Lingua   

Hiroshima

Björn Afzelius


Lingua: Svedese

Guarda il video


Björn Afzelius, Hiroshima.


Altri video...


Ti può interessare anche...

Elfte September
(Jan Hammarlund)
Il y avait une ville
(Claude Nougaro)
På väg
(Hoola Bandoola Band)


Testo e musica di Björn Afzelius
Testo ripreso da questa pagina

Björn Afzelius e Mikael Wiehe.
Björn Afzelius e Mikael Wiehe.


Björn Afzelius wrote:

"Skrevs till 40-årsminnet av bomberna mot Japan 1945. Sången blev fredsrörelsens och kärnvapenmotståndarnas stora hymn den gången. På årsdagen av bomben mot Hiroshima låg hundratals tysta demonstranter på rygg på Sergels Torg i Stockholm medan den 14 minuter långa sviten dånade ut ur högtalarna"

"Written to the 40 year anniversary of the bombing of Japan in 1945. The song became the great hymn of the time of the freedom movement and the nuclear weapons opponents. On the anniversary of the bombing of Hiroshima, hundreds of demonstrators lay on their backs in Sergels Torg in Stockholm while the 14 minutes long suite boomed out of the loud speakers.
(Ceil Herman)
Två gånger lyfte dödens fågel i natten.
Två gånger flög den mot en sovande stad.
Och i sina klor hade den en sol.
Två gånger flög den fågeln ut i natten.

Två gånger såg vi Solen störta till marken.
Två gånger tändes hela skapelsens ljus.
Solen var så varm, skenet var så starkt;
Två gånger brände Solen fast i Jorden.

Ännu skriker männ'skor i sömnen.
Ännu föder kvinnorna lik.
Ännu lever giftet i blodet.
Ännu skördas ofödda liv.

Hur många fåglar flyger nu över Jorden?
Hur många solar bär dom i sina klor?
Flyger dom mot mej?
Siktar dom på mej?
Hur många fåglar svävar över Jorden?

Skräcken kramar hela Europa.
Skräcken skuggar snart också dej.
Skräcken bryter ner mina vänner.
Skräcken förlamar snart också mej.

Livet glider ur våra händer.
Livet angår snart inte oss.
Livet mister långsamt sin mening.
Livet liknar alltmer ett bloss.

Rätten är snart att bara hoppas.
Rätten är snart att bara tro.
Hoppas på nå'n form av besinning.
Tro på en möjlighet för vår jord.

Men vem är jag att ställa mej bredvid?
Vem är jag att blunda för en strid?
Vem är jag att överlåta framtiden
åt dom som bara strävar bakåt?

Vem är jag att svika vännerna?
Vem är jag att vrida händerna?
Vem är jag att visa dom min hals
och be dom bita tills jag mister andan?

Jag är här, jag ser ju mina barn.
Dom är här, dom litar på sin far.
Jag är nu, det är nu jag har min tid,
det är nu jag måste bygge deras framtid.

Ännu är jag stark!
Ännu står jag mitt i livet!
Ännu finns det dom jag älskar!
Jag skall slåss för dom så länge jag finns till!

inviata da Riccardo Venturi - 6/8/2005 - 14:42




Lingua: Italiano

Versione italiana di Riccardo Venturi
6 agosto 2005
Per non dimenticare mai / to never forget / för att aldrig glömma
HIROSHIMA

Due volte si è alzato l’uccello della morte stanotte.
Due volte è volato verso una città che dormiva.
E nei suoi artigli aveva un sole.
Due volte è volato quell’uccello.

Due volte abbiamo visto il sole precipitare al suolo.
Due voote si è accesa la luce dell’intero creato.
Il sole era così caldo, il bagliore così forte;
Due volte il sole ha arso tutta quanta la Terra.

Ancora grida la gente nel sonno.
Ancora le donne allattano cadaveri.
Ancora il veleno vive nel sangue.
Ancora sono mietute vite non nate.

Quanti uccelli volano adesso sopra la Terra?
Quanti soli portano nei loro artigli?
Stanno volando verso di me?
Stanno puntando verso di me?
Quanti uccelli si librano sulla Terra?

Il terrore stringe tutta l’Europa
il terrore pedina rapido anche te.
Il terrore abbatte i miei amici.
Il terrore paralizza rapido anche me.

La vita ci scivola dalle mani.
La vita presto non ci riguarderà.
La vita perde rapidamente il suo significato.
La vita assomiglia sempre più a una torcia.

Il diritto sarà presto solo una speranza.
Il diritto sarà preso solo fiducia.
La speranza in una qualche forma di riflessione.
La fiducia in una possibilità per la nostra terra.

Ma chi sono io per mettermi da parte?
Chi sono io per chiudere gli occhi su una lotta?
Chi sono io per delegare il futuro
a coloro che si sforzano solo di andare indietro?

Chi sono io per tradire gli amici?
Chi sono io per stare con le mani in mano?
Chi sono io per mostrar loro il collo
e chieder loro di mordermi finché non perdo il respiro?

