Es war kalt in Flandern, am Weihnachtstag,
Nach zu vielen Kriegen,
Im Jahr 1914, Winter der Welt,
Als die Waffen schwiegen.
Aus den Schützengräben, gegen den Tod,
Klang ein einfaches Lied,
In vielen Sprachen ein "Stille Nacht"
Das zum Wunder geriet.
Als die Waffen schwiegen
Und Stille ausbrach,
Ein Lied aus den Gräben
Frieden versprach.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;
Der Soldat war auch Mensch,
Als die Waffen schwiegen.
Ein Meer voller Kerzen, längs den Gräben,
Erhellte die Nacht,
Und mutige Posten hoben die Hände,
Verließen die Wacht.
Bald sangen zusammen
Feinde, Soldaten,
Über Gräben hinweg,
Feierten Weihnacht
Im Krieg, mit Tod und mit Dreck.
Als die Waffen schwiegen
Und Stille ausbrach,
Ein Lied aus den Gräben
Frieden versprach.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;
Der Soldat war auch Mensch,
Als die Waffen schwiegen.
In dem Moment lag so viel Hoffnung,
In dem Moment lag so viel Glück.
Der Moment war ein Versprechen,
Doch der Weg führte zurück,
Zurück zu kalten Schützengräben,
Zurück zu Leid und Tod.
Jede Hoffnung war erloschen
Im Morgenrot.
Als die Waffen schwiegen...
Nach zu vielen Kriegen,
Im Jahr 1914, Winter der Welt,
Als die Waffen schwiegen.
Aus den Schützengräben, gegen den Tod,
Klang ein einfaches Lied,
In vielen Sprachen ein "Stille Nacht"
Das zum Wunder geriet.
Als die Waffen schwiegen
Und Stille ausbrach,
Ein Lied aus den Gräben
Frieden versprach.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;
Der Soldat war auch Mensch,
Als die Waffen schwiegen.
Ein Meer voller Kerzen, längs den Gräben,
Erhellte die Nacht,
Und mutige Posten hoben die Hände,
Verließen die Wacht.
Bald sangen zusammen
Feinde, Soldaten,
Über Gräben hinweg,
Feierten Weihnacht
Im Krieg, mit Tod und mit Dreck.
Als die Waffen schwiegen
Und Stille ausbrach,
Ein Lied aus den Gräben
Frieden versprach.
Für einen Moment wollt' keiner mehr siegen;
Der Soldat war auch Mensch,
Als die Waffen schwiegen.
In dem Moment lag so viel Hoffnung,
In dem Moment lag so viel Glück.
Der Moment war ein Versprechen,
Doch der Weg führte zurück,
Zurück zu kalten Schützengräben,
Zurück zu Leid und Tod.
Jede Hoffnung war erloschen
Im Morgenrot.
Als die Waffen schwiegen...
inviata da hmmwv - 8/7/2019 - 15:37
Lingua: Francese
Version française – QUAND LES ARMES SE SONT TUES – Marco Valdo M.I. – 2019
Chanson allemande – Als die Waffen schwiegen – Saltatio Mortis – 2015
Chanson allemande – Als die Waffen schwiegen – Saltatio Mortis – 2015
Dialogue Maïeutique
M’est avis, dit Marco Valdo M.I., qu’ils auraient mieux fait de créer des chorales de chanter, même des cantiques idiots, toute la journée jusqu’à épuisement. Au moins pendant ce temps-là, comme celui qui siffle quand il va sur les arbres cueillir les cerises, ils n’auraient pas fait tant de conneries.
Dont acte, dit Lucien l’âne ; mais quand même, évitons les chants sirupeux. Allons, reprenons notre tâche et tissons le linceul de ce vieux monde crédule, gluant, manipulé, peuplé de niais et d’escrocs et cacochyme.
Heureusement !
Ainsi Parlaient Marco Valdo M.I. et Lucien Lane
M’est avis, dit Marco Valdo M.I., qu’ils auraient mieux fait de créer des chorales de chanter, même des cantiques idiots, toute la journée jusqu’à épuisement. Au moins pendant ce temps-là, comme celui qui siffle quand il va sur les arbres cueillir les cerises, ils n’auraient pas fait tant de conneries.
Dont acte, dit Lucien l’âne ; mais quand même, évitons les chants sirupeux. Allons, reprenons notre tâche et tissons le linceul de ce vieux monde crédule, gluant, manipulé, peuplé de niais et d’escrocs et cacochyme.
Heureusement !
Ainsi Parlaient Marco Valdo M.I. et Lucien Lane
QUAND LES ARMES SE SONT TUES
Il faisait froid dans les Flandres le jour de Noël,
Après trop de guerres,
En 1914, à l’hiver du monde,
Quand les armes se sont tues.
