La riva bianca, la riva nera
Iva Zanicchi| Versione finlandese di Hector interpretata da Katri Helena (1971) Finnish... | |
| VALKEA RANTA, MUSTA RANTA Herra kapteeni, tähän kuoppaan jää. Olen poikki, voisinhan levähtää. Nyt meitä ammutaan, pää kiven taa. Aivan niin, sotamies, suojautukaa! Missä on sotamies, sulla kotimaa? Toisella puolen virtaa, jäi rajan taa. Ja raja kulkee pitkin joen uomaa, valkeaa rantaa ja rantaa mustaa. Jos lipun sillan luona vielä huomaa, ei sitä kantaa sun sielusi vain voi. Kuulu et sotamies tähän armeijaan. Näethän sen, eri vaatteissa taistellaan. Ei, sitä tiedä en, koska en enää nää. Mua haavoitit - silmätön on pää. Herra kapteeni, mitä sille voi. Tää on sotaa vain ja nyt luodit soi. Ja niin kuin oljen, nyt on väri ruohon. Joelta kuulet taistelun pauhun. Me emme koskaan joudu leikkiin tuohon, sen kaiken kauhun jo saimme jättää taa. Herra kapteeni, täytyy yrittää. Minä lähden myös, emme tänne jää. En liiku koskaan, niin tiedän sen. On meidän veljeytemme nyt ikuinen. Niin kaikki päättyy, liehuu lippu sillan. Valkoinen ranta ja ranta musta. Kun nimen huutaa nainen kautta illan, ei vastausta kutsuunsa hän saa. Herra kapteeni, tähän kuoppaan jää. Voisin - sotamies - tässä levähtää. | ÄÄNESI MÄ KUULEN Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa liekkien alla tuskaansa huutaa maa On kasvot sotilaan niin väsyneet jossain rakkaani silmät ummistaa Laivoissa nään sotalippujen liehuvan kansilla liekkien ahnaasti riehuvan Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen äänesi rakkain sylissä tuulen Niin riennän aamuun, äänesi mä kuulen Rauhan jo tulleen, rakkaani, mä luulen Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa Rakkaani ei ole syntynyt sotimaan Hän jossain odottaa ja haluaa käskyn kuulla ja aseensa luovuttaa Kapteeni, kertokaa mistä nuo kyyneleet Mielessä käyvätkö ystävät kaatuneet Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen äänesi rakkain sylissä tuulen Niin riennän aamuun, äänesi mä kuulen Rauhan jo tulleen, rakkaani, mä luulen Kerran astua varjoista miehet saa Kerran tuoksuihin puhkeaa kuollut maa Pois joutaa naamiot nuo sotilaan Silloin rauhassa silmät voin ummistaa Jo vaihtuu aamuun hetket yön ja kuulen äänesi rakkain sylissä tuulen Niin riennän aamuun, äänesi mä kuulen Rauhan jo tulleen, rakkaani, mä luulen Käännyn puoleenne kapteeni, kuunnelkaa Jossain rakkaani vieläkin odottaa |