Io sono qui e sto vedendo i miei figli.
Loro sono qui e guardano il loro padre.
Io sono adesso, ed è adesso che ho il mio tempo,
ed è adesso che devo costruire il loro futuro.

Sono ancora forte!
Sono ancora nel mezzo della vita!
Ancora ci sono quelli che io amo!
Mi batterò per loro finché esisterò!

6/8/2005 - 15:49




Lingua: Finlandese

Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Juha Rämö
HIROSHIMA

Kahdesti kuoleman lintu nousi yöhön.
Kahdesti se lensi kohti nukkuvaa kaupunkia.
Ja uumenissaan sillä oli aurinko.
Kahdesti se kuoleman lintu lensi yöhön.

Kahdesti näimme auringon syöksyvän maahan.
Kahdesti syttyi koko luomakunnan valo.
Aurinko oli niin lämmin ja sen valo niin kirkas.
Kahdesti aurinko poltti maan poroksi.

Yhä vielä ihmiset kirkuvat unissaan.
Yhä vielä naiset synnyttävät ruumiita.
Yhä vielä virtaa myrkky veressä.
Yhä vielä kuolema korjaa syntymättömiä.

Moniko lintu nyt lentää maan yllä?
Montako aurinkoa niillä on uumenissaan?
Minuako kohti ne lentävät?
Minuako ne tähtäävät?
Moniko lintu leijailee maan yllä?

Kauhu pitää Eurooppaa otteessaan.
Kauhu varjostaa pian myös minua.
Kauhu saa ystäväni murtumaan.
Kauhu lamauttaa pian myös minut.

Elämä lipuu käsistämme.
Elämä ei pian enää koske meitä.
Elämä menettää vähitellen merkityksensä.
Elämä on pian kuin savu, joka haihtuu ilmaan.

Oikeutta voi pian enää toivoa.
Oikeuteen voi pian enää uskoa.
Toivoa edes jonkinlaista malttia.
Uskoa, että maailmalla on vielä mahdollisuus.

Mutta kuka minä olen tulemaan vierelle?
Kuka minä olen sulkemaan silmäni taistelulta?
Kuka minä olen jättämään tulevaisuuden
niille, jotka vain pyrkivät kulkemaan taaksepäin?

Kuka minä olen pettämään ystävät?
Kuka minä olen vääntelemään käsiäni?
Kuka minä olen paljastamaan niille kaulani
ja antamaan niiden purra, kunnes henki ei enää kulje?

Olen tässä, sillä minähän näen lapseni.
He ovat tässä ja luottavat isäänsä.
Olen tässä ja nyt, nyt on minun aikani,
aika rakentaa heidän tulevaisuutensa.

Vielä olen vahva!
Vielä olen keskellä elämän virtaa!
Vielä on niitä, joita rakastan!
Heidän puolestaan minä taistelen elämäni loppuun!

inviata da Juha Rämö - 1/10/2018 - 10:10




Lingua: Inglese

Versione inglese di Ceil Herman

The comments of Björn Afzelius about his song are especially significant to me. I lived in Stockholm for a year's sabbatical, and know the huge area of Sergels Torg, a square located in the center of town. Though I was not there for the anniversary, to think of it filled with demonstrators while this beautiful and haunting song played is a powerful vision.
Two times the bird of death lifted in the night.
Two times it flew towards a sleeping city.
And in its claws
it had a sun.
Two times the bird flew out in the night.

Two times we saw The Sun plunge to the ground.
Two times the creation's light was lit.
The Sun was so warm,
the light was so strong;
Two times The Sun burnt through The Earth.

Still people scream in their sleep.
Still women give birth to corpses.
Still poison lives in the blood.
Still unborn life is harvested.

How many birds now fly over The Earth?
How many suns do they carry in their claws?
Are they flying towards me?
Do they aim towards me?
How many birds are hovering over The Earth?

Terror hugs all Europe.
Terror soon also shadows you.
Terror breaks down my friends.
Terror soon also paralyzes me.

Life glides out of our hands.
Life soon doesn't affect us.
Life slowly loses its meaning.
Life is increasingly like a torch.

Justice is soon to only hope.
Justice is soon to only believe.
Hope for some form of reflection.
Belief in a possibility for our earth.

But who am I to sit down besides me?
Who am I who closes my eyes for a battle?
Who am I to transfer freedom
to those who only aim backwards?
Who am I to deceive friends?
Who am I to wring my hands?
Who am I to show them my throat
and ask them to bite until I lose my breath?

I am here, I see my children.
They are here, they trust their father.
I am now, it is my time,
it is now I who must build their future.
I am still strong!
I am still in the middle of my life!
Those I love are still here!
I will fight for them as long as I am alive!

inviata da Ceil Herman - 10/10/2018 - 02:21



Pagina principale CCG

Segnalate eventuali errori nei testi o nei commenti a antiwarsongs@gmail.com




hosted by inventati.org