Usko Kemppi

Usko Kemppi
(vuoteen 1943 Hurmerinta)
s. Oripää 12.3.1907
k. Kauniainen 13.5.1994

Tulipunaruusujen isä Usko Kemppi on suomalaisen viihdemusiikin voimahahmoja. Hänen lukuisat menestysiskelmänsä ovat saavuttaneet pysyvän, kansanlauluun verrattavan aseman.

1. Yli 3 000 iskelmän monilahjakkuus. Usko Kempin urasta
2. Unkarilaisaiheita ja salonkimusiikin kaikuja. Usko Kempin iskelmätuotannon piirteitä

Usko Kempin tunnetuimpia iskelmiä ja sanoituksia

1. Yli 3000 iskelmän monilahjakkuus. Usko Kempin urasta

Kemppi oli monilahjakkuus: hän teki yli 3 000 iskelmää, marsseja ja valsseja viihde-orkesterille, elokuvamusiikkia, laulelmia ja lastenlauluja. Hän kirjoitti myös laulunäytelmiä ja revyitä, lukuisia satunäytelmiä, nuorisokirjoja sekä elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia. Lisäksi hän oli ammattiviulisti, taitava piirtäjä ja tarpeen tullen jopa sirkuksen taitovoimistelija!

Rauman seminaarista ammattimuusikoksi

Kempin isä oli poliisimestari ja intohimoinen teatterin ja musiikin harrastaja. Hän otti poliisitoimen ohella hoitoonsa kulloisenkin kotipaikan teatterielämän ja perusti mm. Viipurin, Kotkan ja Uudenkaupungin Työväenteatterit, kirjoitti niille näytelmiä ja ohjasi niitä.

Tämä oli myös pojan taiteilijauran kipinä: Usko Kemppi on kertonut pienestä pitäen haltioituneensa teatterista, näytelmien lukemisesta ja kirjoittamisesta. Samoihin aikoihin puri myös musiikkikärpänen, ja Kemppi ryhtyi soittamaan viulua kotikaupunkinsa Uudenkaupungin koululais- ja harrastajaorkestereissa, salonkiorkestereissa, joita johti mm. kanttori Toivo Valsta (Wallenius).

Muusikon ura ei aluksi kuulunut suunnitelmiin. 1927 hän pyrki Rauman seminaariin, mutta lopetti opinnot vuoden päästä: muusikonkutsumus voitti urasuunnitelmat kansakoulunopettajana. Kemppi ryhtyi soittamaan ammatikseen viulua raumalaisessa kahvila- ja elokuvaduossa.

Bronda, Tulenkantajat ja 20-luvun boheemielämää

Ravintola- ja kahvilasoitto jatkuikin talvisotaan saakka. Kempin pitkäaikaisin soittopaikka oli Turun IKL:n "sinimustien" Mustan Karhun kahvila. 1920-luvun lopulla alkoi myös hänen iskelmäsäveltäjäuransa. Kemppi kertoo, että iskelmien sävellys alkoi, kun hän putosi sirkuksen renkailta kesken improvisoidun taitovoimistelunumeron ja iski päänsä lattiaan.

Todellisen kimmokkeen antoi kuitenkin kuplettilaulaja Rafael Ramstedt, jonka kanssa Kemppi oli ystävystynyt, käynyt säestämässä tätä kahviloissa, ravintoloissa ja sirkuksissa ja ryhtynyt samalla tekemään hänelle uusia kappaleita. Toiminnan tukikohtia olivat tuolloin Helsingin "Bronda", taiteilijakahvila Brondin sekä Tulenkantajien kahvila.

Näissä tulivat tutuiksi nuoren polven taiteilijat ja kirjailijat Lauri Viljasesta ja Joel Lehtosesta Tyko Salliseen ja Jalmari Ruokokoskeen. Vuoden 1929 taiteilijakaarti ikuistuikin kymmeniin lyijykynäkarikatyyreihin, joita Kemppi teki iskelmien ja näytelmäkäsikirjoitusten ohessa. Vuonna 1927 oli syntynyt ensimmäinen sävellys, "Itämeri-valssi", turkulaisen Itämeri-kahvilan inspiroimana.

Ruusuinen läpimurto

Varsinainen läpilyöntikappale oli fokstrot "Laulu tulipunaisesta ruususta" (Tulipunaruusut) vuodelta 1930. Siitä oli tullut 1980-luvun alkuun mennessä Suomen todennäköisesti soitetuin tanssikappale.

