Моя Цыганская [1]
В сон мне - жёлтые огни,
И хриплю во сне я:
- Повремени, повремени,-
Утро мудренее!
Но и утром всё не так,
Нет того веселья:
Или куришь натощак,
Или пьёшь с похмелья.
В кабаках - зелёный штоф,
Белые салфетки.
Рай для нищих и шутов,
Мне ж - как птице в клетке!
В церкви смрад и полумрак,
Дьяки курят ладан.
Нет! И в церкви всё не так,
Всё не так, как надо.
Я - на гору впопыхах,
Чтоб чего не вышло.
А на горе стоит ольха,
А под горою вишня.
Хоть бы склон увить плющом,
Мне б и то отрада,
Хоть бы что-нибудь ещё...
Всё не так, как надо!
Я тогда по полю, вдоль реки.
Света - тьма, нет бога!
А в чистом поле васильки,
Дальняя дорога.
Вдоль дороги - лес густой
С Бабами-Ягами,
А в конце дороги той -
Плаха с топорами.
Где-то кони пляшут в такт,
Нехотя и плавно.
Вдоль дороги всё не так,
А в конце - подавно.
И ни церковь, ни кабак -
Ничего не свято!
Нет, ребята, всё не так,
Всё не так, ребята!
В сон мне - жёлтые огни,
И хриплю во сне я:
- Повремени, повремени,-
Утро мудренее!
Но и утром всё не так,
Нет того веселья:
Или куришь натощак,
Или пьёшь с похмелья.
В кабаках - зелёный штоф,
Белые салфетки.
Рай для нищих и шутов,
Мне ж - как птице в клетке!
В церкви смрад и полумрак,
Дьяки курят ладан.
Нет! И в церкви всё не так,
Всё не так, как надо.
Я - на гору впопыхах,
Чтоб чего не вышло.
А на горе стоит ольха,
А под горою вишня.
Хоть бы склон увить плющом,
Мне б и то отрада,
Хоть бы что-нибудь ещё...
Всё не так, как надо!
Я тогда по полю, вдоль реки.
Света - тьма, нет бога!
А в чистом поле васильки,
Дальняя дорога.
Вдоль дороги - лес густой
С Бабами-Ягами,
А в конце дороги той -
Плаха с топорами.
Где-то кони пляшут в такт,
Нехотя и плавно.
Вдоль дороги всё не так,
А в конце - подавно.
И ни церковь, ни кабак -
Ничего не свято!
Нет, ребята, всё не так,
Всё не так, ребята!
[1] Romanization / Latinizzazione
V son mne - žëłtye ogni,
I hripłju vo sne ja:
- Povremeni, povremeni,-
Utro mudrenee!
No i utrom vsë ne tak,
Net togo veselja:
Iłi kuriš’ natoŝak,
Iłi p’ëš’ s pohmelja.
V kabakah - zełënyj štof,
Bełye sałfetki.
Raj dłja niŝih i šutov,
Mne ž - kak ptice v kłetke!
V cerkvi smrad i połumrak,
D’jaki kurjat ładan.
Net! I v cerkvi vsë ne tak,
Vsë ne tak, kak nado.
Ja - na goru vpopyhah,
Čtob čego ne vyšło.
A na gore stoit olha,
A pod goroju višnja.
Hot’ by skłon uvit’ płjuŝom,
Mne b i to otrada,
Hot’ by čto-nibud’ eŝë...
Vsë ne tak, kak nado!
Ja togda po połju, vdol reki.
Sveta - t’ma, net boga!
A v čistom połe vasilki,
Dalnjaja doroga.
Vdol dorogi - łes gustoj
S Babami-Jagami,
A v konce dorogi toj -
Płaha s toporami.
Gde-to koni płjašut v takt,
Nehotja i płavno.
Vdol dorogi vsë ne tak,
A v konce - podavno.
I ni cerkov’, ni kabak -
Ničego ne svjato!
