästä... enkä minä kysele: milloin? |
| | |
| Gegen Morgen in der grauen Frühe pissen die Tannen, | Kun aamu on harmaa ja kuuset kusevat vettä |
| Und ihr Ungeziefer, die Vögel, fängt an zu schreien. | ja niiden loiset, linnut, heräävät kirkumaan |
| Um die Stunde trink ich mein Glas in der Stadt aus und schmeiße | minä kaupungissa juon lasini pohjaan ja viskaan |
| Den Tabakstummel weg und schlafe beunruhigt ein. | pois sätkän ja putoan uneen levottomaan. |
| | |
| Wir sind gesessen ein leichtes Geschlecht | Me olemme kevyttä sukua, pesinä talot |
| In Häusern, die für unzerstörbare galten | joita ei tuhoa mikään, niin arveltiin. |
| (So haben wir gebaut die langen Gehäuse des Eilands Manhattan | (Tämä unelma Manhattanin pilvenpiirtäjät nosti |
| Und die dünnen Antennen, die das Atlantische Meer unterhalten). | ja upotti ohuet kaapelit Atlanttiin.) |
| | |
| Von diesen Städten wird bleiben: der durch sie hindurchging, der Wind! | Jää kaupungeistamme vain mikä lävitse kulki: tuuli! |
| Fröhlich macht das Haus den Esser; er leert es. | Talo iloksi sille, joka sen tyhjentää. |
| Wir wissen, daß wir Vorläufige sind, | Ohimenevää olemme itse, tiedämme kyllä, |
| Und nach uns wird kommen: nichts Nennenswertes. | ja jälkeemme tulee: ei mitään merkittävää. |
| | |
| Bei den Erdbeben, die kommen werden, werde ich hoffentlich | Kun tulevat mullistukset, toivottavasti |
| Meine Virginia nicht ausgehen lassen durch Bitterkeit, | en anna sikarin sammua silloinkaan, |
| Ich Bertolt Brecht, in die Asphaltstädte verschlagen | minä, Bertolt Brecht, jonka mustista metsistä varhain |
| Aus den schwarzen Wäldern, in meiner Mutter, in früher Zeit. | toi äitini kaupunkeihin ruumiissaan. |