Contre la mort, hors des tranchées
Retentit une chanson simple,
Une « Douce nuit » en plusieurs langues ;
Ça ressemblait à un miracle.
Quand les armes se sont tues.
Et quand le silence éclata,
Un chant des tranchées
Promit la paix.
Un moment, personne ne voulait plus vaincre ;
Le soldat fut aussi un homme,
Quand les armes se sont tues.
Une mer de bougies au long des tranchées,
Éclairait la nuit,
Et des sentinelles courageuses ont levé la main,
Ont quitté leur poste.
Bientôt, ils chantèrent ensemble.
Ennemis, soldats,
Par-dessus les tranchées,
Célébraient Noël
Dans la guerre, avec la mort et la boue.
Quand les armes se sont tues.
Et quand le silence éclata,
Un chant des tranchées
Promit la paix.
Un moment, personne ne voulait plus vaincre ;
Le soldat fut aussi un homme,
Quand les armes se sont tues.
Il y avait tellement d’espoir à ce moment-là,
Il y avait tant de bonheur à ce moment-là.
Le moment était une promesse,
Mais le chemin repartit en arrière,
Retour vers les tranchées froides,
Retour vers la souffrance et la mort.
Tout espoir s’est éteint
À l’aube.
Quand les armes se sont tues…
Il faisait froid dans les Flandres le jour de Noël,
Après trop de guerres,
En 1914, à l’hiver du monde,
Quand les armes se sont tues.
Contre la mort, hors des tranchées
Retentit une chanson simple,
Une « Douce nuit » en plusieurs langues ;
Ça ressemblait à un miracle.
Quand les armes se sont tues.
Et quand le silence éclata,
Un chant des tranchées
Promit la paix.
Un moment, personne ne voulait plus vaincre ;
Le soldat fut aussi un homme,
Quand les armes se sont tues.
Une mer de bougies au long des tranchées,
Éclairait la nuit,
Et des sentinelles courageuses ont levé la main,
Ont quitté leur poste.
Bientôt, ils chantèrent ensemble.
Ennemis, soldats,
Par-dessus les tranchées,
Célébraient Noël
Dans la guerre, avec la mort et la boue.
Quand les armes se sont tues.
Et quand le silence éclata,
Un chant des tranchées
Promit la paix.
Un moment, personne ne voulait plus vaincre ;
Le soldat fut aussi un homme,
Quand les armes se sont tues.
Il y avait tellement d’espoir à ce moment-là,
Il y avait tant de bonheur à ce moment-là.
Le moment était une promesse,
Mais le chemin repartit en arrière,
Retour vers les tranchées froides,
Retour vers la souffrance et la mort.
Tout espoir s’est éteint
À l’aube.
Quand les armes se sont tues…
inviata da Marco Valdo M.I. - 22/7/2019 - 15:46
Lingua: Inglese
Translated by Tobi Veselich
Lyrics Translate
Lyrics Translate
WHEN THE WEAPONS WERE SILENT
It was cold in Flanders, on Christmas day,
After so much war,
In the year 1914, winter of the world,
When the weapons were silent
From the trenches [1], opposed to the death,
sounded a simple song,
In many languages, "Silent Night"
created a miracle.
When all the weapons were silent,
and silence broke,
a song from the trenches [1]
promised peace,
for a moment, no more desire for victory,
the soldiers were also human [2]
when the weapons were silent.
A sea of candles along the trenches [1],
Lit the night,
And bold guards, lifting their hands,
Abandoned their posts,
Soon, they sang together,
Enemies, soldiers,
Out of the trenches [1],
Celebrating Christmas,
During the war, with death and with dirt
When all the weapons were silent,
and silence broke,
a song from the trenches [1]
promised peace,
for a moment, no more desire for victory,
the soldiers were also human [2]
when the weapons were silent.
In the moment, so much hope,
In the moment, so much luck,
The moment was a promise,
but the path led back
Back to cold trenches [1],
Back to suffering and death
All hope was extinguished,
The next morning.
When the weapons were silent ...
It was cold in Flanders, on Christmas day,
After so much war,
In the year 1914, winter of the world,
When the weapons were silent
From the trenches [1], opposed to the death,
sounded a simple song,
In many languages, "Silent Night"
created a miracle.
When all the weapons were silent,
and silence broke,
a song from the trenches [1]
promised peace,
for a moment, no more desire for victory,
the soldiers were also human [2]
when the weapons were silent.