Net, rebjata, vsë ne tak,
Vsë ne tak, rebjata!
V son mne - žëłtye ogni,
I hripłju vo sne ja:
- Povremeni, povremeni,-
Utro mudrenee!
No i utrom vsë ne tak,
Net togo veselja:
Iłi kuriš’ natoŝak,
Iłi p’ëš’ s pohmelja.
V kabakah - zełënyj štof,
Bełye sałfetki.
Raj dłja niŝih i šutov,
Mne ž - kak ptice v kłetke!
V cerkvi smrad i połumrak,
D’jaki kurjat ładan.
Net! I v cerkvi vsë ne tak,
Vsë ne tak, kak nado.
Ja - na goru vpopyhah,
Čtob čego ne vyšło.
A na gore stoit olha,
A pod goroju višnja.
Hot’ by skłon uvit’ płjuŝom,
Mne b i to otrada,
Hot’ by čto-nibud’ eŝë...
Vsë ne tak, kak nado!
Ja togda po połju, vdol reki.
Sveta - t’ma, net boga!
A v čistom połe vasilki,
Dalnjaja doroga.
Vdol dorogi - łes gustoj
S Babami-Jagami,
A v konce dorogi toj -
Płaha s toporami.
Gde-to koni płjašut v takt,
Nehotja i płavno.
Vdol dorogi vsë ne tak,
A v konce - podavno.
I ni cerkov’, ni kabak -
Ničego ne svjato!
Net, rebjata, vsë ne tak,
Vsë ne tak, rebjata!
envoyé par Riccardo Gullotta - 27/9/2023 - 23:14
Langue: italien
Traduzione italiana / Итальянский перевод / Italian translation / Traduction italienne / Italiankielinen käännös:
eugenioab
eugenioab
CANZONE GITANA
Nel sogno - luci gialle,
E rantolo nel sonno:
Aspetta, aspetta un poco,
Il mattino è più saggio!
Ma al mattino niente è come deve,
Non с'è questa allegria:
O fumi a stomaco vuoto
O bevi sul doposbornia
Nelle taverne - una tovaglia verde,
Tovaglioli bianchi.
Paradiso per mendicanti e sciocchi,
Per me - come un uccellino in gabbia!
Puzzo e penombra nella chiesa,
I diaconi bruciano incenso.
No! Anche nella chiesa non va,
Niente va come deve!
Mi affretto verso la montagna,
perché ne venga fuori qualcosa.
E sulla montagna c'è un ontano,
E sotto la montagna un ciliegio.
Se solo il pendio fosse coperto di edera,
Ne sarei felice,
Se solo qualunque altra cosa ...
Niente va come deve!
Poi allora sulla piana, lungo il fiume.
La luce è oscurità, non c'è dio!
E nel campo aperto ci sono fiordalisi,
E la lunga strada.
Lungo la strada – un bosco fitto
Con le streghe Baba Jaga [1],
E alla fine di quella strada –
Un patibolo con le asce.
Da qualche parte i cavalli ballano a tempo
Controvoglia e con calma.
Lungo la strada niente è come deve,
E ancora di più alla fine.
Né la chiesa né l'osteria –
Niente è sacro!
No ragazzi, non va niente,
Non va niente, ragazzi!
Nel sogno - luci gialle,
E rantolo nel sonno:
Aspetta, aspetta un poco,
Il mattino è più saggio!
Ma al mattino niente è come deve,
Non с'è questa allegria:
O fumi a stomaco vuoto
O bevi sul doposbornia
Nelle taverne - una tovaglia verde,
Tovaglioli bianchi.
Paradiso per mendicanti e sciocchi,
Per me - come un uccellino in gabbia!
Puzzo e penombra nella chiesa,
I diaconi bruciano incenso.
No! Anche nella chiesa non va,
Niente va come deve!
Mi affretto verso la montagna,
perché ne venga fuori qualcosa.
