Lingua   

Barbara

Yves Montand
Pagina della canzone con tutte le versioni


Versione finlandese di Pentti Saaritsa

BARBARA

Bárbara acuérdate
Aquel día llovía sin parar sobre Brest
Y tú andabas sonriente
Radiante alegre desbordante
Bajo la lluvia
Bárbara acuérdate
Aquel día llovía sobre Brest sin parar
Corrí hacia ti en la calle de Siam
Tú sonreías
Sonreí también
Bárbara acuérdate
Tú a quien no conocía, tú que no
Me conocías
Acuérdate aunque sea de aquel día
No olvides
Un hombre resguardado bajo un pórtico
Gritó tu nombre
Bárbara
Y tú corriste a él bajo la lluvia
Rebosante desbordante feliz
Te lanzaste a sus brazos
Bárbara acuérdate
No te molestes porque te tutee,
A los que quiero les trato de tú,
Aunque les haya visto una vez sólo,
Y tuteo también a los que se aman,
Aunque no les conozca,
Bárbara, acuérdate,
No te olvides
De la buena lluvia feliz
Sobre tu rostro feliz
Sobre esta ciudad feliz
La lluvia sobre el mar
Sobre el arsenal
Sobre el barco de Ouessant
Oh Bárbara
Qué estupidez la guerra
En qué te has convertido ahora
Bajo esta lluvia férrea
De fuego de acero de sangre
Y aquel que te estrechaba entre sus brazos
Amorosamente
Estará muerto desaparecido o quizás todavía vivo
Oh Bárbara
Llueve sin pausa sobre Brest
Como llovía entonces
Pero ya no es lo mismo, todo está destrozado
La lluvia ahora es de luto terrible y desolada
No es ni siquiera la tormenta
De hierro de acero de sangre
Sólo nubes
Que mueren como perros
Perros que desaparecen
Siguiendo el agua sobre Brest
Y se van a pudrir a lo lejos,
Lejos, muy lejos ya de un Brest
del que no queda nada.
BARBARA

Muistathan, Barbara, tietyn päivän sateisen
Brestissä, kun hymyillen, hehkuen, vettä valuen
riensit halki sateen sen
Muistathan, Barbara, jaksoi sataa silloin kun
ohimennen vain sinut näin
kun hymyilit ja hymyilinhän itsekin
Muistathan, Barbara, kun tuntenut en sinua
kun tuntenut et minua
Muistathan, muista sittenkin
voi, et saa unohtaa

Ja mies portin suojassa seisoi
ja huusi kutsuen: Barbara
Ja niin poikki kadun sen sateisen
juoksit hehkuen, vettä valuen
miehen syliin heittäytyen
Toki muistat sen, Barbara
Pahastua et saa, vaikka puhun näin
Sen teen, koska rakastuneita
aina sinutella voin
vaikka yhden kerran nähtyäni
sillä myös itse heitä rakastan

Muistathan, Barbara, et pisaraakaan saa unohtaa
Kasvosi hurmioiset, kaupungin ja varikot
ja laivojen silhuetit sade peitti hellien
Oi, Barbara, voi, sotaa kauheaa
Miten sinun käynyt on nyt
kun sataa terästä ja tulta tappavaa

Ja vieläkö lie elossa se mies joka kerran sai
sinut käsivarsilleen
Kai hänkin kuollut on
Oi, Barbara, nyt sataa vieläkin
vaan kaikki toisin on
ja täysin surkeaa
on sade lohdutonta, kurjaa lotinaa

Enää ei edes rautaa eikä vertakaan
Vain pelkät jähmeät pilvet laahautuvat
kuin koiran raadot pois
Ne Brestin vesi vie
niin kauas jonnekin
ja kadonnuthan lie
kaupunki itsekin




Pagina della canzone con tutte le versioni

Pagina principale CCG


hosted by inventati.org