An die Nachgeborenen
Bertolt BrechtTraduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction... | |
JÄLKEENI TULEVILLE | NIILLE JOTKA TULEVAT MEIDÄNJ JÄLKEEMME |
1. | 1. |
Totisesti, minä elän synkkiä aikoja! Kun viattominkin sana on merkki hulluudesta, sileä otsa piittaamattomuudesta ja hymy siitä, että hirveä uutinen ei vielä ole tavoittanut hymyilijää. | Totisesti, minä elän synkkää aikaa! Avomielinen puhe on hulluutta. Sileä otsa osoittaa tunteettomuutta. Se joka nauraa ei vielä ole kuullut hirvittäviä uutisia. |
Mitä ne sellaiset ajat ovat, kun puista puhuminen on lähestulkoon rikos, koska siinä vaietaan niin monista julmuuksista? Tuo, joka tuolla ylittää katua kaikessa rauhassa, ei kai ole enää niiden ystäviensä tavoitettavissa, jotka kärsivät hätää? | Mitä aikaa on tämä, jolloin puhe puista on melkein rikos koska siinä vaietaan niin monista rikoksista! Se joka levollisena ylittää kadun tuskin enää tuntee ystäviään jotka ovat hädässä? |
On totta, että ansaitsen vielä elantoni. Mutta uskokaa minua: se on pelkkä sattuma. Mikään siitä, mitä teen, ei oikeuta minua syömään itseäni kylläiseksi. Olen varjeltunut sattuman kautta. (Ja kun onneni minut hylkää, olen hukassa.) Minulle sanotaan: Syö ja juo! Ole iloinen siitä, mitä sinulla on! | On totta: minä ansaitsen vielä leipäni mutta uskokaa minua: se on vain sattuma. Ei mikään siitä mitä teen, oikeuta minua syömään itseäni kylläiseksi. Olen säästynyt sattumalta. (Kun onni pettää, minä olen hukassa!) |
Mutta miten voin syödä ja juoda, kun riistän nälkää näkevältä sen, mitä syön, ja kun vien vesilasini siltä, jolla on jano? Ja kuitenkin minä syön ja juon. | Minulle sanotaan: Syö ja juo! Ole iloinen, että sinulla on! Mutta miten minä voin syödä ja juoda, kun riistän ruokani nälkäiseltä, ja janoinen on vailla vettä jonka minä juon. Ja kuitenkin minä syön ja juon. |
Minäkin olisin mielelläni viisas. Vanhoissa kirjoissa kerrotaan, mitä viisaus on: pysy etäällä maailman riidoista ja elä lyhyt aikasi vailla pelkoa. | Minä olisin kernaasti myös viisas. Vanhoissa kirjoissa kerrotaan mitä on viisaus: vetäydy maailman taisteluista ja vietä lyhyt aikasi vailla pelkoa tule toimeen ilman väkivaltaa maksa paha hyvällä luovu toiveistasi, unohda ne. Tätä sanotaan viisaudeksi. Tätä kaikkea minä en osaa: Totisesti, minä elän synkkää aikaa! |
Mutta väkivallatta eläminen, hyvän antaminen pahasta, toiveistaan luopuminen, kaikki sekin on viisautta, johon minusta ei ole: Totisesti, minä elän synkkiä aikoja! | 2. |
2. | Minä tulin kaupunkeihin sekasorron aikaan ja niissä vallitsi nälkä. Minä tulin ihmisten joukkoon kapinan aikaan ja minä kapinoin heidän kanssaan. Niin kului aika joka minulle maan päällä annettiin. |
Kaupunkeihin saavuin rauhattomuuden aikaan, kun nälkä niitä kuritti. Ihmisten joukkoon saavuin kansannousun aikaan ja kapinoin heidän rinnallaan. Niin kului se aika, joka minulle oli maan päällä suotu. | Minä söin ruokani taisteluiden välillä ja nukuin murhamiesten joukossa. Minä harjoitin lempeä huolettomasti ja katselin luontoa kärsimättömänä. Niin kului aika joka minulle maan päällä annettiin. |
Ateriani söin taistelujen välillä. Yöni nukuin murhaajien keskellä. Rakkautta en välittänyt vaalia ja luonnolle minulla ei ollut kärsivällisyyttä. Niin kului se aika, joka minulle oli maan päällä suotu. | Minun aikanani johtivat kadut suohon. Kieleni kavalsi minut pyöveleille. Minä saatoin tehdä vain vähän. Mutta vallanpitäjät olivat lujemmin vallassa ilman minua, niin toivoin. Niin kului aika joka minulle maan päällä annettiin. |
Minun aikanani kadut veivät suolle. Puheenparteni paljasti minut lahtareille. Paljoon en kyennyt. Mutta vallanpitäjille olin piikki lihassa, toivon mukaan. Niin kului se aika, joka minulle oli maan päällä suotu. | Voimia oli vähän. Päämäärä oli kaukana. Vaikka se näkyi selvästi, minä tuskin saavuttaisin sitä. Niin kului aika joka minulle maan päällä annettiin. |
Voimat olivat vähäiset ja tavoitteet niin kovin kaukana, selvästi näkyvissä, mutta itselleni tuskin saavutettavissa. Niin kului se aika, joka minulle oli maan päällä suotu. | 3. |
3. | Te, jotka nousette tulvasta joka hukutti meidät muistakaa kun puhutte heikkouksistamme myös synkkää aikaa jolta säästyitte. |
Te, jotka nousette siitä tulvasta, joka hukutti meidät alleen, Älkää unohtako heikkouksistamme puhuessanne niitä synkkiä aikoja, joilta te olette säästyneet. | Me vaihdoimme useammin maata kuin kenkiä me kuljimme läpi luokkien sodan, epätoivoisina kun näimme vääryyttä, eikä sitä vastaan kapinoitu. |
Sillä me, jotka vaihdoimme maata useammin kuin kenkiä, kävimme luokkasotamme vailla toivoa, kun maailmassa oli vain vääryyttä ilman vastarintaa. | Kuitenkin me tiedämme: myös viha alhaisuutta kohtaan vääristää piirteet. Myös suuttumus vääryyden vuoksi tekee äänen käheäksi. Voi meitä jotka halusimme valmistaa maaperän ystävällisyydelle me itse emme voineet olla ystävällisiä. |
Ja kuitenkin me tiedämme: myös viha kataluutta kohtaan panee kulmat kurtistumaan; myös viha epäoikeudenmukaisuutta kohtaan saa äänen käheäksi. Voi meitä, jotka halusimme tehdä tietä ystävällisyydelle osaamatta itse olla ystävällisiä! Mutta teille sanon: sitten kun ollaan niin pitkällä, että ihminen on ihmiselle auttaja, olkaa lempeitä, kun muistelette meitä. | Mutta te, kun aika tulee ihmisen ihmistä auttaa älkää muistako meitä pahalla. |