E sulla montagna c'è un ontano,
E sotto la montagna un ciliegio.
Se solo il pendio fosse coperto di edera,
Ne sarei felice,
Se solo qualunque altra cosa ...
Niente va come deve!
Poi allora sulla piana, lungo il fiume.
La luce è oscurità, non c'è dio!
E nel campo aperto ci sono fiordalisi,
E la lunga strada.
Lungo la strada – un bosco fitto
Con le streghe Baba Jaga [1],
E alla fine di quella strada –
Un patibolo con le asce.
Da qualche parte i cavalli ballano a tempo
Controvoglia e con calma.
Lungo la strada niente è come deve,
E ancora di più alla fine.
Né la chiesa né l'osteria –
Niente è sacro!
No ragazzi, non va niente,
Non va niente, ragazzi!
[1] Vecchia fattucchiera nella mitologia protoslava
envoyé par Riccardo Gullotta - 27/9/2023 - 23:17
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Финский перевод / Suomennos: Turkka Mali
Audio link to the song performed by Mika and Turkka Mali on their 1989 album Vysotskia:
KULJEN JA KIERRÄN
Unta nään, valon keltaisen,
uniin saapuu haamu.
Kuluu aika, yö hälvenee,
niin muuttaa kaiken aamu.
Vaan ennallaan kaikki on,
taas mua haamu vaanii.
Hoh, hei, syytän siitä sadetta,
juon viinaa krapulaani.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Kapakan lautasliinat
hohtaa valkoisina sulle.
Taivas se on köyhille,
vaan linnunhäkki mulle.
Kirkoissakin mun silmiäin
savu suitsukkeiden viiltää.
Ei, jopa kirkoissa,
ei ole kultaa, mikä kiiltää.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Näin lepän vuoren laella,
mun tieni sinne johti.
Juurella sen kirsikka
kauniina niin hohti.
Lohkareella seinämää
mä lyön, jo toivo itää.
En jaksa, nyt jo tajuan,
ei ole mikään niin kuin pitää.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Näen pelloilla, vain kilejä,
kun kuljen joen uomaa.
En valoa, en varjoa,
en jumalaakaan huomaa.
Tien varrella vain metsän nään,
niin tiheän, niin sankan,
ja mestauslavan kirveineen
ja pyövelin niin vankan.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Unta nään, valon keltaisen,
uniin saapuu haamu.
Kuluu aika, yö hälvenee,
niin muuttaa kaiken aamu.
Vaan ennallaan kaikki on,
taas mua haamu vaanii.
Hoh, hei, syytän siitä sadetta,
juon viinaa krapulaani.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Kapakan lautasliinat
hohtaa valkoisina sulle.
Taivas se on köyhille,
vaan linnunhäkki mulle.
Kirkoissakin mun silmiäin
savu suitsukkeiden viiltää.
Ei, jopa kirkoissa,
ei ole kultaa, mikä kiiltää.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Näin lepän vuoren laella,
mun tieni sinne johti.
Juurella sen kirsikka
kauniina niin hohti.
Lohkareella seinämää
mä lyön, jo toivo itää.
En jaksa, nyt jo tajuan,
ei ole mikään niin kuin pitää.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
Näen pelloilla, vain kilejä,
kun kuljen joen uomaa.
En valoa, en varjoa,
en jumalaakaan huomaa.
Tien varrella vain metsän nään,
niin tiheän, niin sankan,
ja mestauslavan kirveineen
ja pyövelin niin vankan.
Ja tiedän sen nyt, on kaikki mennyt
ja mä ryyppään vielä kerran.
Minä kuljen, minä kierrän
tään maani vielä kerran.
envoyé par Juha Rämö - 28/9/2023 - 11:32
Langue: finnois
Traduzione finlandese 2 / Finnish translation 2 / Traduction finnoise 2 / Финский перевод 2 / Suomennos 2: Antti Torvinen
MUSTALAISLAULUNI
Uneeni ilmestyvät keltaiset tulet,
ja unessa minä kähisen:
"Odota, odota hiukan,
aamuhan on iltaa viisaampi!"
