La domenica delle salme
Fabrizio De André| La versione finlandese di Juha Rämö | |
| EL DOMINGO DE LOS RESTOS MORTALES Tentó la fuga en tranvía, hacía las seis de la mañana, de la botella de horchata donde flota Milán, no fue difícil seguirlo El poeta de la Baggina, su alma encendida emitía luz de bombilla, le incendiaron su cama en el camino de Trento Logró salvarse de su barba un petirojo de combate. Los polacos no murieron rápido y de rodillas en los últimos semáforos recomponían el maquillaje a las rameras del régimen lanzadas hacia el mar. Los traficantes de jaboncitos dirigían sus panzas hacia el este quien se convertía en el noventa, era dispensado en el noventa y uno La mona del cuarto Reich bailaba la polca sobre el muro y mientras trepaba le vimos todos el culo La pirámide de Keops quiso ser reconstruida en aquel día de fiesta, bloque por bloque, esclavo por esclavo, comunista por comunista El domingo de los restos mortales no se escucharon disparos, el gas exultante presidía las calles El domingo de los restos mortales se llevó consigo todos los pensamientos y las reinas del "tua culpa" abarrotaban las peluquerías. En la soleada cárcel patria, el segundo carcelero dijo a "Bigotes de Sebo", que era el primero: "se puede hacer mañana al amanecer", y se enviaron mensajeros, infantes, caballos, perros y un borrico para anunciar la amputación de la pierna de Renato Curcio, El Carbonero. El ministro de los temporales en un tripudio de trombones, deseaba democracia con el mantel en las manos y las manos en los cojones : "Quiero vivir en una ciudad donde a la hora del aperitivo no haya derramamientos de sangre o de detergente." Ya bien entrada la noche yo y mi ilustre primo De Andrade, éramos los últimos ciudadanos libres de esta famosa ciudad civil porque teníamos un cañón en el patio. El domingo de los restos mortales nadie se hizo daño, todos a seguir el féretro del difunto ideal El domingo de los restos mortales se escuchaba cantar: "Qué bella es la juventud, no queremos envejecer jamás". Los últimos viandantes se retiraron a las catacumbas, encendieron la televisión y nos miraron cantar durante una media horita, después no mandaron a tomar por culo. Vosotros que habéis cantado sobre trampolines y de rodillas, con los pianos en bandolera disfrazados de pinocho, vosotros que habéis cantado para los longobardos y para los centralistas, para el Amazonas y por la pecunia, en grandes carpas portátiles y en los padres maristas Vosotros que tenéis voces potentes, lenguas entrenadas para haceros escuchar, vosotros teníais voces potentes adaptadas para "el tomar por culo". El domingo de los restos mortales, los adeptos a la nostalgia, acompañaron entre las flautas el cadáver de la utopía El domingo de los restos mortales fue un domingo como tantos, al día siguiente había señales de una paz terrorífica. Mientras el corazón de Italia desde Palermo hasta Aosta se inflaba en un coro "de vibrante protesta". | KUOLLEIDEN SUNNUNTAI Raitiovaunulla hän yritti paeta aamukuudelta mantelimaidosta jossa Milano kelluu. Ei ollut vaikea seurata tätä vanhainkodin 1 runoilijaa, jonka hehkuva sielu loi valoa lampun lailla. Hänen vuoteensa pantiin palamaan Trienteen johtavalla tiellä. Partakarvan mitalla hän onnistui pelastautumaan kuin taisteluun valmis punarinta. Puolalaiset eivät kuolleet heti, vaan viimeisiin liikennevaloihin 2 polvistuneina meikkasivat vallanpitäjien huoria. Saippuan kaupustelijat käänsivät napansa itään 3. Se joka vuonna 90 otti pestin, sai vapautuksen seuraavana. Neljännen