Den Himmelska Fridens Torg

Björn Afzelius

Originale

Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise...

DEN HIMMELSKA FRIDENS TORG Som alla barn läste jag sagor, och jag älskade dom ifrån Kina; Jag tyckte dom var så exotiska och erotiska. Dom frammana' bilder av skönhet, dom förmedlade dofter och smaker, och namnen på platser och människor där var så vackra. Och det vackraste namnet av alla var Den Himmelska Fridens Torg. Så läste jag Kinas historia, om dess kejsare och dynastier, om dess tänkare och filosofer och despoter. Och jag bländades av denna kunskap, denna strävan efter förfining som, när andra kulturer fick böja sej, kunde höja sej. Och symbolen för denne förfining blev Den Himmelska Fridens Torg. Men framstegen byggdes på träldom, för flertalet levde i armod; Bara fåtalet fick kultivera sej och beleva sej. Detta födde Den Väldiga Striden mellan herrarna och deras trälar. Och i spetsen för massorna gick där en son till en bonde. Och han svor att en dag skulle segern nå Den Himmelska Fridens Torg. Och Solen gick upp över Kina, Den Nya Tiden var inne. Och dom som var vana att foga sej kunde skola sej. För ingen var mer än nå'n annan, och alla var till för varandra. Och folket och ledarna talade om samma framtid när dom årligen firade segern på Den Himmelska Fridens Torg. Men tiderna ändrades åter, snart var man tillbaks vid det gamla, för dom åldriga ledarna fjärmade sej ifrån folket. Men dom unga, som lärt sej att tänka och tala och läsa och skriva, gick ut, som dom lärt sej, och påminde alla löften. Men löftena dränktes i blodet på Den Himmelska Fridens Torg. Jag sitter och bläddrar i sagor som jag läste när livet var enkelt, då prinsessor var vackra och kungar var kloka och goda. Och jag ser upp mot stjärnan i öster, och jag upptäcker att den har slocknat; Jag förstår den så väl, det finns ingenting mer den vill lysa på. För det råder ett isande mörker på Den Himmelska Fridens Torg.

TAIVAALLISEN RAUHAN AUKIO Niin kuin kaikki lapset minäkin luin tarinoita ja rakastin niitä, jotka olivat Kiinasta. Ne olivat minusta niin eksoottisia ja eroottisia. Ne välittivät kuvia kauneudesta, niistä huokui tuoksuja ja makuja, ja kaikki paikkojen ja ihmisten nimet olivat niin kauniita. Ja kaunein kaikista nimistä oli Taivaallisen rauhan aukio. Sitten aloin lukea Kiinan historiasta, sen keisareista ja dynastioista, sen ajattelijoista, filosofeista ja hirmuhallitsijoista. Ja olin häikäistynyt tästä tiedosta, tästä pyrkimyksestä aistikkuuteen, joka saattoi nousta esiin, kun muut kulttuurit olivat joutuneet taipumaan. Ja tämän aistikkuuden vertauskuvaksi nousi Taivaallisen rauhan aukio. Mutta edistys oli rakennettu orjuudelle, sillä enemmistö eli köyhyydessä. Vain harvat saivat oppia ja sivistyä. Tämä johti suureen taisteluun herrojen ja heidän orjiensa välillä. Ja kansanjoukkoja johti muuan talonpojan poika, joka vannoi, että jonain päivänä voitto yltäisi Taivaallisen rauhan aukiolle. Ja aurinko nousi Kiinan ylle, uusi aika oli saapunut. Ja ne, jotka olivat tottuneet alistumaan, saivat alkaa oppia. Sillä kukaan ei ollut enempää kuin toinen, ja kaikki olivat toisiaan varten. Ja kansa ja sen johtajat puhuivat samasta tulevaisuudesta juhliessaan joka vuosi voittoa Taivaallisen rauhan aukiolla. Mutta ajat muuttuivat jälleen, ja pian oli palattu vanhaan, sillä ikääntyneet johtajat olivat etääntyneet kansasta. Mutta nuoret, jotka olivat oppineet ajattelemaan ja puhumaan ja lukemaan ja kirjoittamaan, lähtivät kaduille, kuten olivat oppineet, muistuttamaan lupauksista. Mutta lupaukset hukkuivat vereen Taivaallisen rauhan aukiolla. Istun ja selailen tarinoita, joita luin, kun elämä oli yksinkertaista, kun prinsessat olivat kauniita ja kuninkaat viisaita ja hyviä. Ja katson ylös kohti tähteä idän taivaalla ja huomaan sen sammuneen. Ymmärrän, ettei enää ole mitään, minkä ylle se loisi valoaan. Sillä jäinen pimeys vallitsee Taivaallisen rauhan aukiolla.