Mutta aamullakaan ei ole kaikki hyvin,
ei mitään ilonpitoa:
Joko tupakoit tyhjään vatsaan
tai otat krapularyyppyjä.
Kapakoissa vihreät pullot,
valkoisilla pöytäliinoilla,
paratiisi köyhille ja narreille,
mutta minulle kuin linnun häkki.
Kirkossa löyhkää ja on puolipimeää.
Kirkonpalvelijat polttavat suitsukkeita.
Ei, ei ole kirkossakaan kaikki hyvin,
ei mikään ole niin kuin pitää!
Minä kiirehdin vuorille,
jotta mitään ei sattuisi.
Vuorella seisoo leppä,
vuoren juurella kirsikkapuu.
Kiertyisipä rinteellä edes muratti,
minua sekin lohduttaisi.
Kunpa olisi vielä jotakin,
mutta mikään ei ole niin kuin pitää!
Minä kuljen niityllä joen vartta:
Valoa, pimeyttä, ei Jumalaa!
Avoimella pellolla kasvaa kaunokkeja,
vieras tie ja pitkä matka,
Tien varrella synkkä metsä
noita-akkoineen,
ja sen tien päässä
mestauslava kirveineen.
Jossakin hevoset hyppäävät tahdissa,
Haluttomasti mutta sulavasti.
Tien varrella ei mikään ole hyvin,
ja tien päässä vielä vähemmän.
Eikä ole kirkossa, eikä kapakassa
ei mitään pyhää!
Ei, kaverit, mikään ei ole niin kuin pitää!
Ei mikään, oi kaverit...
Uneeni ilmestyvät keltaiset tulet,
ja unessa minä kähisen:
"Odota, odota hiukan,
aamuhan on iltaa viisaampi!"
Mutta aamullakaan ei ole kaikki hyvin,
ei mitään ilonpitoa:
Joko tupakoit tyhjään vatsaan
tai otat krapularyyppyjä.
Kapakoissa vihreät pullot,
valkoisilla pöytäliinoilla,
paratiisi köyhille ja narreille,
mutta minulle kuin linnun häkki.
Kirkossa löyhkää ja on puolipimeää.
Kirkonpalvelijat polttavat suitsukkeita.
Ei, ei ole kirkossakaan kaikki hyvin,
ei mikään ole niin kuin pitää!
Minä kiirehdin vuorille,
jotta mitään ei sattuisi.
Vuorella seisoo leppä,
vuoren juurella kirsikkapuu.
Kiertyisipä rinteellä edes muratti,
minua sekin lohduttaisi.
Kunpa olisi vielä jotakin,
mutta mikään ei ole niin kuin pitää!
Minä kuljen niityllä joen vartta:
Valoa, pimeyttä, ei Jumalaa!
Avoimella pellolla kasvaa kaunokkeja,
vieras tie ja pitkä matka,
Tien varrella synkkä metsä
noita-akkoineen,
ja sen tien päässä
mestauslava kirveineen.
Jossakin hevoset hyppäävät tahdissa,
Haluttomasti mutta sulavasti.
Tien varrella ei mikään ole hyvin,
ja tien päässä vielä vähemmän.
Eikä ole kirkossa, eikä kapakassa
ei mitään pyhää!
Ei, kaverit, mikään ei ole niin kuin pitää!
Ei mikään, oi kaverit...
envoyé par Juha Rämö - 28/9/2023 - 11:34
Langue: finnois
Traduzione finlandese 3 / Finnish translation 3 / Traduction finnoise 3 / Финский перевод 3 / Suomennos 3: Anita Mitrošin
MUUNNELMIA MUSTALAISAIHEISTA
Näen unta, keltaisia tulia,
ja korisen unessa.
