Песня o земле
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Traduzione finlandese 3 / Finnish translation 3 / Suomennos 3:... | |
| MAAN LAULU Kuka sanoi, on poltettu maa, siihen siementä kylvä ei ketään? Kuka sanoi, kuollut se on? Ei, se hetken vain henkeä vetää. Kuten tyhjentää merta et voi, samoin maata et murhata saata. Turhaan luulet, kuollut se on. Ei, suru peittää vain maata. Sen kaivannot tyhjiä on, sen kolot ammottavat kuten haavat. Maa suree lailla ihmisien, samat surut sen kyyneliin saavat. Mutt' se selviytyy, henkiin se jää, sitä kuoliaaks' kukaan ei ammu. Kuka sanoi, se vaiennut on? Ei, maan laulu ei milloinkaan sammu. Ei, maan laulu se tuhkasta soi, ja ihmiset tanssii sen mukaan, sillä maa meidän sielumme on, ja ei voi sielua haudata kukaan. | LAULU MAASTA Kuka sanoi: "Kaikki on palanut poroksi, älkää enää kylväkö maahan siemeniä!"? Kuka sanoi, että Maa on kuollut? Ei, se vain vaikeni hetkeksi! Äitiyttä ei oteta Maalta, ei oteta, kuten ei tyhjennetä merta. Kuka uskoi, että Maa on palanut? Ei, se on vain mustunut surusta. Viiltele kuinka vain, makaa taisteluhaudoissa, ja räjähdyskuopat - ammottavat kuin haavat, paljaat Maan hermot tuntevat ylimaallisen kärsimyksen. Maa kestää kaiken, odottaa, älä pane Maata raajarikkojen kirjoihin! Kuka sanoi, että Maa ei laula, että se on vaiennut iäksi? Ei, se helisee, maansydän vaikeroi kaikista sen haavoista, kaikista aukoista, onhan Maa meidän sielumme, - ja saappailla ei poljeta sielua! Kuka uskoi, että Maa on palanut? Ei, se vain vaikeni hetkeksi. |
