Tuijotan Kiesusta lehterin takaa
on sieluni täynnä pimeää
Taas on ystävä arkussa
kuusi kirkkomalla jo makaa
Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä veisuuni lopetan
kirstuun minuakin kannetaan
Tuijotan syömmeni sopukoita
on kirkasta valoa siellä
Ja vaikk on ystävä arkussa
Kiesus johtaa häntä tiellä
Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä lauluni lopetan
mua kirkkauteen kannetaan.
on sieluni täynnä pimeää
Taas on ystävä arkussa
kuusi kirkkomalla jo makaa
Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä veisuuni lopetan
kirstuun minuakin kannetaan
Tuijotan syömmeni sopukoita
on kirkasta valoa siellä
Ja vaikk on ystävä arkussa
Kiesus johtaa häntä tiellä
Ja minä vain laulan ja laulan vaan
ja laulullain saattelen Tuonelaan
Ja kun minä lauluni lopetan
mua kirkkauteen kannetaan.
×
![]()