Odota, odota,
aamu on viisaampi.
Mutta aamullakin on kaikki väärin.
Ei ole enää hauskaa.
Joko polttaa tyhjään vatsaan
tai sitten ryyppää krapulaan.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Kapakoissa on vihreää tylliä
ja valkoiset lautasliinat
Paratiisi köyhille ja narreille,
minulle kuin häkki linnulle.
Kirkossa löyhkää ja on pimeää.
Poltetaan suitsukkeita.
Ei, kirkossakin on kaikki väärin,
ei mikään niin kuin pitää.
Nousen hengästyneenä vuorelle,
ettei vain kävisi kuinkaan.
Ja vuorella seisoo leppä,
vuoren juurella kirsikkapuu.
Olisi edes rinteellä murattia,
sekin olisi minulle ilo.
Voi, kun olisi vielä jotain,
mikään ei ole niin kuin pitää.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Lähdin niitylle joen vartta,
on hämärää, ei ole Jumalaa.
Niityllä ruiskukat kasvaa
ja edessä on tie.
Vierellä tien sankka metsä,
siellä on noita-akkoja.
Päässä sen tien
mestauslava ja kirves.
Hevoset tanssivat tahdissa jossain,
haluttomasti ja sulavasti.
Varrella tien on kaikki väärin,
ja päässä sen vielä huonommin.
Ei kirkko eikä kapakka,
ei mikään ole pyhää.
Ei, kuulkaa, kaikki on väärin.
Kaikki on väärin, kuulkaa!
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Näen unta, keltaisia tulia,
ja korisen unessa.
Odota, odota,
aamu on viisaampi.
Mutta aamullakin on kaikki väärin.
Ei ole enää hauskaa.
Joko polttaa tyhjään vatsaan
tai sitten ryyppää krapulaan.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Kapakoissa on vihreää tylliä
ja valkoiset lautasliinat
Paratiisi köyhille ja narreille,
minulle kuin häkki linnulle.
Kirkossa löyhkää ja on pimeää.
Poltetaan suitsukkeita.
Ei, kirkossakin on kaikki väärin,
ei mikään niin kuin pitää.
Nousen hengästyneenä vuorelle,
ettei vain kävisi kuinkaan.
Ja vuorella seisoo leppä,
vuoren juurella kirsikkapuu.
Olisi edes rinteellä murattia,
sekin olisi minulle ilo.
Voi, kun olisi vielä jotain,
mikään ei ole niin kuin pitää.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Lähdin niitylle joen vartta,
on hämärää, ei ole Jumalaa.
Niityllä ruiskukat kasvaa
ja edessä on tie.
Vierellä tien sankka metsä,
siellä on noita-akkoja.
Päässä sen tien
mestauslava ja kirves.
Hevoset tanssivat tahdissa jossain,
haluttomasti ja sulavasti.
Varrella tien on kaikki väärin,
ja päässä sen vielä huonommin.
Ei kirkko eikä kapakka,
ei mikään ole pyhää.
Ei, kuulkaa, kaikki on väärin.
Kaikki on väärin, kuulkaa!
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
Ja vielä kerran, vielä kerran,
ja vielä monta, monta kertaa.
envoyé par Juha Rämö - 28/9/2023 - 11:35
Langue: anglais
English translation / Английский перевод / Traduzione inglese / Traduction anglaise / Englanninkielinen käännös:
Ilya Shambat
Ilya Shambat
MY GYPSY SONG
In the sleep – yellow lights,
And in sleep I’m ranting:
In the time, in the time,
Morning is the better.
But in morning not as it should,
There’s no such a merriment:
Either you smoke with no food,
Or drink from the hangover.
In taverns – the damask green
And the white napkins.
Heaven is for beggars and buffoons
I’m like a caged bird!
In the church twilight and stench,
Deacon smoking incense.
