La collina, o Dormono sulla collina
Fabrizio De AndréAdattamento nel dialetto di Pergola (provincia di Pesaro, Alta... | |
HE NUKKUVAT KUMMUN ALLA Minne meni Elmer, Joka kuoli kuumeeseen? Missä on Herman, joka paloi kaivoksessa? Missä ovat Bert ja Tom, Hän, joka menetti henkensä tappelussa Ja hän, joka oli jo kuollut päästessään vankilasta? Ja entä Charlie, joka töitä tehdessään putosi Ja lensi sillalta, lensi sillalta katuun? He nukkuvat, nukkuvat kummun alla, He nukkuvat, nukkuvat kummun alla. Missä ovat Ella ja Kate, jotka molemmat kuolivat vahingossa, toinen aborttiin ja toinen rakkauteen? Ja Maggie, joka kuoli bordellissa jouduttuaan raakalaisen käsittelyyn? Ja Edith, jonka outo sairaus näännytti? Ja Lizzie, joka kulki elämän perässä kauas ja joka sai täältä palan maata, kun hänet oli tuotu takaisin Englannista? He nukkuvat, nukkuvat kummun alla, He nukkuvat, nukkuvat kummun alla. Missä ovat kenraalit, Joilla oli taistelujen jäljiltä rinnassaan Ristejä kuin hautausmaalla konsanaan? Missä ovat sodan lapset, Jotka lähtivät taisteluun ihanteen, Valheen, sammuneen rakkauden vuoksi? Heidän ruumiinsa lähetettiin kotiin Lippuihin käärittyinä, tiukasti, Jotta ne olisivat näyttäneet kokonaisilta. He nukkuvat, nukkuvat kummun alla, He nukkuvat, nukkuvat kummun alla. Missä on viuluniekka Jones, Joka yhdeksästäkymmenestä ikävuodestaan yllättyneenä Olisi edelleen halunnut leikkiä elämällä? Hän, joka antoi kasvonsa tuulelle Ja kurkkunsa viinille uhraamatta koskaan ajatustakaan Rahalle, rakkaudelle tai taivaalle? Tuntuu kuin voisi vieläkin kuulla hänen Jankuttavan kaikesta siitä sonnasta, Jota hän sai niellä kulkiessaan kaduilla väärään aikaan, Kuin voisi vieläkin kuulla hänen sanovan viinakauppiaalle: »Ostaisitko itsellesi sitä, mitä myyt muille?" | DORM’NO SU LA COLLINA Do’ è ch’è gito Gusto Morto a trent’ anni de’ polmonite e do’ è Sesto ‘Na vita in miniera Do’ è ch’enno i Ripanti Paolo e Giuànne del Peveriero Du’ che la caccia sapevan co’ era Do’ è che sarà poi volato Enzino l’impiegato D’la covata era lu’ ‘l primo nato Dorm’no, dorm’no su la collina Dorm’no, dorm’no su la collina Do’ è l’Elda e do’ è la Peppa Da i cori grossi comm’ du’ sporte De troppo còre, me sa, ch’enno morte. E l’Angelina, sempre su è giù dal Piano a l’ospedale spenta D’nverno da’ ‘n brutto male. Do’ sarà adè la Gusta Che a scrive e legge m’avea ‘mparato ‘Nte c’la casetta do’ anch’io so’ nato Dorm’no, dorm’no su la collina Dorm’no, dorm’no su la collina Do’ è Tito del Serrone Che me l’arvedo a batte e méte ‘N bicchier de vino pe’ spegne la sete E te, Peppino, do’ sei gito Coi sogni chiusi drent’ al cervello a settant’anni n’eterno monello Questi ch’io li arpenso spesso E non soltanto ‘l giorno dj Morti Vorrìa sape’ se davéro en’ risorti Dorm’no, dorm’no su la collina Dorm’no, dorm’no su la collina Do’ è Italo “P’liccione” Sparito, via, senza fa’ rumore duro de pelle, tenero ‘l core Lu’ che spaccava cerque, ‘mpastava malta e mai ‘n pensiero A soldi, donne o al Dio del cielo Me pare de sentillo ancora che m’arcontava de le fongate De le bisbocce e de gran magnate E po’ l’ultima volta De fianco a lu’ davanti al foco Che dice “D’tempo me n’armane poco”. |