Kempin ensimmäisiä iskelmiä julkaisi turkulainen musiikkikauppa Laine, ja niitä levytti Niilo Saarikon Columbus-yhtiö jo vuonna 1930. Kempin laulujen tärkein levyttäjä oli turkulainen Saaristokauppa Oy, 1930-luvun loppupuolen ainoa kotimainen äänilevy-yhtiö.

Vuoteen 1943 mennessä Saaristokaupan Sointu-levymerkille tehtiin yli 300 Kempin iskelmää. Näistä osa syntyi F. Voiton ja Kalle Kaukon salanimellä. Edellinen oli viittaus Sointu-yhtiön omistajaan Segeriin, jälkimmäinen Kempin nuorempaan veljeen.

Levytykset soittaneen Sointu-orkesterin runkona oli Mustan Karhun salonkiyhtye, ja sen pianisti Reino Armio toimi laulusolistina. Vakituisena sovittajana oli Kaarlo Valkama, Turun Hamburger Börsissä soittaneen Klaus Salmen Ramblers-orkesterin violisti-saksofonisti.

Jonkin verran tehtiin levytyksiä tukholmalaiselle Sonora-levymerkille, Sointu-yhtiön emoyhtiölle, ja tuolloin levytyksissä säesti ruotsalainen studio-orkesteri. 1930-luvun lopulla levytettiinkin Kempin klassikoiksi muodostuneet iskelmät, mm. "Lennä mun lempeni laulu", "Pustan poika", "Vanhan merirosvon kapakassa" sekä "Kodin kynttilät", joka on Kempin suomennos.

Juoksuhaudoista
elokuvan ja näytelmien maailmaan

Sotavuosina Kemppi toimi Petsamoon ja Kiestinkiin sijoitetun JR 14:n riveissä, toimi sotakirjeenvaihtajana, osallistui viihdytystoiminnan järjestelyihin ja sävelsi joukon marsseja ja sotilasiskelmiä, mm. "Jäämeren joukkojen marssin", fokstrotin "Suomen lotta", jenkan "Kiestingin Sohvi". Tekipä hän myös kesken tykistökeskityksen sanat venäläiseen soittokuntavalssiin - tästä "Elämää juoksuhaudoissa" -valssista tuli sotavuosien suosituin iskelmä.

Sodan jälkeen Kemppi lopetti muusikonuransa. Hän oli jonkin aikaa lehtimiehenä Kansallissosialisti-lehdessä, ja siirtyi 1945 Suomi-Filmin palvelukseen käsikirjoittajaksi. Tehtäviin kuului myös Elokuva-aitta-lehden toimittaminen ja elokuvien musiikin järjestäminen.

Vuoteen 1961 mennessä hän teki 20 näytelmäkäsikirjoitusta, joista useimmat ohjasi Valentin Vaala: mm. "Linnaisten vihreä kamari" (1945), "Kesäillan valssi" (1951, Hannu Leminen), "Nuori mylläri" (1958), "Kaksi kivaa kaveria" (1944), "Huhtikuu tulee" (1955), "Minä ja mieheni morsian" (1955) ja "Miljönäärimonni" (1955, Fennada-filmi, Roland af Hällström). Neljään viimemainittuun Kemppi myös sävelsi musiikin, lauluja ja välisoittoja, jotka Kaarlo Valkama sovitti.

Tämän ohella Kemppi teki Suomi-Filmille yli 500 lyhytelokuvakäsikirjoitusta ns. veronalennuselokuviin. Ajan tavan mukaan ennen kokoillan elokuvaa piti olla lyhytelokuva, mikäli haluttiin välttää huvivero.

Kaiken tämän lisäksi Kempillä oli tarmoa paneutua näytelmien ja nuorisoromaanien kirjoittamiseen. Hänen menestynein näytelmänsä on satunäytelmä "Saturuusun hengetär", jonka hyvän vastaanoton saanut kantaesitys oli Kansallisteatterissa 1940. Näytelmien ja nuorisokirjojen kirjoittamista Kemppi pitikin tärkeimpänä alueenaan. Iskelmien tekeminen oli hänelle enemmän tai vähemmän "elinkeinoa".