No! It’s not right in the church,
Not like it should be.
I’m – in hurry on the mountain,
That would come out nothing.
And on the mountain alder stands,
And under mountain cherry.
And if to twine with ivy hill,
This to me comfort,
Although something else still.
All’s not as it should be!
I’m along river, in the field.
Light – dark, there’s no God!
And the cornflowers in clean field,
The distant road.
Along the road – the dense wood,
With Baba-Yagas,
And in the end of that road –
Scaffold with the axes.
Somewhere the horses dance intact,
Reluctantly and smoothly.
Along the road not as it must,
And in end – all the more.
And not church, and not the pub –
Nothing is holy.
No, fellows, all is not as must,
All’s not as it should be.
In the sleep – yellow lights,
And in sleep I’m ranting:
In the time, in the time,
Morning is the better.
But in morning not as it should,
There’s no such a merriment:
Either you smoke with no food,
Or drink from the hangover.
In taverns – the damask green
And the white napkins.
Heaven is for beggars and buffoons
I’m like a caged bird!
In the church twilight and stench,
Deacon smoking incense.
No! It’s not right in the church,
Not like it should be.
I’m – in hurry on the mountain,
That would come out nothing.
And on the mountain alder stands,
And under mountain cherry.
And if to twine with ivy hill,
This to me comfort,
Although something else still.
All’s not as it should be!
I’m along river, in the field.
Light – dark, there’s no God!
And the cornflowers in clean field,
The distant road.
Along the road – the dense wood,
With Baba-Yagas,
And in the end of that road –
Scaffold with the axes.
Somewhere the horses dance intact,
Reluctantly and smoothly.
Along the road not as it must,
And in end – all the more.
And not church, and not the pub –
Nothing is holy.
No, fellows, all is not as must,
All’s not as it should be.
envoyé par Riccardo Gullotta - 28/9/2023 - 18:07
Langue: ukrainien
Український переклад / Украинский перевод / Traduzione ucraina / Ukrainian translation / Traduction ukrainienne / Ukrainankielinen käännös:
Ілля Кормильцев
Ілля Кормильцев
Моя циганська
В сон мені - вогню жало,
І хриплю щосили:
«Ще на світ на зайнялось,
Не благословилось!»
Та не так і вранці: щем
І не те весілля:
Цмулиш цигарки натще,
Або п’єш з похмілля.
А у шинку - штоф-гранчак,
І серветки з ситцю -
Рай для блазнів і гуляк,
Я ж - мов птаха в клітці.
В церкві ладан курить дяк,
Та не пахне небом...
Ні і в церкві все не так,
Все не так, як треба!
Притьмом - вгору навпростець,
Щоб чогось не вийшло, -
Вільха на горі росте,
Під горю - вишня.
Хоч би схил заріс плющем -
Й то б мені утіха,
Хоч би що-небудь іще...
Все не так, на лихо!
Притьмом - полем навпрошки:
Й там немає Бога !
Лиш волошки вздовж ріки,
В далеч лиш дорога.
Ліс густий, немов спориш,
Обіч - з упирами,
Та в кінці дороги лиш
Плаха з топорами.
Коні плавно десь у такт,
Ізнічев’я скачуть.
Вздовж дороги все не так,
А в кінці - тим паче.
І ні церква, ні корчма -
Для душі - не свято.
Ні, хлоп’ята, все дарма,
Все не так, хлоп’ята!
В сон мені - вогню жало,
І хриплю щосили:
«Ще на світ на зайнялось,
Не благословилось!»
Та не так і вранці: щем
І не те весілля:
Цмулиш цигарки натще,
Або п’єш з похмілля.
А у шинку - штоф-гранчак,
І серветки з ситцю -
Рай для блазнів і гуляк,
Я ж - мов птаха в клітці.
В церкві ладан курить дяк,
Та не пахне небом...
Ні і в церкві все не так,
Все не так, як треба!
