An die Nachgeborenen

Bertolt Brecht

Originale	Traduzione finlandese / Finnish translation / Suomennos: Juha Rämö
AN DIE NACHGEBORENEN	JÄLKEENI TULEVILLE
1.	1.
Wirklich, ich lebe in finsteren Zeiten!	Totisesti, minä elän synkkiä aikoja!
Das arglose Wort ist töricht. Eine glatte Stirn	Kun viattominkin sana on merkki hulluudesta, sileä otsa
Deutet auf Unempfindlichkeit hin. Der Lachende	piittaamattomuudesta ja hymy siitä,
Hat die furchtbare Nachricht	että hirveä uutinen
Nur noch nicht empfangen.	ei vielä ole tavoittanut hymyilijää.
Was sind das für Zeiten, wo	Mitä ne sellaiset ajat ovat, kun
Ein Gespräch über Bäume fast ein Verbrechen ist.	puista puhuminen on lähestulkoon rikos,
Weil es ein Schweigen über so viele Untaten einschließt!	koska siinä vaietaan niin monista julmuuksista?
Der dort ruhig über die Straße geht	Tuo, joka tuolla ylittää katua kaikessa rauhassa,
Ist wohl nicht mehr erreichbar für seine Freunde	ei kai ole enää niiden ystäviensä tavoitettavissa,
Die in Not sind?	jotka kärsivät hätää?
Es ist wahr: ich verdiene noch meinen Unterhalt.	On totta, että ansaitsen vielä elantoni.
Aber glaubt mir: das ist nur ein Zufall. Nichts	Mutta uskokaa minua: se on pelkkä sattuma. Mikään
Von dem, was ich tue, berechtigt mich dazu, mich sattzuessen.	siitä, mitä teen, ei oikeuta minua syömään itseäni kylläiseksi.
Zufällig bin ich verschont. (Wenn mein Glück aussetzt	Olen varjeltunut sattuman kautta. (Ja kun onneni minut hylkää,
Bin ich verloren.)	olen hukassa.)
Man sagt mir: Iß und trink du! Sei froh, daß du hast!	Minulle sanotaan: Syö ja juo! Ole iloinen siitä, mitä sinulla on!
Aber wie kann ich essen und trinken, wenn	Mutta miten voin syödä ja juoda, kun
Ich dem Hungernden entreiße, was ich esse, und	riistän nälkää näkevältä sen, mitä syön, ja kun
Mein Glas VVasser einem Verdurstenden fehlt?	vien vesilasini siltä, jolla on jano?
Und doch esse und trinke ich.	Ja kuitenkin minä syön ja juon.
Ich wäre gern auch weise.	Minäkin olisin mielelläni viisas.
In den alten Büchern steht, was weise ist:	Vanhoissa kirjoissa kerrotaan, mitä viisaus on:
Sich aus dem Streit der Welt halten und die kurze Zeit	pysy etäällä maailman riidoista ja elä lyhyt aikasi
Ohne Furcht verbringen.	vailla pelkoa.
Aber ohne Gewalt auskommen	Mutta väkivallatta eläminen,
Böses mit Gutem vergelten	hyvän antaminen pahasta,
Seine Wünsche nicht erfüllen, sondern vergessen	toiveistaan luopuminen,
Gilt für weise.	kaikki sekin on viisautta,
Alles das kann ich nicht:	johon minusta ei ole:
Wirklich ich lebe in finsteren Zeiten!	Totisesti, minä elän synkkiä aikoja!
2.	2.
In die Städte kam ich zur Zeit der Unordnung	Kaupunkeihin saavuin rauhattomuuden aikaan,
Als da Hunger herrschte.	kun nälkä niitä kuritti.
Unter die Menschen kam ich zur Zeit des Aufruhrs	Ihmisten joukkoon saavuin kansannousun aikaan
Und ich empörte mich mit ihnen.	ja kapinoin heidän rinnallaan.
So verging meine Zeit	Niin kului se aika,
Die auf Erden mir gegeben war.	joka minulle oli maan päällä suotu.
Mein Essen aß ich zwischen den Schlachten.	Ateriani söin taistelujen välillä.
Schlafen legte ich mich unter die Mörder.	Yöni nukuin murhaajien keskellä.
Der Liebe pflegte ich achtlos	Rakkautta en välittänyt vaalia
Und die Natur sah ich ohne Geduld.	ja luonnolle minulla ei ollut kärsivällisyyttä.
So verging meine Zeit	Niin kului se aika,
Die auf Erden mir gegeben war.	joka minulle oli maan päällä suotu.
Die Straßen führten in den Sumpf zu meiner Zeit.	Minun aikanani kadut veivät suolle.
Die Sprache verriet mich dem Schlächter.	Puheenparteni paljasti minut lahtareille.
Ich vermochte nur wenig. Aber die Herrschenden	Paljoon en kyennyt. Mutta vallanpitäjille
Saßen ohne mich sicherer, das hoffte ich.	olin piikki lihassa, toivon mukaan.
So verging meine Zeit	Niin kului se aika,
Die auf Erden mir gegeben war.	joka minulle oli maan päällä suotu.
Die Kräfte waren gering. Das Ziel	Voimat olivat vähäiset ja tavoitteet
Lag in großer Ferne.	niin kovin kaukana,
Es war deutlich sichtbar, wenn auch für mich	selvästi näkyvissä, mutta itselleni
Kaum zu erreichen. So verging meine Zeit	tuskin saavutettavissa. Niin kului se aika,
Die auf Erden mir gegeben war.	joka minulle oli maan päällä suotu.
3.	3.
Ihr, die ihr auftauchen werdet aus der Flut	Te, jotka nousette siitä tulvasta,
In der wir untergegangen sind	joka hukutti meidät alleen,
Gedenkt	Älkää unohtako
Wenn ihr von unseren Schwächen sprecht	heikkouksistamme puhuessanne
Auch der finsteren Zeit	niitä synkkiä aikoja,
Der ihr entronnen seid.	joilta te olette säästyneet.
Gingen wir doch, öfter als die Schuhe die Länder wechselnd	Sillä me, jotka vaihdoimme maata useammin kuin kenkiä,
Durch die Kriege der Klassen, verzweifelt	kävimme luokkasotamme vailla toivoa,
Wenn da nur Unrecht war und keine Empörung.	kun maailmassa oli vain vääryyttä ilman vastarintaa.
Dabei wissen wir doch:	Ja kuitenkin me tiedämme:
Auch der Haß gegen die Niedrigkeit	myös viha kataluutta kohtaan
Verzerrt die Züge.	panee kulmat kurtistumaan;
Auch der Zorn über das Unrecht	myös viha epäoikeudenmukaisuutta kohtaan
Macht die Stimme heiser. Ach, wir	saa äänen käheäksi. Voi meitä,
Die wir den Boden bereiten wollten für Freundlichkeit	jotka halusimme tehdä tietä ystävällisyydelle
Konnten selber nicht freundlich sein.	osaamatta itse olla ystävällisiä!
Ihr aber, wenn es soweit sein wird	Mutta teille sanon: sitten kun ollaan niin pitkällä,
Daß der Mensch dem Menschen ein Helfer ist	että ihminen on ihmiselle auttaja,
Gedenkt unsrer	olkaa lempeitä,
Mit Nachsicht.	kun muistelette meitä.