Баллада о любви
Vladimir Semënovič Vysotskij / Владимир Семёнович Высоцкий| Traduzione finlandese / Finnish translation / Suomennos: Turkka... | |
| When the Deluge was over, and its current Had to back down to former shore extents, From hissing foam of a receding torrent, Love quietly crawled out upon dry land And strewed in air before the term was over, In fact, the term was forty bags of sand... And now, odd folk (there is this like around) Are breathing rashly in this stuff full out, Expecting no reward, disdaining failures, And, unsuspecting, thinking they but breathe, Are falling all at once into the rhythm Of tremulous inhaling and exhaling... Only there's a feeling that a ship Has to stick around too long adrift, Prior to cognizing that 'I live' Equals to 'I love' or else 'I breathe'. There'll be a lot of pilgrimage and veering: The Realm of Love is a prodigious land; Moreover, ever more severe ordeals For chivalry of hers, she will demand: She’ll rob of any rest, repose and sleep, She’ll call for years of living far apart. And still these madcaps can't be led astray, In fact, they even are about to pay Whatever price; they'd peril their lifeblood In order to keep whole and to retain A tenuous extraordinary braid, Extending to the hearts of the beloved. Bracing head breeze makes the chosen drugged, Knocks off feet and raises the deceased, Insomuch as if you haven't loved, Then you haven't lived, nor have you breathed. Alas, a lot of those, who gushed love out, Will never hear you, call them as you will: Folk’s hearsay and twaddle keep their count, On blood, that count is much too often built. Shall candles burn to decorate the shrouds Of victims of inimitable bliss... Shall their voices couple, keeping time. In dales of flowers, shall their souls abide. Shall they inhale eternity together. Come they across each other with a sigh At transient junction points of space and time, On fragile bridges and on brittle gangways. I shall lay for lovers dales of flowers: Sing they when awake and in a sleep. I draw breath, therefore I'm in love, I’m in love, therefore I live. | BALLADI RAKKAUDESTA Kuin suuri vedenpaisumus se tiesi rannoillemme palata. Maihin selviytyi rakkaus virran pakenevan kahleista. Sai aikaa ikuisuuden, ilmaan liukeni kadoten. Nyt houkat kyltymättömät sitä seosta hengittävät, ei minkään palkinnon toivossa, ei rangaistuksen pelossa. Silti joutuvat hengittämään rytmiin joskus niin kiihkeään. Heille pellot vuoteiksi teen, laulan laulun rakastuneen. Hengitän, rakastan edelleen, rakastan, rakastan, siis elän. Tosin paljon joudut vaeltamaan, sillä laaja on rakkauden maa. Se koettelee ritareitaan, kysymyksin sun uuvuttaa. Vaatii erojakin rakkauden maa, unen vie etkä lepoa saa. Ei mielipuolia järkiinsä saa, he vaikka uhmaavat kuolemaa, ettei katkeais' väliltään säie rakkauden vieläkään. Hinnan kuinka suuren he vaan siitä valmiit on maksamaan. Tuuli rakkauden humalluttaa, jalat alta vie, kuolleet eloon saa. Jos ei rakastanut ole nyt, ei ole elänyt, hengittänyt. Rakkauteen tukehtuneet kutsun kuoleman kuulleet he on. Heidät tilille vieläkin saa kohu, hälinä taukoomaton. Himoon, rakkauteen kuolleille me kynttilät sytytämme. Saavat vaeltaa kukkasissa heidän sielunsa, unelmansa ja hengittää ikuisuutta, kuulla huokaus huulilta, nähdä silloilla niin haurailla, maailmankaikkeuden turuilla. Heille pellot vuoteiksi teen, laulan laulun rakastuneen. Hengitän, rakastan edelleen, rakastan, rakastan, siis elän. |
