|
| Versione finlandese di Antti Torvinen
|
| HÄN PALANNUT EI TAISTELUSTA | HÄN EI PALANNUT TAISTELUSTA |
| | |
| Niin muuttumaton, tää koko maailma on | Miksi kaikki on toisin? Ikään kuin kaikki olisi ennallaan: |
| Sama taivas tuo sinisen musta. | Sama taivas - jälleen sininen, |
| Sama ilma ja metsä ja virtaava vuo, | sama metsä, sama ilma ja entinen vesi, |
| Hän palannut ei taistelusta. | ainoastaan hän ei palannut taistelusta. |
| | |
| Sen ymmärrän nyt, hän on pois lähtenyt | En ymmärrä nyt, kumpi meistä oli oikeassa |
| Sydän täynnä on kaipausta. | meidän kiistoissamme ilman unta ja rauhaa. |
| Ilman unta ja rauhaa oon yön kävellyt, | Huomasin kaipaavani häntä vasta nyt, |
| Vaan palaa ei hän taistelusta. | kun hän ei palannut taistelusta. |
| | |
| Niin nauroin mä vain, kun laulelmiain | Hän vastaili päin honkia eikä laulanut tahdissa, |
| Hän hyräili vierestä nuotin. | hän puhui aina asian vierestä, |
| Kuinka kaipasi aina mun suudelmiain, | hän ei antanut minun nukkua ja heräsi auringonnousun aikaan, |
| Kuinka onneemme ikuiseen luotin. | mutta eilen hän ei palannut taistelusta. |
| | |
| Meidän keskustelut, ne on päättyneet mut | Se mikä on tyhjää tänään - eivät nuo keskustelut, |
| Sydän kantaa muistoa susta. | minä huomasin äkkiä, että meitä oli kaksi. |
| Kuin nuotion tuuli ois sammuttanut | Nyt tunnen, on kuin tuuli olisi sammuttanut nuotion, |
| Et palannutkaan taistelusta. | kun hän ei palannut taistelusta. |
| | |
| Kevät tulvahti kuin, vanki unohdetuin | Kevät puhkesi äkkiä - kuin vankeudesta. |
| Ois huutanut vapautusta. | Vahingossa huudahdin hänelle: |
| Mutta hiljaisuus vain, sen lauseeksi puin | "Ystävä, jätä jämä!" - mutta vastauksena hiljaisuus: |
| Hän palannut ei taistelusta. | Eilen hän ei palannut taistelusta. |
| | |
| Mutta pulaan en jää, vaikka yö piirittää | Meidän vainajamme eivät jätä meitä pulaan, |
| Mua vartioi kuolleitten luutkin. | kaatuneemme ovat kuin vartiosotilaita. |
| Metsään heijastuu taivasta sinertävää | Taivas heijastuu metsästä kuin vedestä, |
| Ruoho laineina, siniset puutkin. | ja puut seisovat sinisinä. |
| | |
| Niin muuttumaton, tää koko maailma on | Meille riitti hyvin tila korsussa, |
| Sama taivas tuo sinisen musta. | aika sykki meille kuin yhteisesti. |
| Hän palasi jo - nyt ymmärrän sen: | Kaikki on nyt kuin vain minulle. Minusta vain tuntuu, |
| Minä palannut en taistelusta´. | että se olin minä, joka ei palannut taistelusta. |
