Письмо перед боем
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Versione Finlandese | |
| A LETTER | KIRJE |
| Twenty minutes to go Till the tanks start the show, Till the mortars a concert arrange. Soon your life won’t matter... At this moment a letter A young private received as he sat in his trench. | Puoli tuntia aikaa, tykin laulu kun raikaa. Kohta kuulla voi räjähdyksiä vaan. Pieni sininen kuori, sen sai sotilas nuori. Kotipuolesta kirjeen hän sai rakkaaltaan. |
| It is so exciting When your girlfriend is writing, Or your mother is writing or dad... But it would have been better Had he gotten no letter, As it instantly drove the soldier mad! | Jo äänet taistelun kuuli, avas kirjeen ja luuli kaipuun sanoja sieltä löytyvän. Hän voinut ei tietää, että murheeseen vie tää, kirje sininen, riveiltä sen luki hän: |
| It was said in that note: “Sorry, I hardly wrote. I will not wait for you any more. With a man I am leaving, Hope you won’t be grieving, Wish you won’t be killed in this terrible war!” | Anna anteeksi mulle, tahdon tunnustaa sulle: sua en odota, toista rakastan. Jälkikirjoitus pieni, nyt vie kauas mun tieni, sodi rauhassa vain, sinut pian unohdan. |
| Bullets sang in the air And he cried in despair: “Oh my God, it’s a stab in the back! With this letter I’m truly Killed as if with a bullet, Just before tanks begin their deadly attack!” | Lensi kranaatti uusi, poika tuskissaan huusi: posteljooni, miks kirjeesi hain. Antaa kuoleman tulla, syytä elää ei mulla. Tuosta kirjeestä ammottavan haavan sain. |
| From his trench he then rose, As if coming to blows, But a blast in his life intervened... Slimy mud fingers squeezing, Glassy eyes, he stopped breathing... Only scraps of the letter were strewn by the wind! | Kirjeen sinisen vuoksi, kohti kuolemaa juoksi. Meille huusi näin: tykinruuaksi jään. Luodin voimasta taipui, maan syleilyyn vaipui. Kirjeen palaset tuuli pois vei mennessään. |