Притьмом - вгору навпростець,
Щоб чогось не вийшло, -
Вільха на горі росте,
Під горю - вишня.
Хоч би схил заріс плющем -
Й то б мені утіха,
Хоч би що-небудь іще...
Все не так, на лихо!
Притьмом - полем навпрошки:
Й там немає Бога !
Лиш волошки вздовж ріки,
В далеч лиш дорога.
Ліс густий, немов спориш,
Обіч - з упирами,
Та в кінці дороги лиш
Плаха з топорами.
Коні плавно десь у такт,
Ізнічев’я скачуть.
Вздовж дороги все не так,
А в кінці - тим паче.
І ні церква, ні корчма -
Для душі - не свято.
Ні, хлоп’ята, все дарма,
Все не так, хлоп’ята!
envoyé par Riccardo Gullotta - 28/9/2023 - 18:09
Questa è la traduzione attribuita ad un certo Eugenio (di cui non conosco il cognome) risalemnte al 2021. E' incompleta in quanto manca il ritornello traducibile con:
"Eh, ancora una volta, ancora una volta,
molte, molte altre volte...
Eh, ancora una volta, ancora una volta,
molte, molte altre volte..."
che vedo non essere però neppure nel testo originale di Vysotskij.
Ne esistono altre versioni complete in italiano (nel sito https://wysotsky.com/index.htm in cui in molti traduttori lo proponiamo in tutte le lingue da moltissimi anni), questa in particolare (nella traduzione di Sergio Secondiano Sacchi) è stata anche ufficialmente cantata (da Ligabue) in una ottima interpretazione nel cd Il volo di Volodja" (1993).
La canzone proviene da una cassetta ben precedente al disco a cui viene attribuita qui sopra, che risulta (come tutte quelle che vi sono inserite) musicalmente "normalizzata" (con tanto di orchestrazione come nello stile ufficiale sovietico comunemente approvato). Solo così alcune delle canzoni di Volodja sarebbero potute essere immesse per la prima volta (1987), dopo parecchio tempo dalla loro composizione, nel mercato russo dalla etichetta di stato "Melodija". La versione francese del disco risale all'anno seguente.
P.S. Se posso permettermi: considerati i boicottamenti sopportati e le vicende di vita della coppia Vlady/Vissotsky, trovo davvero fuori luogo la caricatura in costume inserita sotto al titolo, una macchietta che non rappresenta nemmeno un'unghia della realtà degli avvenimenti accaduti...
"Eh, ancora una volta, ancora una volta,
molte, molte altre volte...
Eh, ancora una volta, ancora una volta,
molte, molte altre volte..."
che vedo non essere però neppure nel testo originale di Vysotskij.
Ne esistono altre versioni complete in italiano (nel sito https://wysotsky.com/index.htm in cui in molti traduttori lo proponiamo in tutte le lingue da moltissimi anni), questa in particolare (nella traduzione di Sergio Secondiano Sacchi) è stata anche ufficialmente cantata (da Ligabue) in una ottima interpretazione nel cd Il volo di Volodja" (1993).
La canzone proviene da una cassetta ben precedente al disco a cui viene attribuita qui sopra, che risulta (come tutte quelle che vi sono inserite) musicalmente "normalizzata" (con tanto di orchestrazione come nello stile ufficiale sovietico comunemente approvato). Solo così alcune delle canzoni di Volodja sarebbero potute essere immesse per la prima volta (1987), dopo parecchio tempo dalla loro composizione, nel mercato russo dalla etichetta di stato "Melodija". La versione francese del disco risale all'anno seguente.
P.S. Se posso permettermi: considerati i boicottamenti sopportati e le vicende di vita della coppia Vlady/Vissotsky, trovo davvero fuori luogo la caricatura in costume inserita sotto al titolo, una macchietta che non rappresenta nemmeno un'unghia della realtà degli avvenimenti accaduti...