A sea of candles along the trenches [1],
Lit the night,
And bold guards, lifting their hands,
Abandoned their posts,
Soon, they sang together,
Enemies, soldiers,
Out of the trenches [1],
Celebrating Christmas,
During the war, with death and with dirt
When all the weapons were silent,
and silence broke,
a song from the trenches [1]
promised peace,
for a moment, no more desire for victory,
the soldiers were also human [2]
when the weapons were silent.
In the moment, so much hope,
In the moment, so much luck,
The moment was a promise,
but the path led back
Back to cold trenches [1],
Back to suffering and death
All hope was extinguished,
The next morning.
When the weapons were silent ...
[1] The word "trenches" appears six times in the English, but there are two words use in the German. The first and final times the word "Schützengräben" is used. The middle four times the word "Gräben" is used. "Schützengräben" is made of two parts "Schützen," meaning protection, and "Gräben," meaning graves. So the middle four instances of "trenches" is literally the word "graves" in the German.
[2] Meaning the soldiers were not simply soldiers anymore, but they had their humanity returned.
* https://en.wikipedia.org/wiki/Saltatio_Mortis
[2] Meaning the soldiers were not simply soldiers anymore, but they had their humanity returned.
* https://en.wikipedia.org/wiki/Saltatio_Mortis
inviata da Riccardo Gullotta - 29/7/2019 - 10:18
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
KUN ASEET VAIKENIVAT *)
Flanderissa oli kylmä, joulupäivänä,
liian monien sotien jälkeen,
vuonna 1914, maailman talvena,
kun aseet vaikenivat.
Taisteluahaudoista, kuolemaa uhmaten,
kantautui yksinkertainen laulu,
»Jouluyö, juhlayö« monin kielin,
joulun ihmeeksi muuttuen.
Kun aseet vaikenivat
ja tuli hiljaista,
juoksuhaudoista kuului laulu,
joka toi lupauksen rauhasta.
Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Sotilaskin oli ihminen,
kun aseet vaikenivat.
Kokonaiden kynttilöiden meri, juoksuhautojen pituudelta,
valaisi yön,
ja vartiomiehet kohottivat rohkeasti kätensä
ja jättivät vartiopaikkansa.
Ja yhteen ääneen kaikui
vihollisten, sotilaiden laulu
juoksuhaudasta toiseen
juhlistaen joulua
sodassa, kuoleman ja saasta keskellä.
Kun aseet vaikenivat
ja tuli hiljaista,
juoksuhaudoista kuului laulu,
joka toi lupauksen rauhasta.
Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Sotilaskin oli ihminen,
kun aseet vaikenivat.
Siinä hetkessä oli niin paljon toivoa,
siinä hetkessä oli niin paljon iloa.
Se hetki oli lupaus,
mutta tie johti takaisin,
takaisin kylmiin taisteluhautoihin,
takaisin kärsimykseen ja kuolemaan.
Aamun sarastaessa
toivo oli sammunut.
Kun aseet vaikenivat...
Flanderissa oli kylmä, joulupäivänä,
liian monien sotien jälkeen,
vuonna 1914, maailman talvena,
kun aseet vaikenivat.
Taisteluahaudoista, kuolemaa uhmaten,
kantautui yksinkertainen laulu,
»Jouluyö, juhlayö« monin kielin,
joulun ihmeeksi muuttuen.
Kun aseet vaikenivat
ja tuli hiljaista,
juoksuhaudoista kuului laulu,
joka toi lupauksen rauhasta.
Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Sotilaskin oli ihminen,
kun aseet vaikenivat.
Kokonaiden kynttilöiden meri, juoksuhautojen pituudelta,
valaisi yön,
ja vartiomiehet kohottivat rohkeasti kätensä
ja jättivät vartiopaikkansa.
Ja yhteen ääneen kaikui
vihollisten, sotilaiden laulu
juoksuhaudasta toiseen
juhlistaen joulua
sodassa, kuoleman ja saasta keskellä.
Kun aseet vaikenivat
ja tuli hiljaista,
juoksuhaudoista kuului laulu,
joka toi lupauksen rauhasta.
Hetkeen kukaan ei enää halunnut olla voittaja;
Sotilaskin oli ihminen,
kun aseet vaikenivat.
Siinä hetkessä oli niin paljon toivoa,
siinä hetkessä oli niin paljon iloa.
Se hetki oli lupaus,
mutta tie johti takaisin,
takaisin kylmiin taisteluhautoihin,
takaisin kärsimykseen ja kuolemaan.
Aamun sarastaessa
toivo oli sammunut.
Kun aseet vaikenivat...
* ) Laulu kertoo rivimiesten aloitteesta syntyneestä aselevosta ensimmäisen maailmasodan länsirintamalla jouluna 1914.
inviata da Juha Rämö - 23/7/2019 - 17:22
×
Album: Zirkus Zeitgeist - Ohne Strom und Stecker