| FINLANDESE / FINNISH [1]
|
LA MILITO DE PJERO | PETERIN SOTA |
| |
Dormu trankvile en kampa la tombo | Nukut haudatuna vehnäpellossa, |
ne estas rozo por doni la ombron | sinuapa ei vahdi ojien varjosta |
por doni la ombron al via terkavo | ruusuja eikä tulppaania |
jen estas nur ruĝa granda papavo. | vaan tuhat punaista unikkoa. |
| |
Apud la bordoj de mia rivero | Virtani rantoja pitkin, haluan, |
mi volas vidi nur fiŝajn laŭnaĝon | että virraa hopeanvärisia haukija |
ne plu kadavrojn en tre juna aĝo | ettei enää virran tuomien |
kiujn forpuŝas la flu' al infero | sotilasten kuolleita ruumiita. |
| |
Tion vi diris dum lasta somero | Te sanoit niin ja oli talvena |
nun kun aliaj en kota la tero | ja kuin muut helvettiä kohti |
vi trejnadas malĝoje pro endo | menet surullisena velvollisuuteesi, |
kaj neĝon kraĉas al vi frosta vento | tuuli sylkee lunta kasvoillesi. |
| |
Haltu vi Pjero, haltu momenton | Pysahdy Peteri, pysahdy nyt, |
kaj vin surblovi permesu la venton | anna tuuli hyväillä sinua vähän. |
ĝi flustru la leĝon de ĉiu batalo | Tuot taistelussa kuolleiden äänen, |
se donas vi vivon, jen estas medalo. | joka antoi elämään palkittiin ristilla. |
| |
Sed vi ne aŭskultis pasadis la tagoj | Mutt' et kuullut sen ja aika kului |
kaj la sezonoj kaj multaj fiagoj | vuodenaikojen kanssa javan tahdissa |
kaj vi forfuĝis armean la flagon | ja saavuit ylittämään rajan |
estis printempo kaj tre bela tago. | eräänä kauniina kevätpäivänä. |
| |
Dum vi kunportis animon tornistre | Ja marssiessasi sielulla harteillasi |
vi vidis homon ja kvazaŭ prodistre | te näit miehen laakson pohjassa |
li havis saman pripenson en koro | joka oli samalla pahalla päällä |
sed de la vesto malsaman koloron | mutta piti yllään erivärisen univormun. |
| |
Pafu lin, Pjero! Pafu lin lerte! | Ammu häneen, Peteri, ammu häneen nyt |
Kaj por finmurdo pafu lin certe! | ja ensimmäisen osuman jälkeen, ammu uudestaan |
Ĝis lia falo rapida al grundo | kunnes näet hänet pudotessaan |
ĝis lia morto la morto de hundo | kylmänä ja verettömänä maahan. |
| |
Kaj se vi celos ja rekte la koron | Ja jos ammun hänen otsaansa tai sydämeensä |
li havos tempon nur por la foriro | hänellä on vain aika kuollakseen |
sed al vi tempo ne mankos por miro | mutta minullapa on aika nähdäkseni, |
miro pri homo kaj lia doloro. | nähdäkseni kuolevan miehen silmät |
| |
Dum havas vi tian senton anime | Ja ollessasi niin avulias ja ystävällinen, |
li tuj turniĝas, vin vidas, ektime | hän kääntyy, näkee sinut ja pelästyy. |
abrupte fajras la armilaro | Hän ottaa kiväärinsä esille |
malgraŭ de vi kompleza la faro | ja ei vastaa sinulle palvelusta. |
| |
Vi falis al tero sen veo sen krio | Pudosit maahan ilman vaikerrusta |
kaj ekrimarkis vi kun emocio | ja oivalsit yhdessä ainoassa hetkessä |
ke via vivo jam longas neniom | etta sinulle ei olisi aika |
ke ne plu estos reven' eĉ por iom | pyytäksesi kaikki sinun syntisi anteeksi. |
| |
Vi falis al tero sen veo sen krio | Pudosit maahan ilman vaikerrusta |
kaj ekrimarkis vi kun emocio | ja oivalsit yhdessä ainoassa hetkessä |
ke tiu estos la lasta vivsceno | etta elämäsi loppui tuona päivänä |
pro vi neniel estos reveno | ja ettet olisi palannut kotiin. |
| |
Ninjeto mia pro morto en majo | "Mun Niina, kuollakseen toukokuussa |
min kaptas multa eĉ troa malgajo | kestää paljon, liian paljon rohkeusta. |
Ninjeto mi al la nigra infero | Mun Niina, suoraan helvettiin |
preferus iri dum vintra vetero | olisin mennyt ennemmin talvenä. |
| |
Kaj dum vin gapis de l'sulkoj la greno | Ja vehnän ollessaan kuuntelemassa sinua |
pafilon tenis vi per forta teno | kädessäsi tartuit kiinni kiväärin, |
vortojn vi tenis ja firme en buŝo | ja suussasi tartuit kiinni sanoja |
kiuj ne likvos pro suna la tuŝo. | liian jäätyneitä liuetakseen auringossa. |
| |
Dormu trankvile en kampa la tombo | Nukut haudatuna vehnäpellossa, |
ne estas rozo por doni la ombron | sinuapa ei vahdi ojien varjosta |
por doni la ombron al via terkavo | ruusuja eikä tulppaania |
jen estas nur ruĝa granda papavo. | vaan tuhat punaista unikkoa. |