Flavio Poltronieri - 28/9/2023 - 12:26
@ Flavio
Sì, certo che puoi permetterti, ma non ho inteso apporre una caricatura. Anche se non si conoscessero i fatti occorsi all’autore, l'irriverenza di una caricatura non sarebbe stata consona. Va letta invece come una nota di relativa levità, un tentativo di sorriso impotente, un respiro smarrito, come avviene spesso a tutti noi quando tra accadimenti recenti ed eventi contemporanei non riusciamo ad intravedere una via di uscita. Un modo, forse poco leggibile, di interporre un sottile diaframma nel quotidiano, per evitare di attraversare con rigore logico e lucida coerenza alcune scelte vissute dai Vysotskij come punto di rottura sulla propria pelle: l’alcol, gli oppiacei e talvolta il suicidio.
Sì, certo che puoi permetterti, ma non ho inteso apporre una caricatura. Anche se non si conoscessero i fatti occorsi all’autore, l'irriverenza di una caricatura non sarebbe stata consona. Va letta invece come una nota di relativa levità, un tentativo di sorriso impotente, un respiro smarrito, come avviene spesso a tutti noi quando tra accadimenti recenti ed eventi contemporanei non riusciamo ad intravedere una via di uscita. Un modo, forse poco leggibile, di interporre un sottile diaframma nel quotidiano, per evitare di attraversare con rigore logico e lucida coerenza alcune scelte vissute dai Vysotskij come punto di rottura sulla propria pelle: l’alcol, gli oppiacei e talvolta il suicidio.
Riccardo Gullotta - 28/9/2023 - 17:18
Mi accorgo, purtroppo in ritardo, di avere tralasciato nel commento precedente una nota introduttiva essenziale, che integro.
L’immagine rappresenta i Rom della regione siberiana di Krasnojarsk. La scheda in cui l’immagine è inserita fa parte del materiale scolastico regionale come si legge nella descrizione del sito . E’ escluso quindi un minimo intento caricaturale dell’ autore e, debbo presumere, del revisore.
Mi rendo conto che nella canzone proposta l’universo gitano è una metafora della condizione di Vysockij; occorre però precisare che i Rom ricevettero la sua attenzione continua. In altre parole, oltre a escludere cenni di impertinenza, l’immagine non é fuori tema.
Va da sé che riguardo alla semiotica, su quanto il significante riesca a trasmettere il significato, il dibattito rimane sempre aperto e influenzato da una serie nutrita di fattori di vario genere per i quali non si può che rinviare alla letteratura specifica. Comunque in re ipsa la materia non è oggettivabile.
L’immagine rappresenta i Rom della regione siberiana di Krasnojarsk. La scheda in cui l’immagine è inserita fa parte del materiale scolastico regionale come si legge nella descrizione del sito . E’ escluso quindi un minimo intento caricaturale dell’ autore e, debbo presumere, del revisore.
Mi rendo conto che nella canzone proposta l’universo gitano è una metafora della condizione di Vysockij; occorre però precisare che i Rom ricevettero la sua attenzione continua. In altre parole, oltre a escludere cenni di impertinenza, l’immagine non é fuori tema.
Va da sé che riguardo alla semiotica, su quanto il significante riesca a trasmettere il significato, il dibattito rimane sempre aperto e influenzato da una serie nutrita di fattori di vario genere per i quali non si può che rinviare alla letteratura specifica. Comunque in re ipsa la materia non è oggettivabile.
Riccardo Gullotta - 2/10/2023 - 18:25
×
![]()
[1988]
Текст и музика / Testo e musica / Lyrics and music / Paroles et musique / Sanat ja sävel :
Vladimir Semënovič Vysotskij
Альбом /Album: Vlady / Vissotsky
сойдём в костёр своих костей.
Иван Жданов
… quando non avremo più senso
scenderemo nel falò delle nostre ossa
Ivan Ždanov