2. Unkarilaisaiheita ja salonkimusiikin kaikuja. Usko Kempin iskelmätuotannon piirteitä

Iskelmäsäveltäjänä Kemppi oli impulsiivinen melodikko: sävelmä syntyi vaivattomasti joko viulun avulla tai ilman, teksti joko yhtä aikaa sävelmän kanssa tai heti sen jälkeen. Hänen tyyliään voi luonnehtia suomalaiseksi biedermeieriksi: keskieurooppalainen salonki- ja operettimusiikki on hänen teoksissaan siirtynyt onnekkaasti suomalaiseen maaperään.

Kempille läheinen unkarilaisaihe on tästä hyvä esimerkki. Lähtökohtana on lapsuuden aikainen viehtymys heimoaatteen esiinnostamiin unkarilaisaiheisiin laulunäytelmiin ja operetteihin. "Tulipunaruusut", "Pustan poika" ja "Mustalaisviulun sävel" sisältävätkin viljalti unkarilaissynkooppeja ja lopukkeita, kvinttikiertoja Brahmsin Unkarilaisten tanssien tyyliin ja viulismista johtuvia laajoja hyppyjä. Tulipunaruusuja onkin usein luultu unkarilaiseksi kansanlauluksi.

Salonkimusiikin vaikutus on niin ikään aistittavissa. Duurimelodioiden mausteena on usein Strauss- ja schrammel-tyylistä kromatiikkaa. Laajamuotoisimmat soitinteokset, konserttivalssit ja marssit ovat tyypillisiä salonkimusiikin moniosaisia muotoja "repriisein" ja moduloivin "trio-osin".

1800-luvun biedermeier kuultaa myös hänen kansanmusiikkiaiheisista valsseistaan, jenkoistaan, polkistaan sekä kulkuri- ja merimiesaiheistaan (mm. sanoitus "Vesivehmaan jenkkaan", "Vanha kulkuri", "Lapsuuden pihapuu", "Jätkän lauantai", "Vanhan merirosvon kapakassa"). Ne ovat kuin suoraan viime vuosisadan viattoman ja ihanteellisen kansanmusiikkikäsityksen piiristä.


Sävellainoja ja Lapin koruttomuutta

Jonkin verran on mukana sävelmälainoja. "Lennä mun lempeni laulun" myöhemmin syntynyt alkuosa on mukaelma Dvorakin Slaavilaisesta tanssista. "Ikävä"-fokstrot perustui sota-aikana suosittuun Smetanan Moldaun teemaan. "Erämaajärven mökin" väliosan runkona on Sibeliuksen Romanssi (!). Mustalaisviulun sävelen kertosäe on lainattu Lavotta-serenadista ja "Ei mitään uutta länsirintamalla" on yhdistelmä "Yes We Have No Bananas" -foksia ja "Ajomies"-romanssia. Kuplettiperinteeseen liittyvä lainasäveltekniikka elää vielä kuin luonnostaan Kempin iskelmissä.

Kempin tuotannossa ovat erikoisasemassa alkujaan sotavuosina Petsamossa vietettyjen kuukausien innoittamina syntyneet Lappi-aiheiset laulelmat (mm. "Kilpisjärven mahtava Saana", "Jussa joikaa Pallaksella" ja "Eenokin Jussa on ruma"). Salonkimusiikin kromaattiset käänteet ovat nyt poissa, tilalla on joiun koruton henki. Lapin lauluissa kiteytyvät ominaisuudet, jotka ovat olleet Kempin elämän ja tuotannon johtotähtiä: viaton ihanteellisuus, poikamainen seikkailunhalu ja kaipuu J. Fennimore Cooperin, Jules Vernen ja Santeri Ivalon eilispäivän sankaruuteen, unelmien maailmaan.

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus, 2/2000
(Pekka Jalkasen artikkelin (Pohjolan yössä, 1992) mukaan)


Usko Kempin tunnetuimpia iskelmiä
Tulipunaruusut (Laulu tulipunaisesta ruususta)
Pustan poika
Vanhan merirosvon kapakassa
Silmät tummat kuin yö
Vanha kulkuri
Lennä mun lempeni laulu
Oli kevät oli kuu
Lapsuuden pihapuu

Usko Kempin tunnetuimpia sanoituksia
Vesivehmaan jenkka
Kodin kynttilät
Elämää juoksuhaudoissa

Iskelmä & Tango -pääsivulle


Tekstimme ovat tekijänoikeuslain suojaamia. Voit käyttää niitä taustatietoina, mutta lainatessasi tekstiä mainitse aina lähde.

From http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/ma...;6C797BF1A107E45FC2256879002DFA60" target="_blank" class="ext">Finnish Music Information