|
| Versione finlandese 3 / Finnish version 3 / Version finnoise... |
| VIIMEINEN LAULU | VAHVA OON |
| | |
| Hän mennyt on, ei kitaran kielet soi, | On pitkä tie, sen kaarteet ties minne vie, |
| en hänen lauluaan kuulla saa, kuulla saa. | ei kuoppia näy, ne voi yllättää. |
| Jokainen päivä meille kertoo sen: | Vahva oon, pystyn kulkemaan sen tien. |
| hän ei enää pääse mukaan. | Minä myönnän: vahva oon. |
| | |
| Me leikittiin kuin veljekset keskenään | Jos ymmärtää myös muita kuin itseään, |
| ja naureskeltiin me niin aikoinaan. | ei kääntyä voi, kun tuskaa kylvetään. |
| Muistoissain kaiken nään kuin eilen vain: | Liikaa ei harteilla se ois, mm-mm-mm-mm. |
| hän ei enää pääse mukaan. | Minä myönnän: paljon sain. |
| | |
| Kun vanha viimein mä oon, aika kiireen ei haittaa. | Jos itken, se on vain tyhjää ikävää. |
| Voin uudelleen tehdä lapsuuteen retken. | En joudu suoraan kauhun silmiin katsomaan |
| Siellä saan taas nähdä veljen. | niin kuin miljoonat muut. |
| | |
| Siitä kauan on ja kuitenkin hetki vain. | Ja uni sanaton jää useimmin uinumaan, |
| En hänen lauluaan kuulla saa, kuulla saa. | vain syrjään katsellaan, kun vois' lohduttaa. |
| Laulamaan saavun hänen lauluaan. | Kai liiastaan sais' hiukan luovuttaa. |
| Hän ei enää pääse mukaan. | Minä myönnän: paljon sain. |
| | |
| Hän ei enää pääse mukaan, pääse mukaan. | Vahva oon, minä myönnän, vahva oon. |
