Originale | La versione finlandese cantabile di Juha Rämö
|
IL PESCATORE | KALASTAJA |
| |
All'ombra dell'ultimo sole | Auringonlaskun varjojen mailla |
s'era assopito un pescatore | kalastaja unessaan huolta vailla |
e aveva un solco lungo il viso | kasvoillaan arpi leuasta otsaan |
come una specie di sorriso. | kuin hymy outo kivisen patsaan. |
| |
Venne alla spiaggia un assassino, | Murhamies saapuu rannalle juosten |
due occhi grandi da bambino, | silmin niin suurin kuin silmät lasten |
due occhi enormi di paura, | silmät niin täynnä pelkoa syvää |
eran lo specchio d'un'avventura. | kuin elämässään ei mitään hyvää. |
| |
E chiese al vecchio, Dammi il pane, | Ja vanhukselta hän leipää näin anoo |
ho poco tempo e troppa fame, | nälkä on kova, hän kiireissään sanoo |
e chiese al vecchio, Dammi il vino, | ja tilkan viiniä pyytää viel' ties' |
ho sete e sono un assassino. | hädissään janoinen murhamies. |
| |
Gli occhi dischiuse il vecchio al giorno, | Vanhus jo havahtuu unestansa |
non si guardò neppure intorno | ja tuskin vilkaisee vierastansa |
ma versò il vino e spezzò il pane | kun leivän murtaa ja viinin antaa |
per chi diceva, Ho sete, ho fame. | nälkäisen, janoisen eteen kantaa. |
| |
E fu il calore di un momento, | Lämpöä tuota kestää vain hetki |
poi via di nuovo verso il vento, | kun jatkuu jo murhaajan pakoretki |
davanti agli occhi ancora il sole, | edessään yön ja päivän on raja |
dietro alle spalle un pescatore. | ja takanaan vanhus, kalastaja. |
| |
Dietro alle spalle un pescatore, | Ja takanaan vanhus, kalastaja |
e la memoria è già dolore, | ja koetun tuskan ja murheen maja |
è già il ricordo di un aprile | muistot nuo keväisen päivän harmaan |
giocato all'ombra d'un cortile. | pihan ja leikkipaikan niin armaan. |
| |
Vennero in spiaggia due gendarmi, | Saapuivat santarmit ratsuinensa |
vennero in sella con le armi | korskeina tulivat aseinensa |
e chiesero al vecchio se, li' vicino, | vanhuksen tietoja urkkimaan |
fosse passato un assassino. | murhaajan likkeistä päällä maan. |
| |
Ma all'ombra dell'ultimo sole | Auringonlaskun varjojen mailla |
s'era assopito un pescatore | kalastaja unessaan huolta vailla |
e aveva un solco lungo il viso | kasvoillaan arpi leuasta otsaan |
come una specie di sorriso | kuin hymy outo kivisen patsaan. |
| |
e aveva un solco lungo il viso | kasvoillaan arpi leuasta otsaan |
come una specie di sorriso. | kuin hymy outo kivisen patsaan. |