Finnische Landschaft (Frühling 1942)
Bertolt Brecht| Versione italiana di Francesco Mazzocchi | |
| SUOMALAINEN MAISEMA Kalaisat vedet! Metsien kauniit puut! Koivun ja marjojen tuoksu! Illassa soivien tuulten lempeän lauha juoksu, niin kuin henkisi maitotonkkien suut valkean kartanon tiellä avoinna kärryissään! Tuoksujen, sävelten, kuvien leikki toisiinsa yhtyy, vanhaan työhönsä: toivoon, maanpakolainen jälleen ryhtyy, istuen leppien juurella mietteissään. (Er achtet gut der schöngehäuften Ähre Und starker Kreatur, die sich zum Wasser neigt Doch derer auch, die Korn und Milch nicht nährt. Er fragt die Fähre, die mit Stämmen fährt: Ist dies das Holz, ohn' das kein Holzbein wäre? Und sieht ein Volk, das in zwei Sprachen schweigt.) Viljan huomaa hän huojuvan tähkäpäällä, uljaan karjan näkee rannalla niityllään, kaiken myös mikä viljatta, maidotta hengissä pysyy; tukkilautalta virralla lipuvalta hän kysyy: sinunko vuoksesi puu, puujalat niin monella täällä? Vaikenee kansa kahdella kielellään. | PAESAGGIO FINLANDESE (PRIMAVERA 1942) Acque ricche di pesce! Boschi dai begli alberi! Betulle e profumo di bacche! Vento dalle tante note, che culla un‘aria Così dolce, come se se quei bidoni di ferro del latte, Che là rotolano dalla bianca fattoria, fossero aperti! Profumo e suono e immagine e sentimento si confonde. Il fuggitivo siede tra gli ontani e riprende il suo difficile mestiere: sperare. Osserva bene la spiga rigonfia E la forte creatura che che va all’acqua ma anche quella, che non nutrono grano e latte. Domanda al traghetto, che fluita coi tronchi: È questo il legno, senza il quale non ci sarebbero gambe di legno? E vede un popolo, che tace in due lingue. |