valtakunnan apinat 4 tanssivat polkkaa Berliinin muurilla ja kavutessaan ylös ne paljastivat perseensä. Kheopsin pyramidi halusi tänä juhlapäivänä tulla rakennetuksi uudelleen kivi kiveltä, orja orjalta, kommunisti kommunistilta. Kuolleiden sunnuntaina ei kuulunut kiväärien ammuntaa, vaan ilokaasu valtasi kadut. Kuolleiden sunnuntai vei kaikki ajatukset mennessään, ja kuningattaret jotka tiesivät vain »sinun vikasi« täyttivät kauneussalongit ääriään myöten. Kotiseutuvankilan auringonpaisteessa toinen vanginvartija puhui ensimmäiselle, Taliparraksi sanotulle: »Huomenna, aamun koittaessa, se tapahtuu.« Ja viestinviejiä lähetettiin matkaan, jalkasotilaita, hevosia, koiria ja yksi aasi, levittämään tietoa jalan amputoimisesta siltä jonka nimi oli Renato Curcio 5, miilunpolttajalta 6. Säiden ministeri, pasuunoiden soidessa, toivoi demokraatiaa kädet munillaan pöytäliinan kätköissä. »Haluaisin elää kaupungissa, jossa ennen aperitiivia ei vuodateta verta eikä pesuainetta.« Myöhään illalla minä ja maineikas serkkuni de Andrade 7 olimme ainoat vapaat kansalaiset tässä kuuluisassa, sivistyneessä kaupungissa, koska meillä oli kanuuna takapihalla, kanuuna takapihalla. Kuolleiden sunnuntaina kukaan ei loukkaantunut, vaan kaikki olivat saattamassa hautaan kuollutta esikuvaa. Kuolleiden sunnuntaina kaikui laulu: »Niin kaunis on nuoruus, kukapa siis haluaisi olla vanha.« Viimeiset vaeltajat palasivat katakombeihinsa, avasivat television, katsoivat lauluamme puolisen tuntia ja toivottivat meidät helvettiin. Te jotka lauloitte puujaloilla seisten ja polvillanne, harmoni harteilla, Pinokkioksi puettuina, te jotka lauloitte langobardeille 8 ja sentralisteille, Amazonin sademetsille ja rahasta, suuryritysten mukaan nimetyillä areenoilla ja maristiveljille 9, teidän äänenne olivat mahtavat ja kielenne koulutetut vaikka rumpua päristämään, niin mahtavat olivat teidän äänenne ja niin ruskeat teidän kielenne. Kuolleiden sunnuntaina ne joiden vastuulla oli nostalgia saattoivat huilujen soidessa hautaan utopian elottoman ruumiin 10 ja se kuolleiden sunnuntai oli kuin monet kaltaisensa ja seuraavana päivänä oli nähtävissä merkkejä kauhistuttavasta rauhasta kun samaan aikaan Italian sydän Palermosta Aostaan vavisten paisui vastalauseiden kuoroksi. |
1 viittaa Milanossa sijaitsevaan vuodesta 1768 toimineeseen vanhusten hoitolaitokseen nimeltä Pio Albergo Trivulzio. Sieltä sai alkunsa Tangentopolina tunnettu laaja poliittinen lahjusskandaali, joka ravisteli Italiaa 90-luvun alussa.
2 viittaa laittomiin maahanmuuttajiin, jotka yrittivät ansaita elantonsa puhdistamalla liikennevaloissa seisovien autojen tuulilaseja ja kauppaamalla tupakansytyttimiä, paperinenäliinoja ja omaa ruumistaan.
3 köyhistä köyhimpiä olivat ne, jotka »käänsivät napansa itään« eli myivät saippuaa niiden lukuun, jotka rikastuivat Berliinin muurin kaatumisella.
4 viittaa Saksan ja muun Euroopaan uusnatseihin.
5 Italiassa 70-luvulta aina nykypäiviin toimineen terroristijärjestö Punaisten prikaatien perustaja ja entinen johtaja. Curcio tuomittiin vuonna 1976 vankeuteen, ja hänet vapautettiin vuonna 1998.
6 Carbonari, Miilunpolttajat, oli Napolissa vuonna 1807 perustettu salaseura, jona päämääränä oli vapauttaa Italia ulkomaiden vaikutusvallasta ja yhdistää maa.
7 brasilialainen kirjailija Oswald de Andrade (1890 - 1954).
8 viittaa oikeistolaisen Pohjoisen liiton (Lega Nord) kannattajiin.
9 1816 perustettu katolinen sääntökunta.
10 viittaa vapauden ja anarkismin ihanteisiin, jotka saivat tuulta siipiensä alle erityisesti vuoden 1968 levottomuuksista.