|
| Versione finlandese 2 / Finnish version 2 / Version finnoise... |
| ILMAN YSTÄVÄÄ ET JÄÄ | VIIMEINEN LAULU |
| | |
| Tie ihmisen on useinkin kuoppainen. | Hän mennyt on, ei kitaran kielet soi, |
| Ei mutkan taa voi, ei voi, nähdä voi. | en hänen lauluaan kuulla saa, kuulla saa. |
| Helpottaa, yhdessä kun kuljetaan. | Jokainen päivä meille kertoo sen: |
| Ilman et jää ystävää. | hän ei enää pääse mukaan. |
| | |
| Jos viel' tää tie, se eroon ei meitä vie, | Me leikittiin kuin veljekset keskenään |
| et kättäsi saa, et saa irrottaa. | ja naureskeltiin me niin aikoinaan. |
| Lujempaa uudistaa sun täytyy vaan. | Muistoissain kaiken nään kuin eilen vain: |
| Ilman et jää ystävää. | hän ei enää pääse mukaan. |
| | |
| Jokainen ei, ei saa ystävää, ei lainkaan. | Kun vanha viimein mä oon, aika kiireen ei haittaa. |
| Toiset vaeltaa yksinään mutkien taa, | Voin uudelleen tehdä lapsuuteen retken. |
| vain saa taakkaansa kantaa. | Siellä saan taas nähdä veljen. |
| | |
| Ei et yöhön jää, pois aamu sen hälventää. | Siitä kauan on ja kuitenkin hetki vain. |
| Säteet valon on, ne on auringon. | En hänen lauluaan kuulla saa, kuulla saa. |
| Tiedä ei, minne vi... huominen | Laulamaan saavun hänen lauluaan. |
| Ilman et jää ystävää. | Hän ei enää pääse mukaan. |
| | |
| Ilman et jää ystävää, ilman et jää. | Hän ei enää pääse mukaan, pääse mukaan. |
