Lingua   

Der Zündschnüre-Song

Franz-Josef Degenhardt


Lingua: Tedesco


Ti può interessare anche...

Ballade von Joß Fritz
(Franz-Josef Degenhardt)
Traum von Frieden
(Hannes Wader)
Lullaby zwischen den Kriegen
(Franz-Josef Degenhardt)


[1972]
Colonna sonora del film per la televisione “Zündschnüre” di Reinhard Hauff, 1974, dall’omonimo racconto di Degenhardt del 1973
Poi nell’album dell’autore intitolato “Mit Aufrechtem Gang”.

Zündschnüre
Zündschnüre

Mit Aufrechtem Gang

“Zündschnüre” è prima di tutto il titolo di un racconto – credo autobiografico - di Degenhardt (1973), ambientato nella natale regione della Ruhr durante gli ultimi anni della guerra, descrizione della vita quotidiana e delle avventure di alcuni bambini di famiglie operaie e antinaziste, i cui padri sono finiti ammazzati o in campo di concentramento, che partecipano a modo loro, e spesso divertente, alla resistenza contro il regime…
Und als von tausend Jahren
nur elf vergangen waren
im letzten Jahr vom Krieg,

da lag die Welt in Scherben,
und Deutschland lag im Sterben
und schrie noch Heil und Sieg.

Der Mensch war sehr zerbrochen,
und nicht nur seine Knochen.
Der Mensch zerbricht auch schnell.

Und die von den Faschisten
sich nicht zerbrechen ließen,
die waren nicht mehr viel.

Gefoltert und geschunden,
geknebelt und gebunden,
und gingen aufrecht doch.

Und auch in den Fabriken,
in Lagern und Verstecken
lebten, kämpften sie noch.

Die Masken, die sie tarnten,
die Stimmen, die sie warnten,
die wußte nur der Wind.

Und Horcher gab es viele.
Und Kinder spielten Spiele,
die sehr gefährlich sind.

Und in den Bombennächten
in Höhlen und in Schächten
teilten sie ihre Not.

Und teilten ihre Freuden
und teilten ihre Leiden
und auch den Bissen Brot.

Sie hatten eine Lehre
und hatten auch Gewehre
und hatten ihre List.

In mehr als tausend Jahren,
da hatten sie erfahren,
wann ihre Stunde ist.

Und wie sie kämpften, litten
und lachten, liebten, stritten
in Solidarität,

das wird man dann noch lesen,
wenn das, was sonst gewesen,
ein Mensch nicht mehr versteht.

inviata da Bernart Bartleby - 21/2/2014 - 15:28




Lingua: Francese

Version française - CHANSON DES FUSIBLES – Marco Valdo M.I. – 2014
Chanson allemande – Der Zündschnüre-Song – Franz-Josef Degenhardt – 1972


« Zündschnüre » est avant tout le titre d'un récit – je crois autobiographique - de Degenhardt (1973), situé dans sa région natale de la Ruhr pendant les dernières année de la guerre, de la description de la vie quotidienne et des aventures de quelques enfants de familles ouvriers et antinazis, dont les pères ont fini tués ou en camp de concentration, qui participent à leur manière, souvent amusante, à la résistance contre le régime…
CHANSON DES FUSIBLES

Et de ses mille ans
Étaient passés onze seulement
La dernière année de la guerre,

Le monde était en morceaux,
Et l'Allemagne gisait en lambeaux
Elle pleurait son salut et sa victoire.

L'homme était entièrement brisé,
Ses os, mais pas seulement.
L'homme se brise aussi rapidement.

Et ceux que les fascistes
Avaient laissé encore en piste
Il n'en restait plus tellement.

Torturés et lacérés,
Bâillonnés et ligotés,
Toujours droits quand même.

Et aussi dans les usines,
Dans les camps et les caches clandestines
Ils vivaient, ils combattaient encore.

Les masques qui les cachaient,
Les voix qui les avertissaient,
Seul le vent les connaissait.

Partout des oreilles écoutaient .
Et les enfants jouaient des jeux,
Qui étaient très dangereux.

Et lors des bombardements de nuit
Dans les caves et dans les puits
Ils partageaient le danger.

Et partageaient leurs gaîtés
Et partageaient leur peine
Et aussi leur quignon de pain.

Ils avaient appris
Et ils avaient des fusils
Et savaient leur adresse aussi.

En plus de mille ans,
Ils avaient appris
Quand viendrait leur moment.

Et comment ils souffrirent, ils combattirent
Ils aimèrent, ils se querellèrent et ils rirent,
Tous solidaires

On lira ceci alors encore,
Lorsque cela qui autrement fut,
Un homme ne le comprendra plus.

inviata da Marco Valdo M.I. - 17/4/2014 - 18:22




Lingua: Finlandese

Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
LAULU SYTYTYSLANGOISTA

Ja kun tuhannesta vuodesta 1)
vain yksitoista oli kulunut
sodan viimeisenä vuonna,

maailma oli sirpaleina
ja Saksa oli sirpaleina
ja huusi edelleen »heil« ja »Sieg«. 2)

Ihminen oli aivan palasina,
eivätkä vain hänen luunsa.
Ihminenhän on helppo panna palasiksi.

Ja niitä, joita fasistit
eivät olleet onnistuneet murtamaan,
ei ollut enää paljon.

Kidutettuina ja kiusattuina,
kapuloituina ja kahlehdittuina,
mutta yhä edelleen jaloillaan.

Ja myös tehtaissa,
varastoissa ja piilopaikoissa
he elivät ja taistelivat edelleen.

Naamiot, joihin he kätkeytyivät,
äänet, jotka varoittivat heitä,
tunsi vain tuuli.

Ja urkkijoita oli paljon.
Ja lapset leikkivät leikkejä,
joissa vaani suuri vaara.

Ja yöpommitusten aikana
luolissaan ja kuiluissaan
he jakoivat hätänsä.

Ja he jakoivat ilonsa
ja he jakoivat kärsimyksensä
ja leipäpalansakin he jakoivat.

Heillä oli oppinsa
ja heillä oli kiväärinsä
ja heillä oli oveluutensa.

Tuhat vuotta ja ylikin
oli opettanut heille,
milloin heidän hetkensä koittaisi.

Ja he taistelivat, kärsivät
ja nauroivat, rakastivat, riitelivät
toisiaan tukien,

mistä voidaan lukea vielä silloin,
kun kaikki muu tapahtunut
ylittää ihmisen ymmärryksen.
1) Viittaa natsien »tuhatvuotiseen valtakuntaan«, joka lopulta kesti vain 12 vuotta (1933 - 1945) mutta ehti tänä aikana viedä maailman tuhon partaalle.

2) »Sieg Heil«, tervehdys voitolle, oli erityisesti natsien joukkotapahtumissa käyttämä Joseph Goebbelsin alun perin alulle panema kannustushuuto.

inviata da Juha Rämö - 30/12/2018 - 14:18



Pagina principale CCG

Segnalate eventuali errori nei testi o nei commenti a antiwarsongs@gmail.com




hosted by inventati.org